Helsingissä virkamiehet ovat päättäneet, ettei kunnallisissa päiväkodeissa tarjoilla vegaaniruokaa. Päätöstä ei ole tehty demokraattisesti eli kaupunginvaltuuston päätöksellä, vaan virkamiehet ovat itse tehneet päätöksen ja vetoavat siihen, ettei kokemusta ja tutkimusta päiväkoti-ikäisten vegaaniruokavaliosta ole riittävästi. Jos siis vegaaniperhe laittaa lapsensa kunnalliseen päiväkotiin Helsingissä, useana päivänä viikossa joutuu viemään lapselle omat ruoat: joinakin päivinä päiväkodissa tarjottava kasvisruoka ehkä sattuu olemaan vegaanista, esimerkiksi kun tarjolla on vaikkapa kasvishernekeittoa tai aasialaistyyppistä wokkia. Omien ruokien viemisestä ei kuitenkaan saa mitään alennusta hoitomaksuista, mikä on epäreilua. Kaiken lisäksi on annettu ohjeistus, että omien ruokien kaikki ainesosat pitäisi vielä kirjoittaa ylös ja viedä listaus päiväkotiin, vaikka ruoka menee vain omalle lapselle. Byrokratian huippu!

Lakto-ovo-vegetaarinen ruokavalio huomioidaan nykypäivänä jo kiitettävästi sekä päiväkodeissa että kouluissa ainakin suuremmissa kaupungeissa ja ruokaan on ilmestynyt jopa proteiininlähteitä, mutta sekoittamalla ruokaan voita, maitoa ja munia kaikkea eläinten hyväksikäyttöä välttelevät vegaaniperheet sysätään marginaaliin ja käytännössä painostetaan valitsemaan yksityinen päiväkoti. Tosin Suomesta löytyy myös kaupunkeja, joissa kunnalliset päiväkodit tarjoavat vegaaniruokaa. Laatu on kuulemma vaihteleva, joissakin paikoissa ruoka on hyvää ja ravitsevaa kun taas toisissa se on huonoa sekä maultaan että ravintoarvoiltaan (ei kylliksi proteiineja, usein ei kylliksi myöskään rasvaa).

Oma lapseni on ollut nyt pari vuotta pienessä yksityisessä päiväkodissa, jossa kaikki lapset syövät pääsääntöisesti vegaanista ruokaa. Osa lapsista juo kasvimaitoa ja osa lehmänmaitoa, sama linja pätee myös esimerkiksi välipalajugurtteihin. Huomionarvoista on, että tässä päiväkodissa on myös sekasyöjäperheiden lapsia, ja vegaaniruoka maistuu heillekin. Yksikään eettinen vakaumus ei kiellä täysin kasviperäisen ruoan syömistä. Arvostan suuresti myös sitä, ettei kyseisessä päiväkodissa ole uskonnollisuutta: kirkossa ei käydä, uskonnollisia lauluja ei lauleta eikä juhlapyhiin liitetä uskonnollista symboliikkaa. Vuoden kuluttua joudumme vaihtamaan päiväkotia, kun lapsi menee esikouluun: kunpa vegaaniruokaa päätettäisiin tarjoilla siihen mennessä! Kyse ei voi olla rahasta, vaan asenteesta. Uskonnolliset vakaumukset katsotaan jostain syystä tärkeiksi huomioida, mutta ei puhtaasti eettisiä vakaumuksia. Oikein koostettu vegaaniruokavalio on lapselle hyvin terveellinen ja myös empatiakasvatusta tukeva asia.

Riina Simonen
nelivuotiaan vegaanilapsen äiti ja Vegaaniliiton aktiivi
Helsinki