Oletko menossa armeijaan? Onko kaverisi, tuttavasi, sukulaisesi menossa? Huomio! Heinäkuun 2014 saapumiserä saa toimia historiallisena koekaniinina, kun varusmiesten uskonnonvapaus astuu kaksi askelta eteenpäin. Vai astuuko? Muuttuuko uskonnon asema radikaalisti SAIntissä? Mistä on kysymys?

Eduskunnan oikeusasiamies antoi monivuotisen kanteluprosessin jälkeen joulukuussa 2013 päätöksensä, jonka mukaan kaikki, myös kirkkoon kuuluvat varusmiehet saavat vapaasti valita, osallistuvatko palveluajan uskonnollisiin hartaustilaisuuksiin ja jumalanpalveluksiin, vai osallistuvatko mieluummin samaan aikaan tarjolla olevaan uskonnollisesti tunnustuksettomaan vaihtoehtoiseen ohjelmaan.

Tähän asti ev.lut. kirkkoon kuuluvien on ollut pakko osallistua tunnustukselliseen uskonnonharjoitukseen ja ”kirkollisen työn” oppitunneille. Niille vaihtoehtoisen ohjelman järjestäminen on ollut sotilaspappien hoidossa ja siten käytännössä heikkoa, koska papit eivät ole olleet kiinnostuneita järjestämään omalle toiminnalleen mitään kunnollista ja vetävää vaihtoehtoa.

Nyt oikeusasiamies patistaa Puolustusvoimia tarjoamaan kaikille aidon ja hyvin järjestetyn vaihtoehdon. Niinpä voisi ajatella, että siihen voisi kuulua myös esimerkiksi laulua, musiikkia ja puhetta, jos kerran toiset ovat veisaamassa, kuuntelemassa urkumusiikkia ja papin saarnaa. Miten tämä sujuu käytännössä on vielä auki, ja jää heinäkuusta alkaen nähtäväksi.

Jos ajatellaan, miten ahkerasti nuoret ovat ennen varusmiesaikaansa osallistuneet vapaaehtoisesti kirkon jumalanpalveluksiin, on mielenkiintoista, miten porukka jakaantuu uskonnollisesti tunnustuksettomaan ja tunnustukselliseen ohjelmaan. Paljon riippuu myös siitä, miten asiaa alokkaille selostetaan.

Tähän asti uskonnonvapauden toteuttamista sekä sotilasvalan/sotilasvalan valitsemiseen liittyvien seikkojen selostaminen on uskottu sotilaspapeille, jotka ovat tehneet sen ”kirkollisen työn” kaikille pakollisella ensimmäisellä oppitunnilla. Papit ovat saaneet vetää ”kotiin päin", minkä he ovat myös osanneet. Sen tuloksena osa kirkkoon kuulumattomistakin on jatkanut ”kirkollisen työn” oppitunneilla eikä mennyt vaihtoehtoisen elämänkatsomustiedon ja etiikan ohjelmaan.

Osa kirkkoon kuulumattomista on osallistunut myös hartauksiin ja jumalanpalveluksiin kirkon jäseninä pakolla osallistuvien seurana. Varsinkin heille on ollut erikoistarjouksena lupa tehdä tavallinen asento silloin, kun muut tekevät papin rukouskäskystä rukousasennon. Asiassa jäävien sotilaspappien ja koko armeijan koneiston uskontoa suosiva vaikuttamistyö näkyy myös siinä, että alokaskauden lopussa annettavan valan/vakuutuksen osalta on uskonnollisen sotilasvalan tähän asti valinnut useampi kuin uskonnollisesti neutraalin sotilasvakuutuksen. Onpa virallinen koneistokin usein puhunut vain ”valatilaisuuksista”.

Kun koko asetelman pitäisi muuttua tasapuolisemmaksi ja reilummaksi uskonnollisen ja uskontoneutraalin vaihtoehdon välillä, jakaumat niin valan/vakuutuksen kuin myös uskonnollisesti tunnustuksellisten/tunnustuksettomien tilaisuuksien suhteen todennäköisesti muuttuvat. Se riippuu myös siitä, ottaako Puolustusvoimat oikeasti uuden asennon, vai korjaileeko se mahdollisimman vähän vanhaa heikkoa asentoaan.

On valitettavasti mahdollista, että monisatavuotiset kristilliset sotilasperineet painavat niin, että heinäkuussa 2014 tilanne ei olekaan käytännössä reilu. Kantahenkilökunnan asenteissa asiaan on varmasti vaihtelua, ja ovathan myös varusmiesesimiehet (alikersantit) vanhan tilanteen kasvatteja. Toisaalta kuitenkin niin puolustusministeri kuin Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö ovat varusmiesten oikeuksien asiaa ajaneille vapaa-ajattelijoille vakuutelleet, että uudistus tehdään tosissaan.

Ihmisoikeuksien näkökulmasta on itse asiassa kyseenalaista, onko sopivaa pakottaa varusmiehet tai henkilöstö paljastamaan uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa, kun he nyt pakosta joutuvat valitsemaan, osallistuvatko hartaustilaisuuteen vai sen vaihtoehtoon, ja antavatko he uskonnollisen valan vai uskontoneutraalin vakuutuksen. Vapaa-ajattelijain liitto onkin vaatinut uskonnollisten tilaisuuksien järjestämistä varsinaisen päiväohjelman ulkopuolella, iltaisin ja viikonloppuisin. Samoin liitto on esittänyt yhtä yhteistä katsomuksellisesti neutraalia, ”kunnian ja omantunnon kautta” annettavaa sotilasvalaa tai sotilasvakuutusta kaikille.Yhteiseen valaan tai vakuutukseen siirtyminen ei ole kaukaa haettu esitys, koska juuri parhaillaan on eduskunnan käsittelyssä lakiesitys, jonka mukaan käräjäoikeudessa todistajan valan/vakuutuksen valinta loppuu ja siirrytään kaikille yhteiseen todistajan vakuutukseen. Puolustusvoimain ylipäällikkö eli tasavallan presidenttikin antaa vain uskonnollisesti tunnustuksettoman juhlallisen vakuutuksen.

Varusmiesten oppituntien pitäminen muuttuu. Kun valinta ”kirkollisen työn” ja elämänkatsomustiedon oppituntien valinta olisi tulossa kaikille vapaaksi, Puolustusvoimain johto on kallistumassa ratkaisuun, jonka mukaan ”kirkollisen työn” ja elämänkatsomustiedon oppitunneista luovutaan. Niiden tilalle olisi tulossa uskonnollisesti tunnustuksetonta ”sodan ja rauhan etiikan” opetusta. Suunnitelmissa on kuitenkin antaa opetus sotilaspappien tehtäväksi.

Kun koulussakaan elämänkatsomustiedon opetusta ei ole monopolisoitu uskonnonopettajille, olisi sodan ja rauhan etiikan opetuksen delegointi ja monopolisointi armeijassa vain sotilaspapeille uskonnottomia ja muita ei-uskonnollisia syrjivä ratkaisu. Opetusta voisivat hoitaa myös etiikkaan perehtyneet upseerit, psykologit ja kuraattorit sekä vaikkapa osa-aikaiseksi palkatut etiikan asiantuntijat. Onhan osa sotilaspapistakin osa-aikaisia.

Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tiedossa, millaisia ovat etiikan opetuksen suunnitelmat sekä tunnustuksellisten uskonnollisten hartauksien ja jumalanpalvelusten tunnustuksettomat vaihtoehtoiset tilaisuudet kasarmilla, kentällä, metsässä ja paraatien yhteydessä. Myös tunnustuksettoman sotilasvakuutuksen toteuttamistavoissa ja markkinoinnissa on vielä paikoin kehittämistä.

Vapaa-ajattelijain liiton edustajat ovat pyrkineet edistämään uskonnonvapauden toteuttamista paitsi kannanotoilla, myös tapaamisilla eduskunnan puolustusvaliokunnassa ja Pääesikunnassa. Jatketaan harjoituksia!

Esa Ylikoski
Ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen
Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri (oto)
ja HVA:n varapuheenjohtaja