Tunnetun sanonnan mukaan kissan on itse nostettava häntäänsä, koska kukaan ei tee sitä sen puolesta. Tämä koskee myös yhteiskuntavaikuttamista: jos emme pidä itse ääntä omista tavoitteistamme ja päämääristämme, kukaan ei tee sitä puolestamme.
Vapaa-ajattelijoiden tyyliselle kansalaisjärjestölle näkyvyys on keskeinen elinehto. Mikäli emme pysty viestimään suurelle yleisölle, eduskuntaan ja medialle asiaamme, olemme mahdottoman edessä. Ottelu uskonnon ja valtion suhteesta hävitään tai voitetaan mediassa. Suomi on niin sekularisoitunut maa, ettei se edes tajua olevansa niin sekularisoitunut kuin se todellisuudessa on. Keskimääräiselle Maija ja Matti Meikäläiselle uskonto ei merkitse mitään. Meidän tehtävämme on auttaa suomalaisia tekemään Suomesta sekulaari maa myös lainsäädännön ja käytäntöjen suhteen.
Olemme pystyneet formuloimaan tavoitteemme selvästi tunnustuksettomuuden ajatuksen taakse. Tunnustuksettomuus on siitä hyvä rakennelma, että sen juuret löytyvät suoraan Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja asian on moneen kertaan vahvistanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Emme voi olla kovin väärässä, jos vaadimme, että Suomen valtion on kohdeltava kaikkia uskontoja ja vakaumuksia yhdenvertaisesti. Suomen valtion pitää olla neutraali ja puolueeton suhteessa uskontoihin ja vakaumuksiin. Uskonto ja vakaumus on saatava pitää yksityisasiana.
Vaikka meillä olisi kuinka hyvät tavoitteet ja päämäärät, se ei yksin riitä yhteiskunnan ja lainsäädännön muuttamiseen. Meidän on pystyttävä kertomaan tavoitteistamme ja päämääristämme mahdollisimman laajasti suomalaisille. Kun saamme sanomamme läpi tavallisille suomalaisille, kulkeutuu tämä viesti aikaa myöten myös päättäjien korviin. Tietenkin suora viestintä päättäjille on äärimmäisen tärkeää. Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta se on kuitenkin vääjäämätön.
Vapaa-ajattelijain liitossa on ollut pitkään vallalla ajatus, että kaikki keskeinen toiminta keskittyy liiton hallitukseen ja hallitus on kaikessa aloitteen tekijä, jopa toimeenpanija. Näin toimien sivuutetaan valtava joukko fiksuja ja toimeliaita ihmisiä, jotka voisivat auttaa asian eteenpäin viemisessä. Toinen keskeinen ongelma on ollut se, että kaikista hyvin pienistäkin yksityiskohdista on täytynyt tehdä hallituksen päätös. Tämä on erittäin jäykkä, hidas ja puutteelliseen toimintaan johtava toimintamalli.
Tampereen vapaa-ajattelijoissa lähdettiin jo 2000-luvun alkupuolella liikkeelle siitä ajatuksesta, että projekteille annetaan yksinoikeus päättää, miten ja mitä projektissa tehdään. Tampereen vapaa-ajattelijoiden tehtäväksi jäi toimintamahdollisuuksien ja tarvittavien taloudellisten resurssien turvaaminen. Kaikki hallituksen jäsenet ovat tervetulleita osallistumaan projekteihin, mutta heillä ei ole sen suurempaa päätösvaltaa projektiin kuin muilla toimijoilla. Projektin suuntaan pystyy parhaiten vaikuttamaan osallistumalla aktiivisesti projektin toimintaan. Tässä toteutuu open source, eli avoimen lähdekoodin projekteista tuttu toimintaperiaate, jossa tekijät päättävät.
Nykyaikaisten toimijoiden on vaikea sietää ylhäältä tulevaa komentelua erityisesti vapaaehtoisorganisaatiossa toimittaessa. Varmin tapa saada nykyaikainen toimija hermostumaan on esittää asiantuntevia neuvoja asiasta, jossa itse ei ole ammattilainen, mutta “neuvottava” on. Jotta tällaisia ihmisiä voisi edes jollain tavalla ohjeistaa tai johtaa, on ensin itse hankittava kunnolliset ja pätevät kannukset. Kun jatkamme tällä hyväksi koetulla toimintalinjalla saamme varmasti tuloksia myös tulevaisuudessa.
Seuraava liittokokouskausi näyttää, miten me pystymme todenteolla vaikuttamaan suomalaisen yhteiskunnan suuntaan. Tällä kaudella kerätty kokemus tullaan jalostamaan entistä laadukkaampaan ja osallistujaystävällisempään toimintaan. Syksyllä aloitettava strategiatyö tuo varmasti esiin uusia näkökulmia toimintaan. Suunnataan avoimin mielin kohti tulevaisuutta.
Minulla on ainakin ollut mukavaa tämä liittokokouskauden ajan!