Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö, joka myös edistää tiedepohjaista maailmankuvaa, kriittistä ja rationaalista ajattelua sekä humanistista etiikkaa ja elämänkatsomusta. Tältä pohjalta on selvää, että vapaa-ajattelijat arvostelevat kristinuskon rinnalla myös islamin uskontoa, islamilaisia uskonnollisia yhdyskuntia sekä niihin kytkeytyviä ihmisoikeusongelmia Suomessa ja maailmalla.

Kun kristillisten kirkkojen piirissä Suomessa on monikymmenkertaisesti jäseniä islamilaisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin verrattuna, on luonnollista, että sanan säilä on määrällisesti eniten kohdistunut kristinuskoon ja ev.-lut. kirkkoon. Tähän vaikuttaa myös valtiokirkkoasema ja epäreilut etuoikeudet, kuten verotusoikeus, hautausmaamonopoli sekä vauvakasteesta johtuva kirkollisverovelvollisuus ja pakolllinen uskonnonopetus peruskoulusta aina lukioon asti.

Islamilaisen hegemonian ja uskonnollisen painostuksen alla olevista maista lähtöisin olevien maahanmuuttajien määrän lisäännyttyä on kasvanut tarve nostaa esiin ihmisoikeuksia, sekularismia ja humanismia myös islamin uskonnon ja siihen kiinteästi liittyvien ongelmallisten sääntöjen ja tapojen kritiikin kautta. Kaikki muslimimaista tulleet eivät ole muslimeja, mutta toimimme myös sen puolesta, että saatuaan mahdollisuuden vapaaseen ajatteluun yhä useammat ovat ex-muslimeja samalla kun muutenkin edistämme maallistumista.

Islamin oppi kaikkivaltiaasta ja kaikkitietävästä jumalasta, Allahista, on yhtä perusteeton, väärä ja vahingollinen kuin kristinoppikin. Lupaukset kuoleman jälkeisestä paratiisista tai ikuisestä elämästä taivaassa ovat epätosia ja myös vahingollisia, helvetillä pelottelulla tai ilman, koska tosissaan otettuna ne saavat ihmiset stressaantumaan henkisesti ja tuhlaamaan aikaansa, ainoaa elämäänsä täysin turhiin rituaaleihin, kuten vaikkapa viiteen päivittäiseen rukoiluun.

Uskomusten perusteella syntyneet instituutiot valvovat ja kontrolloivat ihmisten elämää vaatien tiukkojen käyttäytymissääntöjen noudattamista imaamiensa ja pappiensa johdolla. Jos jollakin säännöllä on satoja tai tuhansia vuosia sitten ollut yhteisöille ehkä jotakin käytännön hyötyä, sellaisista kiinni pitäminen nyt, täysin toisenlaisissa oloissa on vahingollista. Erityisen tuomittavaa on yhä jatkuva naisiin ja tyttöihin kohdistuva epäyhdenvertainen kohtelu ja sorto.

Uskonnot haittaavat miljardien ihmisten elämää vakavasti myös parisuhteiden, seksuaalisuuden ja lisääntymisterveyden alueilla. Niin meillä kuin muualla.

Samoin on ollut ja on yhteiskunnan kehitykselle vahingollista uskonnollisten kertomusten nostaminen tieteellisen tiedon edelle, uskonnon ylikorostaminen koulutuksessa sekä maallisen sivistyksen, kulttuurin, koulutuksen, tieteen ja sananvapauden rajoittaminen.

Sikälikin on valitettavaa, että Suomessa on valtiokirkko ja Sipilän-Orpon-Soinin hallitus esittää eduskunnalle vuonna 2018, että ministerin tehtävään astuvalla olisi virkaanasettamisjuhlallisuuksissa mahdollisuus asettaa Raamattu Suomen lain edelle ja vannoa ”pyhän evankeliumin” nimeen. Valtiovaltamme osalta on valitettavaa myös, että jumalanpilkka on kriminalisoitu eli säädetty rangaistavaksi rikoslaissa, kun monissa maissa ihmisiä uhataan kuolemantuomioilla ja satojen iskujen ruoskimisrangaistuksilla jumalanpilkkasyytösten ja uskosta luopumiseen vuoksi.

Suomen tulisi kansainvälisessä toiminnassaan voimakkaammin puolustaa ihmisoikeuksia ja arvostella ihmisoikeusrikoksia ylipäätään ja myös silloin, kun niiden motiivit näyttävät kytkeytyvän uskontoihin ja niiden välisiin tai sisäisiin kiistoihin. Suomen ei tule välttää esimerkiksi Saudi-Arabian uskonnollisesti motivoituneen sotapolitiikan ja ihmisoikeusrikosten arvostelua, vaikka maalla on öljyä ja rahaa.

Lukemattomat sodat ovat kytkeytyneet kristinuskon ja islamin uskonnon eri suuntiin. Kristinuskon samoin kuin islamin uskonnon levittäminenkin on taannoin toteutettu väkivallan, miekkalähetystyön ja uskonsotien kautta. Lähetyskäskyt, ”menkää ja tehkää kaikki…” sekä kaikkien ”islamiin palaaminen” ovat voimassa. Tämänkin hetken sodat näyttävät kytkeytyvät tavalla tai toisella uskonriitoihin.

Samalla on paikallaan muistuttaa, että islamin ja kristinuskon lisäksi myös hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen papistoineen kaikkineen näyttää kytkeytyvän väkivallan käytön ja sodan sytykkeitä, kuten Sri Lankassa, Myanmarissa ja Intiassa on nähty. Ja vielä pitää muistuttaa, että sotiin on myös maallisia syitä, kuten rahan ja vallan tavoittelu sekä ideologispoliittinen ääriajattelu ja dogmatismi. Tällöin usein myös uskontoja ja uskovaisia käytetään hyväksi.

Maahanmuuttajatyöstä

Suomessa tulisi jo turvapaikanhakijoille ja sitten pakolaisaseman saaneille samoin kuin monilla muilla perusteilla maahamme muuttaneille kertoa, että uskonnonvapauteen Suomessa sisältyy kaksi puolta: oikeus liittyä, kuulua, harjoittaa ja julistaa uskontoa sekä oikeus erota uskontokunnasta, oikeus olla kuulumatta ja olla harjoittamatta uskontoa sekä oikeus ilmaista vakaumus.

Uskonnonvapaus koskee myös ei-uskonnollisia ja uskonnottomia, joihin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan kuuluu ateisteja, agnostikkoja, skeptikkoja ja uskontojen suhteen välinpitämättömiä. Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän myös uskonnon tai vakaumuksen vuoksi, mikä tarkoittaa suojaa niin uskonnollisille kuin uskonnottomille ja ei-uskonnollisille.

Uskonnollinen tai uskonnoton katsomus on yksilöllinen, ja uskonnonvapaus on ensi sijassa yksilön oikeus. Katsomus ei ole joko-tai -suhteessa esimerkiksi uskontokuntaan, vaan uskonnollisuuden, sekulaarisuuden, ei-uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden aste vaihtelee yksilö- ja perhekohtaisesti. Maahanmuuttajiin tulee viranomaistoiminnassa suhtautua yksilöinä, ei jonkun uskonnollisen tai katsomuksellisen ryhmän edustajina. Puhevalta on yksilöllä eikä imaamilla.

Maahanmuuttajan lähtömaahan liittyvää uskonto-olettamaa tulee välttää, sillä esimerkiksi kaikki Lähi-idästä tulevat eivät ole islaminuskoisia. Alueelta on muuttanut myös ateisteja sekä ei-uskonnollisia tai tapakulttuuriltaan sekulaareja ihmisiä. Osa turvapaikanhakijoista on paennut nimenomaisesti myös uskonnollista sortoa. Ateismiin, uskosta luopumiseen ja jumalanpilkkasyytöksiin suhtaudutaan monien pakolaisten lähtöalueilla kuolemanvakavasti.

Turvapaikanhakijoiden tulee saada harjoittaa uskontoaan, mutta samalla tulee huolehtia, että vastaanottokeskuksissa tai muissa yhteisöissä ketään ei painosteta osallistumaan uskonnonharjoitustilaisuuksiin. Turvapaikanhakijoilla on oikeus vaihtaa uskontoa tai luopua uskonnosta. Ihmisten hädänalainen psykologinen tilanne huomioon ottaen vastaanottokeskuksissa on tärkeää, että heitä suojellaan uskonnolliselta painostukselta ja ulkopuoliselta uskonnolliselta lähetystyöltä.

Kotouttamiskoulutuksissa uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestöjen edustajien olisi hyvä saada käydä kertomassa uskonnottomien olemassaolosta, tapakulttuurista, oikeuksista ja toiminnasta Suomessa. Myös tavallisessa peruskoulussa ja lukiossa – niin luterilaisessa kuin islamin uskonnonopetuksessa – pitää opetussuunnitelman mukaan käsitellä myös uskonnottomuutta. Siinä uskonnottomien yhteisöjen kokemusasiantuntijoiden vierailut voivat olla hyvä apu opetuksessa.

Esa Ylikoski