Prometheus-leiri oli selkeästi elämäni suurimpia kohokohtia. Olin käynyt jo edellisenä vuonna riparinkin, mutta tuo yksi leiriviikko elämässäni ylitti kaikki muut. Ikinä en ole ollut onnellisempi. Nyt olen jo vuoden toiminut Protun sisällä.

Protu tarkoitti minulle niin paljon, että hakeuduin välittömästi jäseneksi ja ilmoittauduin apuohjaajakoulutuksiin niin pian kuin kykenin. Prometheus- leirillä apuohjaajat eivätkä liiemmin ohjaajatkaan saa palkkaa työstään. Sitä tehdään pelkästä sydämen palosta. Itse asiassa koko järjestö, Prometheus-leirin tuki ry (Protu) toimii suurimmaksi osaksi vapaaehtoisvoimin, palkattuja työntekijöitä ovat vain leirikokit ja toimistossa kaksi työntekijää (joista toinen on osa-aikainen). Kävin siis vuoden sisään oman leirini ja apparoin yhden leirin juuri elokuussa siinä toivossa, että pystyisin antamaan yhtä huikean leirikokemuksen muille protunuorille. Protu on siis selkeästi minulle iso asia. Olen kuitenkin itse todella uusi toimija järjestön sisällä. Siksi kysyinkin tuntoja eräältä toiselta "protunuorelta" hänen tunnoistaan. Hän on Lauri Linna, oman leirinsä vuonna 2009 käynyt ja jo kaksi leiriä apparoinut protuaktiivi. Toinen niistä oli omani.

Lauri Linna, mitä Protu merkitsee sinulle?

– Protu on minulle kuten monelle muullekin leirin käyneelle enemmän kuin pelkkä leiri. Kyse on järjestöstä, jossa voi toimia täysin omana itsenään. Protun toiminnan kautta olen myös tutustunut hyvin moniin minulle nykyään erittäin läheisiin ystäviin. Kokonaisuudessaan protu merkitsee järjestöä, jonka piirissä toimiminen on avartanut niin ajatuksiani kuin sosiaalista elämääni.

Olet apuohjannut oman leirisi jälkeen kaksi leiriä, miksi?

– Apuohjaajana toimiminen on yksi parhaimmista tavoista olla oman leirin jälkeen mukana protun toiminnassa ja tutustua muihin protuihin. Hyvän leirikokemuksen haluaa myös jakaa muille. Aivan yhdentekevää ei ole sekään, että näin saa tuntumaa järjestötoimintaan. Apuohjaajana olemalla saattaa oppia yhtä paljon ellei enemmän kuin mitä oppi oman protu-leirin käymällä. Apuohjaajana tutustuu todella hyvin muihin saman henkisiin ihmisiin. Apuohjaajana saa myös todella hyvän mielen, jos näkee, että on leirin aikana saanut tarjottua leiriläisille uusia ajatuksia ja parannettua heidän itsetuntemustaan.

Mikä on leireillä olennaisinta?

– Olennaisinta protussa on se, että kaikki saavat olla mitä he todella ovat. He voivat olla vapaita niistä kahleista ja rooleista, joita heillä heitä koululla tai muissa elämänpiireissään saattaa olla. Myös ennakkoluulottomuus on upeaa: se, että ei ole niin tyhmää ajatusta etteikö sitä pitäisi pohtia. Mitään mielipidettä ei kumota suoralta kädeltä, vaan kaikista näkemyksistä keskustellaan ja niille koetetaan etsiä perusteluja.

Paras muisto omalta Prometheus-leiriltäsi?

– Paras muisto omalta protultani liittyy näyttelemiseen. En ollut ennen erityisemmin pitänyt näyttelemisestä, mutta protulla tajusin kuinka mahtavaa se voi olla.

Kuvaile omaa leirikokemustasi ja apuohjaajana toimimista

– Oma leirikokemukseni antoi paljon, mutta tunnen, että apuohjaajana oleminen on ollut minulle sitäkin tärkeämpää. Leirikokemuksissa toistuu tärkeänä niin uudet ajatukset, joita erityisesti oma leiri antoi, kuin tutustuminen mahtaviin ihmisiin. Apuohjaajana oleminen on välillä ollut rankkaa, siinä kun joutuu kantamaan paljon enemmän vastuuta kuin mitä tämän ikäinen normaalioloissa joutuu kantamaan. Pitää selviytyä vähillä yöunilla ja ajatella oman etunsa sijasta hyvin pitkälle kaikkien yhteistä etua. Apuohjaajana olo on osin kuin mitä tahansa vapaaehtoistyötä, siinä kuitenkin korostuu hyvin vahvasti sosiaalinen ulottuvuus ja avoimuus, jota tarvitaan niin hyvän protu-leirin suunnittelussa kuin toteuttamisessa.

Miten lähtisit parantamaan Protua?

– Protun tiedottamisessa olisi parannettavaa. Yhä liian moni luulee, että kyse on ateistileiristä. Ei tiedetä, että protu on sitoutumaton järjestö eikä sen leireillä kannusteta muuhun kuin uteliaaseen pohdintaan. Protu-järjestön järjestämässä paikallistoiminnassa (samalla alueella asuvien protuleirin käyneiden toimintaryhmissä) olisi myös parannettavaa. Niitä on liian vähän.

Esa Turkulainen