Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa mielipidepalstalla 24.12.2007

Kristillisestä aateriipasta päästävä vihdoin eroon. (Alkuperäinen otsikko: Vaarallinen uskonto)

Joulun perinteistä käyty keskustelu sai huipennuksensa, kun uskonnondidaktiikan yliopistonlehtori Jyri Komulainen, vastoin tarkoitustaan todisti, kuinka haitallinen uskonnollinen ajattelutapa ylipäänsä on (HS 19.12.2007).

Komulaisen väite ”Miten lapset voisivat kasvaa koskaan täysiksi ihmisiksi, jos he eivät saa välähdyksiä niihin itseään suurempiin perinteisiin, jotka ovat maailmamme muovanneet?” herättänee monessa uskovassakin voimakkaan myötähäpeän tunteen. Tahtomattaan Komulainen tuli osoittaneeksi, miksi onkin niin erinomaisen tärkeää vapauttaa päiväkodit uskonnollisuudesta.

Jos kuvitellaan, että uskonnoton tai ei-kristillisesti uskova lapsi ei pysty kasvamaan täydeksi ihmiseksi (mikä se sitten onkaan?) ilman että hän altistaa itsensä kristillisille perinteille, syyllistytään toisinajattelevien ihmisten vähättelyyn. (HS poisti: Komulaisen ajattelu paljastaa innokkaimpien uskovien suoranaisen fasistisen itseihailun ja toisinajattelevien demonisoinnin. Yliopistoympäristön luulisi olevan otollinen paikka itsekriittiseen refleksioon.)

Useimpien uskovien uskonnonharrastus on täysin harmitonta, rauhanomaista ja toisia kunnioittavaa, eikä heidän toimintaansa tässä suhteessa ole tietenkään syytä kritisoida. Sitä vastoin olisi syytä ottaa laajempaan keskusteluun se Suomessa vieläkin niin yleinen käsitys, että erinäisissä yhteiskunnallisissa toiminnoissa uskonnollisuus on itsestään selvä lähtökohta. Viittaaminen pitkään kristilliseen perinteeseen on älyllisesti kestämätöntä. Se, että jokin perinne on pitkä, ei valitettavasti ole minkäänlainen tae siitä, että perinne on hyvä. Monet ihailevat kuvaelmat kristillisyyden hyvyydestä ja ”siunauksellisuudesta”, ovat vain ”voittajan historiantulkintaa”. Armottomalla fyysisellä, psykologisella, sosiologisella, taloudellisella ja juridisella väkivallalla saavutetun etulyöntiaseman turvin, ovat kristilliset kirkot päässeet indoktrinoimaan eurooppalaisia kansoja vuosisatoja. Suomalaiset kuuluvat niihin viimeisiin, joilla käden ote paratiisin liaanista ei vielä ole irronnut.

(HS poisti:Koska indoktrinaatio on kestänyt niin pitkään, ei ole yllättävää, että monella koulutetullakin ihmisellä on vaikeuksia suhtautua kriittisesti omaan uskonnolliseen vakaumukseensa.) Olisi kuitenkin tajuttava, että muualla Euroopassa on jo kyetty suurelta osin vapautumaan tästä kristillisestä aateriipasta.

Perimmäisiä kysymyksiä siis ovat: Miksi Suomessa edelleenkin suodaan alkeellista maailmankuvaa levittävälle järjestölle viranomais-status? Miksi edelleenkään, uskonnottomilla ei suoda tasa-arvoista kohtelua? Eivätkö perustuslaki ja ihmisoikeusjulistus velvoita muuhun kuin kauniisiin puheisiin?

Henrik Sawela
Humanisti