Eduskuntapuolueista Vasemmistoliitto on parhaiten vapaa-ajattelijoiden linjoilla. Jo ensimmäisessä periaateohjelmassaan vuonna 1990 se esitti kirkon ja valtion eroa. Asia on säilynyt sanojen vähän vaihtuessa, esimerkiksi 2007 todettiin, ettei valtiolla pidä olla erityissuhdetta mihinkään uskontoon.

Tämä on luontevaa jatkoa SKDL:n linjalle, joka 1980 muotoiltiin ”Uskonnonvapaus tulee toteuttaa täydellisenä myös käytännössä. Tässä tarkoituksessa kirkko tulee erottaa valtiosta ja valtiovallan tulee omaksua puolueeton ja yhdenvertainen asenne erilaisiin uskontoihin ja kirkkokuntiin. Ketään kansalaista ei saa asettaa etuoikeutettuun asemaan tai sortaa sen vuoksi, että hän kuuluu johonkin uskontokuntaan tai on sellaisen ulkopuolella.”

(Joku varmaankin tahallaan väärintulkitsee tämän kehotukseksi äänestää enempää miettimättä Vasemmistoliittoa. Näin ei tietenkään ole. Jos ainoa syy puolueen ja ehdokkaan valintaan löytyy vapaa-ajattelijoiden esityslistalta, on kirkon ja valtion ero muuttunut pyhäksi asiaksi. Sellainen olisi suorastaan vapaa-ajattelun periaatteiden vastaista.)

Haasteena Vasemmistoliiton suuntaan on saada kirkon ja valtion ero aktiiviseen käsittelyyn, periaatteellisesti linjauksesta asiaksi, jota valmistelemaan perustetaan komitea ja suunnitellaan konkreettiset lakipykälien muutokset.

Yhteinen katsomusaine

Vasemmistoliitto kannattaa elämänkatsomustiedon sallimista myös kirkkoon kuuluville oppilaille. Tämä on myös meidän tavoitteemme.

Vapaa-ajattelijain liitto vastustaa kaikille yhteistä katsomusainetta, joka korvaisi nykyiset uskonnot ja elämänkatsomustiedon. Syynä on epäily siitä, että uusi aine tulisi olemaan entistä luterilaista uskontoa uudella nimellä; taustalla ei siis ole mikään periaatteellinen vastustus, vaan arvio käytännön todellisuudesta. Tiedän että moni jäsenistämme arvioi toisin ja kannattaa yhteistä katsomusainetta, vaikka virallinen kanta on kielteinen.

Yhteistä katsomusainetta on kannattanut moni taho, mutta harvempi kertonut, millainen uusi aine olisi. Vasemmistoliiton eduksi on laskettava, että se sentään hahmottelee jotain uuden aineen sisällöstä tuoreessa ohjelmassaan:

”Katsomusopetusta kehitetään huomioimaan entistä paremmin uskonnottomuus ja muihin kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat. Annetaan jokaiselle oppilaalle mahdollisuus valita elämänkatsomustieto riippumatta oppilaan tai huoltajien uskonnollisesta yhteisöstä. Tavoitteena on luopua erillisestä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta ja suuntautua kohti nykyisen elämänkatsomustiedon pohjalle perustuvaa uutta oppiainetta.”

Vaalikoneet

Viime eduskuntavaaleissa uskonnonvapaus.fi-sivun vaalikone osoitti aivan vähäistä etua Vihreällä liitolla Vasemmistoliittoon nähden. Ero on marginaalinen, ja ainakin tämän osalta niputtaminen ”punavihreiksi” on perusteltua. Esimerkiksi jumalanpilkkalain olisi säilyttänyt viisi Vasemmistoliiton ehdokasta, Vihreän liiton ehdokkaista neljä.

Vaalikoneemme kysyi kirkon ja valtion erosta, aikataulua konkretisoiden kysyen, onko valmistelu verotusoikeuden poistamisesta aloitettava seuraavan neljän vuoden kuluessa. Näin muotoiltuna kannattajia oli noin 45 % vastanneista ehdokkaista, kun kolmannes säilyttäisi nykytilanteen ainakin vaalikauden verran. Merkittävin ero vihreisiin syntyy siinä, että muillekin uskontokunnille verotusoikeuden laajentaisi alle 10 % Vasemmistoliiton ehdokkaista, kun vihreillä ehdokkailla kannatus oli yli 20 %.

Henkilöitä

Puheenjohtaja Li Andersson vastasi vaalikoneeseemme vuonna 2019. Valitettavasti hän ei kannattanut kirkon valtion eroa; pluspisteeksi lasketaakoon, että hän kuitenkin vastasi, toisin kuin useimmat puoluejohtajat. Anderssonia käytännössä äitiysvapaan ajan sijaistava Jussi Saramo vastasi neljä vuotta aiemmin, eikä tällöin osannut sanoa, kannattaako kirkon verotusoikeuden poistoa vai ei. Aiempi puheenjohtaja Paavo Arhinmäki puolestaan verotusoikeuden poistoa kannattaa.

Erikoisuutena puolue erikseen toteaa, että jäsenyyteen ei kysytä uskontoa tai vakaumusta: ”Vasemmistoliitto ei ole maailmankatsomuksellinen yhteisö. Puolueen jäsenyys edellyttää vain sitoutumista demokratiaan ja perusarvojemme – – edistämiseen.” Itselleni tämän riittää osoittamaan entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes: hän oli julkisesti ortodoksi.

Jori Mäntysalo

Kirjoitus on julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 3/2021.

Vapaa Ajattelija -lehti kommentoi eduskuntapuolueita suuruusjärjestyksessä. Seuraavana vuorossa on RKP.