Lentävän Spagettihirviön maailmanvalloitus alkoi vuonna 2005 yhdysvaltalaisen Bobby Hendersonin vaatimuksesta Kansasin opetuslautakunnalle. Kansasissa oli tullut voimaan päätös opettaa kouluissa vain älykkään suunnittelun teoriaa, ja Henderson vaati opetuslautakuntaa opettamaan sen rinnalla myös Lentävän Spagettihirviön luomiskertomusta. Vaikkei spagettihirviö päässyt koulujen oppikirjoihin Kansasissa, se on kerännyt laajan kannattajakunnan ympäri maailman.
Pastafarisen Kirkon historia Suomessa alkaa vuodesta 2008, jolloin joukko pastafareja päätti rekisteröidä uskonnollisen yhdyskunnan Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) rekisteriin. Pääsy tähän rekisteriin tekee käytännössä yhdyskunnan harjoittamasta toiminnasta valtion silmissä uskonnon, josta seuraa likimain kaikki valtionkirkkojen nauttimat etuoikeudet, kuten suojelu uskonrauhan rikkomista vastaan, vihkioikeus tietyin edellytyksin, sekä oikeus yhdyskunnan jäsenmäärään perustuvaan valtion rahalliseen tukeen.
Pastafarinen Kirkko piti perustamiskokouksensa joulukuussa 2008 ja jätti rekisteröintihakemuksensa PRH:lle tammikuussa 2009. Toisin kuin aiemmin vastaavissa tapauksissa, PRH ja lautakunta tekivät hylkäyspäätöksen pyytämättä yhdyskunnalta lisäselvityksiä tai edes antamatta yhdyskunnalle mahdollisuutta ottaa kantaa lautakunnan lausuntoon. Molemmat toimenpiteet rikkovat sekä vakiintunutta viranomaiskäytäntöä että hallintolakia. Päätöksestä valitettiin Helsingin hallinto-oikeuteen, joka asiaa sen kummemmin perustelematta hylkäsi valituksen.
Pastafarit tekivät kantelun oikeuskanslerille valitusprosessin lainmukaisuudesta ja oikeusistuimien tekemistä hallintolainkäyttölain rikkomuksista. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen katsoi kantelun koskeneen oikeuden päätöstä eikä prosessia, ja jätti tällä nojalla kantelun tutkimatta. Jos oikeuskansleri olisi todennut, että korkein hallinto-oikeus on rikkonut lakia prosessin yhteydessä, hän olisi ollut velvoitettu viemään hallinto-oikeuden presidentin ja käsittelyyn osallistuneet tuomarit valtakunnanoikeuteen.
Poliittisesti on aivan ilmeistä, että Pastafarista Kirkkoa ei haluta päästää uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin, sillä se kyseenalaistaisi koko uskonnonvapauslain ja sen luomat instituutiot. Virallisena uskonnollisena yhdyskuntana pastafarinen kirkko saattaisi herättää äänestäjissä joitakin kiusallisia kysymyksiä uskonnonvapauslain luonteesta.
Vastustuksesta huolimatta yhdyskunta nauttii tukea niin tavallisten ihmisten kuin eräiden poliitikkojenkin taholta. Useat niin uskonnolliset kuin uskonnottomatkin kokevat, että nykyinen uskonnonvapauslaki on periaatteellisesti ja perustuslaillisesti hankala. Laki ei määritä uskontoa vaan jättää tämän tulkinnan kokonaan poliittisesti nimitetylle lautakunnalle, joka ei ole missään vastuussa kenellekään.
Vaikka Pastafarisen Kirkon ensimmäinen yritys rekisteröityä kariutui, on Kirkko vakaasti päättänyt yrittää rekisteröitymistä uudestaan tänä keväänä. Karhun kansan rekisteröinti on rohkaiseva ennakkotapaus, joka osoittaa marginaalisten ja huonosti tunnettujen uskonnollisten yhdyskuntien voivan päästä rekisteriin. Jos Pastafarista Kirkkoa ei hyväksytä rekisteriin, on täysin mahdollista, että rekisteriin saattaa pyrkiä esimerkiksi jo kuolleeksi luultu atsteekkien verikultti.
Mikko Ekström