(Helsingin Sanomat, keskiviikkona 28.5.2008)

Ritva Siikala kommentoi sunnuntain Helsingin Sanomissa (25.5.2008) Vesa-Matti Saarakkalan aiempaa kirjoitusta. Mielestäni Siikala tavoitti maahanmuuton sekä monikulttuurisuuden keskeiset ongelmakohdat ja esitti niihin hyviä ratkaisuehdotuksia. Kuitenkin Siikalan kirjoituksessa oli kohtia, jotka menevät aika lähelle kulttuurirelativismia.
Kun maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta keskustellaan, keskustellaan helposti eri asioista. Monikulttuurisuuden käsite tarkoittaa maahanmuuton hyötyjen epäilijöille vallan muuta kuin maahanmuuton kannattajille. Käsitettä ei yleensä etukäteen edes pyritä määrittelemään, mikä saattaa osittain olla syynä siihen, että osapuolet puhuvat toistensa ohi. Yhdet näkevät maahanmuuton ja monikulttuurisuuden hyvin negatiivisessa valossa, toiset taas korostetun ruusuisena. Kuitenkin suurin osa ihmisistä eittämättä edustaa jotain kantaa näiden ääripäiden väliltä.

Itse kaksi päivää aamusta iltaan Maailma kylässä –festivaaleilla olleena voin ilokseni todeta, että monikulttuurisuus toimii juuri tällaisissa tapahtumissa parhaiten. Näytti siltä, että kaikilla oli mukavaa. Yhteiskunnassa on kuitenkin monikulttuurisia ongelmia, jotka helposti unohtuvat, kun erilaiset ihmiset pitävät kaksi päivää hauskaa keskenään hyvän musiikin ja ruoan keskellä.

Mutta mitä on monikulttuurisuus? Karjalanpiirakka, jossa on riisiä ja ruisjauhoa? Kebab ja pizza? Jazz, blues, rock, klassinen, teatteri, kuvataide? Eikö alunperin tiettyyn kulttuuripiiriin liitetty ilmiö helposti tule yleismaailmalliseksi, kun taas toisaalta on kulttuurin muotoja, joita toiset kulttuurit eivät kirveelläkään omaksu? Kumpi näistä on monikulttuurisempaa, erilliset saarekkeet vai kaikkialta tavattu yhtenäiskulttuuri? Luulisin, että moni käsittää monikulttuurisuuden nimenomaan eri tapojen ja ilmiöiden kirjona. On myös ilmeistä, että useimmiten eri kulttuuripiirit lyövät omaperäiset leimansa toisesta kulttuurista omaksuttuihin tapoihin ja ilmiöihin. Kulttuurit ja uskonnot kehittyvät, ihmiset ja yhteiskunnat muuttuvat.

Eksoottisten tapojen ihailussa ja kauhistelussa unohtuu helposti perusasia: me kaikki olemme ihmisiä. Humaanisuus ja kriittisyys, vapaa yhteiskunta, avoin keskustelu ja molemminpuolinen kunnioitus, ovat tärkeimpiä arvoja kun maahanmuuton ongelmista keskustellaan. Käsitykseni mukaan nämä arvot edustavat monikulttuurisuutta parhaimmillaan ja toimiva monikulttuurisuus edellyttää niitä. Olkaamme erilaisia, yksilöinä ja ryhminä, mutta muistakaamme, että yhteiselo vaatii kaikilta huumorintajua, vastavuoroisuutta ja toisten kunnioittamista.

Jussi K. Niemelä
Helsinki