KRISTINUSKON puolesta argumentoivien apologistien suosiossa on viime vuosina ollut väite, että kristinusko olisi tieteellistä ateismia rationaalisempi eli järkevämpi katsomus. Aika erikoinen väite, mutta mitäpä eivät apologistit yrittäisi. Eräs esitetty peruste on, että kristinuskolta löytyy selitys moneen merkittävään kysymykseen, joihin naturalistinen maailmankatsomus ei pysty tarjoamaan vastausta. Mistä maailmankaikkeus ja elämä ovat alun perin tulleet? Miten tietoisuus syntyy? Miksi Mikko kuoli syöpään, mutta Jaana parantui?

Apologistin mukaan Jumala loi kaiken, tietoisuus on yliluonnollinen sielu ja kaikki tapahtuu, koska Jumala niin suunnitteli. Apologisti sanoo, että ei ole rationaalista uskoa selityksiltään vajavaiseen maailmankatsomukseen, kun tarjolla on enemmän vastauksia tarjoava katsomus.

Mutta mihin tahansa mysteeriin voi aina helposti vetää hihasta tai repiä stetsonista rajattoman määrän huonoja selityksiä. Juuri tämän helppouden pitäisi saada kenet tahansa ymmärtämään, että selityksen repiminen itsessään ei ole arvokasta eikä mikään selitys todennäköinen ilman hyvää evidenssiä, perusteita. Jos poliisilla on käsissään vaikea murhamysteeri ja johtolankoja ei ole, ei ole arvokasta repäistä satunnainen nimi puhelinluettelosta ja selittää tämän olevan murhaaja – hyvin todennäköisesti silloin erehdyttäisiin.

Tai jos kaksi luolamiestä kivikaudella näkee salaman, ei heillä ole mitään reaalisia mahdollisuuksia päätellä tuon ilmiön todellista fysikaalista selitystä. Jos ensimmäinen luolamies sanoo: ”Tuo on Jumalan maaginen tulinuoli taivaasta”, niin miten toinen voi hänelle vastata? Ei hän tiedä, että on syntynyt erilaisia varauksia maan ja pilvien välillä, että elektronit viuhuvat suurella vauhdilla aiheuttaen molekyylien ionisoitumista ja edelleen valosäteilyä. Ei, on rationaalista häneltä tyytyä sanomaan: ”En tiedä mikä on tuon ilmiön selitys. Mutta sinun tarjoamasi selitys ei kuitenkaan ole uskottava.”

Tänä päivänä ymmärrämme tieteellisten teorioiden ja evidenssin kautta paljon luolamiehiä enemmän salamasta molekyylien reaktioihin ja lajien evoluutiosta tähtien ydinfuusioon. Sen sijaan yksikään hypoteesi fysiikan lakien yhtenäisteorialle, aivojen tietoisuudelle tai elämän ja universumin alkusynnylle ei ole vielä noussut todennäköiseksi teoriaksi – tieteelliseksi selitykseksi. Uskovainen, joka perustelee uskoaan sillä, että tiede ei vielä ole jotakin selittänyt on kuin luolamies, joka vetää hatusta maagisen selityksen salamalle: hän on tyytyväinen, mutta erehtyy.

Yritys selittää toistaiseksi selittämättömiä asioita kuten tietoisuutta ja maailman syntyä maagisilla asioilla kuten jumalilla, johtaa ojasta allikkoon. Jos vastaus perimmäiseen kysymykseen on ”jumala teki sen”, mutta jumala itse ja hänen voimansa ovat suuri mysteeri, niin mitä silloin oikeastaan on selitetty? Ei yhtään mitään. Ei ole syntynyt Ahaa!-elämystä, jossa palapelin palaset loksahtavat kohdalleen – on vain annettu nimi tietämättömyydelle, napattu kiinni viime kädessä hyvin epätodennäköisestä selityksestä ja lopetettu etsintä. Fiksumpaa on myöntää tietämättömyys rehellisesti ja näin pitää auki ovi mahdolliselle myöhemmälle aidolle selitykselle.