On aikamme kallis

Joutukaa sielut, on aikamme kallis! Nyt se on jo kalliimpaa kuin aikoihin. Maapallo nimittäin pyörii tänä vuonna nopeammin kuin 50 vuoteen. Tämän takia kuulemma täytyy ottaa käyttöön ”negatiivinen karkaussekunti”. Aikaa siis joudutaan nopeuttamaan päinvastoin kun normaalisti, jolloin aikaa täytyy hidastaa ”positiivisella” karkaussekunnilla, joka siis tekee sen 29:n päivän helmikuuta joka neljäs vuosi.

Tosin tuon karkaussekunnin menettäminen täällä ajassa on varsin pienimerkityksinen seikka, kun ottaa huomioon ajan historian. Se on nimittäin nyt mitattu olevan tarkalleen 13,77 miljardia vuotta. Siihen mahtuu paljon sekunteja. Arvion virhemarginaali on vaivaiset 40 miljoonaa vuotta. Lyhyt silmänräpäys universumin ajassa. Maapallon elämän ikäkin on monin verroin pidempi.

Mutta aika kuluu vääjäämättä. Ja lieneekin tutkijoiden mukaan niin, että universumimme on lähenemässä loppuaan. Alkuräjähdyksessä muodostunutta energiaa on nyt universumissa paljon vähemmän kuin oli vaikka kaksi miljardia vuotta sitten. Hiipuminen kuulemma näkyy kaikilla aallonpituuksilla ultravioletista infrapunaan. Energian huipputaso ohitettiin seitsemän miljardia vuotta sitten. Luominen oli siis silloin huippukohdassaan. Siitä eteenpäin kaikki on ollut ja on hidasta riutumista ja liudentumista aina niin kauan, kunnes ei ole mitään muuta kuin tyhjyyttä. Oma linnunratammekin on pikkuhiljaa hiipumassa, mutta saanee vähän väliaikaista lisäboostia, kun se neljän miljardin vuoden päästä sulautuu naapurigalaksiin Andromedaan. Harmi kun en ole sitä näkemässä. Olen aina halunnut nähdä kahden galaksin törmäämisen. Kolarivideot on niin puuduttavia. Olisi aika rytinää luvassa, kun törmäysnopeus on 110 kilometriä sekunnissa. Sillä vauhdilla kiidämme kohti tulevaa törmäystä. Melkoista haipakkaa. Ei uskoisi, kun nyt katson ikkunasta ulos – yksikään puu ei huoju eikä oksa vapise.

Joskus ysärillä yritin pelata Civilisation -tietokonepeliä. Siinä sai eri parametreja muuttamalla puuttua historian kulkuun. Miten sivilisaatio, tekniikka, talous, armeijat jne., kehittyi, mihin suuntaan ja miten kenties tuhoutui. Koneeni oli huono tai käsillä ollut ohjelmaversio kehno tai vain en osannut käyttää tai kärsivällisyyteni ei riittänyt, joten sivilisaatio jäi kasvattamatta ja tuhoamatta. Tosin olen aina ollut laiska pelaamaan tietokonepelejä. Paitsi töissä ollessani. Vitsi. Ehkä vielä tutustun tuohon Civilisationiin ja testaan oman kärsivällisyyteni sen kanssa, vaikka sen huonoksi tiedänkin.

Tekniikan maailmasta luin, että Kalifornian teknillisen instituutin eli Caltechin tutkijat ovat sitä mieltä, että oma galaksimme on täynnä kuolleita sivilisaatioita. Ne ovat tuhonneet itse itsensä. Tai sitten niiden luojajumalat ovat tehneet kuten oman aurinkokuntamme jumala aikoinaan, hukutti koko paskan lukuun ottamatta yhtä perhekuntaa ja elukoita, joita piti kerätä jatkamaan lajejaan. Tai antoi sataa tulta ja tulikiveä kuten Sodomaan ja Gomorraan.

Nämä tutkijat tekivät arvionsa muutamien kosmoksen tosiseikkojen perusteella. He katsovat, että älyllinen elämä voi syntyä noin 13.000 valovuoden päässä galaksin keskustasta. Meidän maapallomme sijaitsee 26.000 valovuoden päässä. Galaksimme läpimitta, kuten kaikki tiedämme, on tuollaiset 200.000 valovuotta. Tosi iso kiekko. Todennäköisin hetki älyllisen elämän syntymiselle näiden tutkijoiden mukaan on kahdeksan miljardia vuotta Linnunradan syntymisen jälkeen. Linnunrata muodostui nykyisenlaiseksi kai joku noin 10 miljardia vuotta sitten. Ihminen ilmaantui tänne Tellukselle noin 13,5 miljardia vuotta sen jälkeen, kun Linnunrata oli saanut alkunsa. Ihmiseltä meni 2 – 2,5 miljoonaa vuotta sivilisaation kehittämiseksi. Galaksit wanhoja, sivilisaatiot nuoria. Näin se kai sitten menee.

Tutkijoiden mielestä tuolla Linnunradassa jossain nyt mahdollisesti olevat sivilisaatiot olisivat varsin nuoria. Se johtuu siitä, että sivilisaatioilla on tapana olla itsetuhoutuvia pitkän ajan kuluessa. Näiden tutkijoiden mukaan. Ja senhän me näemme joka päivä uutisissa. Vaikka suurin osa maapallolla tapahtuneista katastrofeista ja mullistuksista onkin luonnon ja maapallon omaa käyttäytymistä, on sivistynyt ihmiskunta saanut sekin runsaasti tuhoa aikaan ja ollut vähällä jo muutaman kerran lopettaa koko sivilisaatio tällaisena kuin sen tunnemme. Ja aina se on edelleen mahdollista. Meillä on supervaltoja, joissa on autoritaarinen hallinto ja osassa vähintään luonnevikaisia johtajia. Erään supervallan hävinnyt presidentti ei edelleenkään suostu häviöön ja pitää kaiketi sisällissotaakin parempana vaihtoehtona kuin häviön tunnustaminen. Tällaiset hallinnot ovat pahan häiriön sattuessa vähintään vaarallisia. Ydinaseet ovat keskuudessamme edelleen ja niitä on siis aivan viime vuosinakin uhattu käyttää. Lyhytkin ydinsota tuottaisi ydintalven ja sitä myöten sivilisaatiosta lopun.

Mitäs, jos onkin niin, että jumalat, jotka maailmoja luovat, ovat hekin lyhytpinnaisia ja kyllästyvät luomiinsa otuksiin ja maailmoihin ja antavat niiden tuhoutua vähän kuin Civilisation -tietokonepelissä? Jos koko universumimme onkin jumalien tietokonepeli tai eri maailmat eri pelejä, joissa luodaan ja tuhotaan? Aikamme on kallista, jos se näin on. Kun lyhytpinnainen jumala kyllääntyy koko peliin, se muuttaa paria parametria ja puff, maailmamme katoaa paljon ennen kuin entropian lakien mukaan koko universumi laajenee ja hiipuu tyyten pois. Kun me katoamme, katoaa aikakin. Ainakin meiltä. Ei tarvitse miettiä, onko aika kallista, halpaa vai hupaa. Mitenkähän lienee, onko aikaa edes olemassakaan, jos ei ole ketään sitä mittaamassa?

Yki Räikkälä 6.1.2021