JORI MÄNTYSALO

 

Vaalit on pidetty, presidentti valittu. Toivotan menestystä Alexander Stubbille työssään.

Mitään muutosta [Niinistön](https://fi.wikipedia.org/wiki/Sauli_Niinist%C3%B6) kauteen ei valinnasta Vapaa-ajattelijain liiton kannalta taida seurata, ei hyvään eikä huonoon. Stubb ei halua sotilasvakuutusta ja -valaa kaikille sopivaksi samanlaiseksi vakuutukseksi ja allekirjoittaa rukouspäiväjulistuksen. Hän on myös kertonut toivottavansa uudenvuodenpuheensa lopuksi Jumalan siunausta – toimien siis samoin kuin edeltäjänsä, mutta toisin kuin kymmenen aiemmista presidenteistä.

Mitenkään korostetun uskonnollinen ei Stubb toisaalta ole, ja on kertonut pitävänsä uskonsa yksityisasiana.

Jos uskonnollisuus olisi merkittävä asia äänestäjille, olisi kristityksi tunnustautuva keskustalainen Olli Rehn kai saanut enemmän kannatusta kuin Stubb, Kristillisdemokraattien Sari Essayah ei olisi jäänyt puoleentoista prosenttiin äänistä, eikä Mika Aaltolan kannatus olisi lähtenyt laskuun samalla, kun hänen uskonsa tuli enemmän esiin. Vasemmistoliiton Li Andersson ilmoitti olevansa kirkon ja valtion eron puolella, ja voitti risti kaulassa kulkevan demarien Urpilaisen.

Ja taas kääntäen, ei ehdokkaan usko estekään ollut valitsijoille – tosin silloin olisi vaihtoehtoja ollut vähän.

Mitä presidentti tekee?

Presidentin välitön kova valta on melko vähäistä. Hän voi tosin lykätä kolmella kuukaudella lain voimaantuloa, mutta esimerkiksi Niinistö allekirjoitti tasa-arvoisen avioliittolain, vaikka sanoi itse toivoneensa toisenlaista ratkaisua. Jos kuvitteellisessa maailmassa olisi valittu Essayah ja eutanasia hyväksyttäisiin eduskunnassa, tällä voisi olla merkitystä.

Symbolisista eleistä näkyvin on linnan juhlat, joihin on tavattu kutsua valtionkirkkojen piispat. Itseäni miellyttäisi nähdä itsenäisyyspäivänä enemmän tutkijoita ja vähemmän vaikka juuri piispoja. (Vapaa-ajattelijoiden edustajaa tuskin linnassa nähdään. Jos suhteuttaa jäsenmäärään ja miettii miten usein esimerkiksi Suomen Partiolaisten puheenjohtaja on kutsuttu, tulisi kutsu meille muutaman sadan vuoden välein.)

Kunniamerkkien jako on toinen symbolinen ele, samoin tietysti kaikki julkiset puheet ja esiintymiset.

Halosen kaudella aloitettiin epävirallinen uskontokuntien tapaaminen. Jos tapa jatkuu, on presidentin hyvä muistaa, miten Euroopan unionikin sääntöjensä mukaan käy säännöllistä vuoropuhelua paitsi kirkkojen, myös laajemmin elämänkatsomuksellisten järjestöjen kanssa.