Se on taas se aika vuodesta, kun uskikset vaahtoavat omasta tapakultuuristaan. Unohtuu vain useilta, että eipä tuo talvipäivänseisaus ole minkään katsomuksen yksinoikeudella tapahtuva vuodenkierron merkkipäivä. Sen merkitys tällä planeetalla on universaali.
Vuosikin vaihtuu lähes heti sen perään. Tämä tarkoittaa liittokokousvuoden alkua vapareille. Kyseessä on ensimmäinen liittokokous uusilla säännöillä. Yhdistyksille ja aktiiveillemme tämä tulee konkreettisemmaksi, kun liittohallitus saa nimettyä työryhmän pohtimaan henkilövalintoja ehdolle tulevan kauden tehtäviin.
Samoin tapahtuu, kunhan tavoitteet sekä strategia saadaan luonnosteltua siihen vaiheeseen, että yhdistykset pääsevät tutustumaan niihin. Ja tietenkin omalta osaltaan yhdistykset pohtivat omia edustajiaan ja kantojaan kokouksen päätettäviin asioihin.
Liiton yhdistyksien aktiiveille järjestämä toimintaseminaari Hämeenlinnassa antoi pohdittavaa myös näihinkin asioihin. Oli mahtava tavata taas vapareita ympäri Suomen yhdessä, niin itse asioiden kuin illanvietonkin merkeissä.
Ensi vuonna on myös globaalin kattojärjestömme, Humanist internationalin maailmankongressi. Tällä kertaa se järjestetään verrattain lähellä eli Tanskan Kööpenhaminassa. Ja pohjoismaiset järjestöthän valmistelevat ja isännöivät tätä merkittävää tapahtumaa elokuun alussa, siis myös me.
Korviini on kuulunut ajatuksia, pyyntöjä ja pohdintoja siitä, miten vapareiden tulisi lähestyä lapsia enemmän. En ole asiaa kovin syvällisesti pohtinut, mutta muutamia asioita on ponnahtanut mieleen aiheesta. En näe niin, että liiton suuri tehtävä on tehdä erityistä työtä lapsiin kohdistuen. Tiedon ja tieteeseen pohjaavan maailmankuvan edistäminen tietenkin on, mutta pienten lasten tulisi tätä saada jo nyt oppimateriaaleistaan sekä opetuksesta itsestään.
Uskonnolliset korporaatiot ovat lähteneet voimakkaasti liikkeelle kohteenaan kehittyvässä iässä olevat lapset ja nuoret. Moiset hankkeet ovat mielestäni tuomittavia. Kannatan nuoren katsomuksen vapautta, jossa on mahdollista kehittää omaa ajatteluaan ilman pakotusta tiukkaan muottiin. Tällöin on mahdollista olla mieleltään avoin muun muassa tieteen kehitykselle ja rationaaliselle pohdinnalle sen saavuttamiseksi.
Tämän vuoksi on tärkeää, että jokainen uusi sukupolvi saisi oppia ja kehittyä ilman uskontojen “totuuksia” – eli satuja joita ahdasmieliset, pääosin setämiehet, ovat sepittäneet vuosituhansia omien ahtaiden kantojensa tukemiseksi. Uskonnollinen sitouttamattomuus tulee toteuttaa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.
Tätä kirjoittaessa on Suomen valtion 105-vuotisjuhla, jota vietetään muuttuneessa maailmassa. Nostan varmasti tänään itsekin maljan kaikille niille, jotka ovat tehneet tuona aikana työtä kynä, kivääri tai banderolli kädessään sen eteen, että saan vapaasti kirjoittaa tämänkin tekstin teille luettavaksi.
Muutaman hetken kuluttua alkavat taas päivät pitenemään, ja sen myötä toivotan kaikille vapareille mukavaa talvipäivän seisauksen aikaa, kutsutte sitä millä nimellä tahansa, sekä menestyksellistä uutta vuotta 2023.
Jape