Iikka Kivi, 37, on ollut kiihkeä kristitty, täyttynyt pyhällä hengellä ja luopunut uskosta.

”Irtaantuminen oli samanlainen prosessi kuin jalkapohjaan koteloituneen lasinsirpaleen puskeminen ihosta läpi.”

Mitä kuuluu sinne pohjoiseen Ouluun?

Hyvää! Pandemian alkuvuosien jälkeen olen päässyt takaisin keikoille ja retkeilen joka toinen päivä lintujen perässä Liminganlahdella, joten mikäs tässä.

Mitä on työn alla?

Juuri nyt kirjoitan paljon uutta materiaalia esitettäväksi kesän ja syksyn keikoille. On mukava keskittyä kirjoittamiseen pitkään jatkuneen sivuprojektiputken jälkeen. Tuotantoyhtiömme kautta viritellään kesän kiertuetta ja Oulun tulevia stand up -festareita. Työn alla on myös kauhunovellikokoelma ja tulevan sooloesityksen hahmottelua.

Miksi stand up -komiikka?

Osin siksi, että se on tosi kivaa – tykkään puhumisesta ja hyväntuulisista, yhdessä viihtyvistä ihmisistä. Osin siksi, että olen laiska, enkä tykkää tehdä liikaa töitä, 25 minuuttia illassa on aika lailla sopiva määrä.

Mitä harrastat?

Lintujen tarkkailua kaikkein eniten, se on hyvää vastapainoa keikkaelämälle. Plus että linnut ovat dinosauruksia ja dinosaurukset ovat hienoja. Muutoin räplään kitaraa tai retrokonsolin ohjaimia.

Missä olet hyvä/huono?

Olen ilmeisesti hyvä kirjoittamaan, koska saan elätetyksi itseni sillä. Huono olen ”ottamaan nyt vaan iisisti”, aina on jotain puuhaa kehissä.

Uskotko jumalaan?

Olin aika kiihkeäkin kristitty vielä noin 25-vuotiaaksi asti, ihan ylösnousemususkoa myöten mentiin ja identiteettiä sen ympärille rakennettiin. Sitten se alkoi jäädä pois, kun lähestyin 30 ikävuotta ja nykyään katson olevani agnostikko.

Mitä sanoisit Jeesukselle, jos hän kävelisi Rotuaarilla vastaan?

Jeesus on kiinnostava ja inspiroiva hahmo, aikansa liberaali kapinallinen, joka inhosi tekopyhyyttä. Sanoisin hänelle, että ymmärrän, miksi et ole tullut takaisin. Jenkkien nykykristityt todennäköisesti uudelleenristiinnaulitsisivat tuollaisen Lähi-Idän anarkistihipin hetkessä.

Oletko kokenut yliluonnollisia ilmiöitä?

Useitakin. Nuorempana esimerkiksi pyhällä hengellä täyttymisen, joka oli todella vahva kokemus. Nykyiselläänkin saan usein ns. numeenisia kokemuksia eli aistimuksia jostain pyhästä tai itseäni suuremmasta, mutta en pidä niitä yliluonnollisina. Minusta on ihan loogista, että on olemassa kokemuksia ja tuntemuksia, jotka pakenevat arkista kieltämme ja tieteellisen hierarkkista maailmaa. En yritä etsiä niille nimilappuja tai selityksiä, annan niiden vain tulla ja mennä. Mielessä nyt seilaa niin paljon kaikkea kummallista, että olkoon vain, kyllä ne tuonne sekaan mahtuvat.

Mitä on suhteesi uskontoihin nyt?

Vaihteleva. Kaikenlainen vallan väärinkäyttö ja politiikan tekeminen uskonto edellä on hönöä hommaa, mutta samalla kannatan laajaa uskonnonvapautta. Ei minua niinkään kiinnosta se, mihin ihminen uskoo, vaan se, mitä hän sanoo ja tekee. Nasaretin artesaani on tämänkin jo pointannut, että hedelmistään puu tunnetaan. Itse tuskin enää uskovaiseksi päädyn, mutta toisaalta olen huomannut itsessäni selvää henkisyyden lisääntymistä viime vuosien aikana.

Onko uskonnoista mitään hyötyä? Mikä on pahin haitta?

Uskonnot ovat osalle ihmisistä mainioita keinoja löytää yhteisöllisyyttä, maailmanselityksiä ja voimaa arkeen. Tunnen monta tasapainoista ja hyvinvoivaa uskovaista ihmistä ja olen onnellinen heidän puolestaan, vaikka en itse ajattele samalla tavoin. Pahin haitta on haavoittuvaisten ihmisten manipulointi ja hyväksikäyttö. Uskonnollisiin yhteisöihin tulee usein hyvin hukassa olevia ihmisiä ja heitä voidaan kohdella todella kaltoin. Myös liberaalin ja progressiivisen yhteiskunnan jarruttaminen uskonnollisella politiikalla aiheuttaa paljon täysin turhaa kärsimystä.

Pitääkö ev.lut. kirkon valtionkirkollisesta asemasta luopua?

Todennäköisesti ei. Byrokraattisen kuiva ja verorahoilla kustannettu uskonto on uskovalle kaikkein turvallisin ja demokraattisin, koska valtionkirkkoa valvotaan tarkasti, sen työntekijöiltä edellytetään koulutusta ja sinne jopa valitaan jäseniä seurakuntavaaleissa.

Miksi uskovaisilla ei ole huumorintajua? Vai onko?

On! Vasta edesmennyt isoisäni oli vahvasti uskonnollinen mies, mutta myös loputon hupiukko, jolta olen oppinut huumorista paljon. Fundamentalisteilla ei sen sijaan ole huumorintajua ja Jaakko Heinimäki onkin sujuvasti määritellyt fundamentalistisen uskon juuri sen kautta, että fundamentalistinen usko ei kestä huumoria ollenkaan.

Onko sinulla uskontoon liittyviä stand up -juttuja? Kerro yksi.

Ennen niitä oli paljonkin, kun irtauduin omasta uskonnollisuudestani, nykyään vähemmän. Nyt tosin olen työstänyt uutta juttua, jossa käsittelen sitä, että en oikein jaksa vastustaa islamia sen enempää kuin Tampereen Tapparaa, koska keskimääräinen muslimi ja keskimääräinen Tappara-fani hankaloittavat elämääni tasan yhtä paljon – eli eivät yhtään mitenkään.

Uskaltaisitko kertoa vitsiä Mohammedista?

Siis meidän entisen lähikaupan myyjästä Mohammedista vai profeetasta? Taisin itse asiassa juuri tehdä vitsin aiheesta!

Olet ryhtynyt feministiksi ja jättänyt sekä rasismin että uskon. Kuinka kaikki tapahtui?

Kääntyminen tapahtuu paljon vähemmän dramaattisesti kuin luullaan. Ei siinä ollut mitään isoa käännettä, enemmänkin se on samanlainen prosessi kuin jalkapohjaan koteloituneen lasinsirpaleen puskeminen ihosta läpi. Yhtenä päivänä vain hoksaa sen olevan poissa. Minä kiinnostuin parikymppisenä syvästi luonnontieteistä, erityisesti tähtitieteestä. Ja mitä enemmän siitä oppi, sitä huonommin uusi tieto mahtui vanhan uskonnollisen maailmankuvan kehyksiin. Lopulta kehykset oli pakko heittää pois, kun ne kävivät liian ahtaiksi.

Sinua on haukuttu suvakiksi. Oletko sellainen?

Niin, suvakki. Nykyaikahan on siitä kummallinen, että jos haluaa suhtautua ihmisiin yksilöinä ja ajaa heille tasavertaisia vapauksia ja oikeuksia, sille pitää keksiä jokin ikävä haukkumanimi. Koska onhan se nyt tosi epäilyttävää, että haluaa muille hyvää.

Oletko provokatiivinen yhteiskunnallinen keskustelija luonnostaan?

Internetin alkuhämäristä asti olen tykännyt kirjoittaa nettiin yhteiskunnallisesti ja vähän ärsyttäen. Nyt ero on siinä, että teksteilläni on paljon enemmän yleisöä.

Oletko ilkeä ihminen?

Vain sen verran ilkeyttä koomikolla pitää olla, että sietää sitä, että omista sanomisista voi joku pahastua, eikä anna sen pysäyttää itseään. Muuten jutut jäävät kädenlämpimän pliisuiksi.

Onko Vapaa-ajattelijain liitto tuttu?

Eipä varsinaisesti, mutta ei se ole teidän syynne. Tässä maassa on enemmän yhdistyksiä kuin luonnontilaisia metsiä.

Terveisiä vapaa-ajattelijoille?

Teillä on paljon tehtävää! Nykyään vapaa-ajatteluksi kutsutaan sitäkin, kun vastustaa tieteen valtavirtaa ja imuroi netistä päähänsä kaiken mahdollisen roskatiedon. Vastuulliseen vapaa-ajatteluun kuuluu myös disinformaation kaninkolojen tukkiminen, jotta jengi ei tipahtele niihin.

Lempiateistisi?

Carl Sagan. Erityisesti oman uskonnollisen irtautumiseni aikana Kolmannen asteen yhteys oli tärkeä kirja, koska se tietoisesti rakentaa siltaa tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan välille. Sitä pitkin kulkien oli helpompi vaihtaa puolta. Aiemmin mainitsemani numeeninen kokemus on peräisin juuri Saganin kirjasta.

Mikä on elämässä tärkeää?

Elämän suojelu ja luova itseilmaisu.

Mikä on elämän tarkoitus?

Tulla mahdollisimman hyväksi edellämainituissa. Ja pelata Nintendoa siinä välissä.

Olet myös toiminut toimittajana. Onko printtilehtien aika ohi?

Kaikkea muuta, sellaiseenhan (eli Pelit-lehteen) minäkin edelleen lehtiavustajan hommia teen. Paperilehden käyttöliittymä on niin hyvä, että tuskin kokonaan mihinkään häviää.

Miten vaparit voisivat ottaa somen haltuun?

Nopeasti omaksuttavalla, visuaalisuutta korostavalla ja persoonallisella materiaalilla.

Mitä mieltä olit näistä kysymyksistä?

Olen erittäin iloinen siitä, että yksi haastattelu meni ilman ”uskaltaako mistään nykyään enää vitsailla” -kysymystä. Kiitos.

 

RISTO K. JÄRVINEN