Päiväkoti- ja esikouluikäisten uskonnottomien lasten vanhemmat Nora Luoto, Satu Siltaloppi ja Markku Pääkkönen rupattelivat lastensa päivähoidosta teemalla "onko ollut ongelmia uskonnottomuuden kanssa päiväkodissa?"

Onko päiväkodeissa uskonnottomia? 

Satu: Felix meni päiväkotiin, joka oli juuri avattu ja koko henkilökunta oli uutta; ollut töissä muualla aiemmin. Kun kerroin, että Felix on uskonnoton, päiväkodin työntekijät ilmoittivat, että tämä on ensimmäinen kerta koko heidän työelämänsä aikana, kun hoitoon tulee uskonnoton lapsi. 

Markku ja Nora yhteen ääneen: No just. 

Satu: Minulle sanottiin, että "Te olette ryhmän ainoat. Felix voisi olla vaikka poissa hoidosta, kun meillä on jotain uskonnollista." Mutta emmehän me voi ottaa häntä pois hoidosta. Felixillä on oikeus olla päivähoidossa, emmekä me halua, että hän on mukana uskontokasvatuksessa tai kirkkoretkillä. Meitä ohjeistettiin kysymään muista päiväkodeista ja ryhmistä löytyisikö muitakin uskonnottomia lapsia. Puolentoista vuoden päästä, kun Felixin pikkusiskokin meni päiväkotiin, olimme ehtineet tutustua toiseenkin uskonnottomaan perheeseen – joille oli sanottu samalla tavalla, "Olette ainoat!" – ja nyt päiväkodissa on neljän hengen ryhmä, joka ei mennyt pääsiäiskirkkoon. 

Nora: Minulla kävi Mitjan kanssa samalla tavalla. Vasta nyt, kun poika on menossa esikouluun löysin toisenkin vanhemman joka haluaa lapselleen et-opetusta. 

Markku: Kun ilmoitin Pepin esikouluun kirjoitin olevamme uskonnottomia ja vahvasti sitä mieltä, että vakaumustamme tässä asiassa tulee kunnioittaa. Ainakin et-opetus. fi -sivuston mukaan esiopetuksessa oppilas osallistuu huoltajan valinnan mukaan joko elämänkatsomustietokasvatuksen tai uskontokasvatuksen opetukseen. Paitsi, jos osanottajia on vähän, opetuksen järjestäjä voi päättää, että elämänkatsomustietokasvatuksen opetusta ei järjestetä. Mikä tietenkin osaltaan selittää sen, että uskonnottomille vanhemmille järjestelmällisesti tuntuu kerrottavan, että he ovat ainoita, ainakin joissakin eskareissa ja päiväkodeissa. 

Nora: Mitjan eskarissa sanottiin, että siellä ei varsinaisesti ole uskonnon opetusta, mutta että seurakunnasta tulee joku silloin tällöin kertomaan näistä asioista ja Mitja oli sitten muiden mukana, koska en halunnut erottaa häntä muista lapsista. Tämä on sitä tasapainoilua oman vakaumuksen ja lapsen ryhmään kuulumisen välissä. 

Markku: Me jouduimme päiväkodin kasvatuskeskustelussa aika tiukasti painottamaan, että olemme uskonnottomia. Sanoimme ettemme halua, että uskonnottomat lapsemme osallistuvat kirkkoretkille. Päiväkoti lupasi ilmoittaa meille etukäteen kirkkoretkistä ja päädyimme siihen, että tytöt ovat kotona niinä aamupäivinä. Paras tapahan tässä kaikille olisi se, että päiväkoti laittaisi ilmoitustaululle kirkkoretkien ajankohdan, ja että uskonnottomille olisi tuolloin korvaavaa toimintaa. Ja myös sen, mitä se korvaava toiminta on.

Nora: Mitja on saanut käydä kirkkoretkillä, koska hän on itse halunnut. Sieltä saa suklaata.

Satu: Felix on myös halunnut käydä, koska sinne mennään bussilla – jonka seurakunta maksaa – ja Felix tykkää bussilla matkustamisesta. 

Onko jumalaa olemassa? 

Markku: Me olemme tyttöjen kanssa puhuneet siitä mikä se jumala on ja siitä, että toiset uskovat siihen satuun. Olemme myös kertoneet heille, että olemme uskonnottomia ja että se tarkoittaa sitä, että pidämme satua jumalasta satuna. Peppi on omaksunut tämän ja kertoo itse olevansa uskonnoton ja, että hän ei välitä tästä jumalajutusta. 

Nora: Mitjakin on sanonut, että nyt televisiossa puhutaan taas siitä mihin me ei uskota. Mutta jännäähän tässä on se, miten omaa uskonnottomuuttaan pitää alleviivata ennekuin se otetaan tosissaan.

Satu: Ja pitää perustella erikseen. Meiltä on kysytty, että mitä Felix sitten saa tehdä? Juhlitteko te edes joulua ja saako tonttulauluja laulaa tai Tuiki tuiki tähtöstä kun sekin on virsikirjassa, kun ette usko että jumala on olemassa? 

Kannustus

Markku: Miten uskonnottomia vanhempia voisi kannustaa tulemaan ulos kaapista? 

Satu: No ensiksikin pitäisi tehdä jotenkin selväksi, että he eivät ole ainoita. 

Nora: Kristiinankaupungissakin on 60 peruskoulun oppilasta, jotka eivät kuulu kirkkoon. Minua uskonnollisuus ei hetkauttanut sen kummemmin, vasta kun sain Mitjan tulin ajatelleeksi miten huonosti vakaumusten tasa-arvo toteutuu. 

Markku: Voisi tehdä esitteen uskonnottomille vanhemmille ja päiväkodeille uskonnottomuudesta.

Satu: Voisi liittää siihen esimerkkejä mitä se korvaava toiminta voisi olla. 

Nora: Vertaistukea onneksi löytyy. Se on tärkeää.

Viranomaiset 

Nora: Minähän tein kantelun siitä et-opetuksen puutteesta aluehallintovirastoon. Silloin kun itse aloitin koulun 20 vuotta sitten, meitä uskonnottomia oppilaita oli neljä. Nyt Mitja menee samaan kouluun, eikä et-opetusta vieläkään järjestetä. Kanteluun sain koulutoimenjohtajalta vastaukseksi, että tämä voitaisiin pitää kunnan sisäisenä asiana. Koulusta antoivat minulle et-oppikirjan, hoidan Mitjan opetuksen itse uskonnon tuntien aikana. Mielestäni on kuitenkin tärkeintä, että Mitja saa suorittaa siitä arvosanan.

Satu: Omaan kunnanvaltuutettuunkin voi ottaa yhteyttä. 

Jouluevankeliumi ja suvivirsi 

Nora: Kyllä kai yleissivistykseen kuuluu jonkinlainen raamatuntuntemus, en halua sitä maailmaa kokonaan Mitjalta sulkea. 

Satu: Joulupuu on rakennettu on ihan kiva ilman sitä kolmatta säkeistöä. 

Markku: Meidän lasten päiväkodissa on joka joulu seimikuvaelma. Meidän lapset saavat osallistua siihen. Ja mun mielestä Suvivirsi on kaunis laulu.

Nora: En minäkään jaksa kauhean tiukkapipoinen olla. Mutta johonkin se raja pitää vetää. Minusta meidän vakaumustamme pitää kunnioittaa, kaikkien uskonnottomien vanhempien vakaumusta. 

Markku: Meitä on yhä enemmän.

Markku Pääkkönen