Sukupuolentutkimus tunnetaan nimellä gender studies. Englanninkielinen sana ’gender’ on alkuaan viitannut lähinnä kieliopilliseen sukuun, mutta viittaa nykyään useimmiten sosiaaliseen sukupuoleen, eli kaikkiin niihin oletuksiin, joita liitetään ihmiseen hänen oletetun sukupuolensa mukaan. Miehillä oletetaan olevan ominaisuuksia, joita naisilla ei ole ja toisin päin.

Gender-sana ei viittaa varsinaisesti seksuaaliseen toimintaan, vaikka sitäkin tutkitaan. Tutkittaessa on huomattu, että sukupuoli on monimuotoisempi kuin on luultu, että ihmisten ominaisuudet eivät jakaudu niin yksiselitteisesti, että eri yhteiskunnissa työnjako on voinut vaihdella ja useissa kulttuureissa on ollut ihmisiä, joita ei ole luokiteltu varsinaisesti kumpaankaan sukupuoleen kuuluviksi. Tällainen tieto on nähty hyödylliseksi maailmassa, jossa työtehtävät ovat jatkuvassa muutoksessa ja ihmisiltä edellytetään monenlaisia kykyjä ja ominaisuuksia.

Maailma muuttuu, mutta saisiko se muuttua? Uskonnollisilla järjestöillä on taipumus vaatia, että maailman pitäisi olla juuri, tai ainakin melkein, sellainen kuin se oli uskonnon alkuaikoina, jolloin suuri opettaja antoi elämänohjeita. Näin uskonnon opetukset voivat pysyä ennallaan, vaikka maailma on muuttunut, kenties joltain osin jopa paremmaksi.

Gender-sana ja sen käyttö on muodostunut kirkolle merkiksi vääränlaisista ajatuksista.

Katolinen kirkko ottaa mallinsa jostain myyttisestä menneisyydestä ja sen mielestä yhteiskunnan on oltava perhekeskeinen, niin että sukupuolten perinteiseen työnjakoon perustuva heteroseksuaalinen perhe on se ainoa oikea perhemalli. Muistamme, miten kirkko pitkään kävi sotaa avioeroa vastaan, jonka sodan se hävisi. Roomalaiskatolinen kirkko kampanjoi kuitenkin edelleen ’perheen puolesta’ – tarkoittaen juuri sitä stereotyyppistä perusperhettä: isä äiti ja kaksi lasta, tyttö ja poika. Mitenkähän joukko selibaatissa eläviä miehiä on perheen paras asiantuntija?

Eri puolilla Eurooppaa uskonnolliset ja konservatiiviset liikkeet pitävät tunnuksenaan tätä kuvaa. Sitä käytetään, kun vastustetaan aborttia ja tasavertaista avioliittolakia; samalla suhtaudutaan myös kielteisesti yksinhuoltajaperheisiin, eronneiden ja monenlaisiin muihin perheisiin, jotka eivät sovi perusmalliin. Suomessa tätä kuvaa käytti Aito avioliitto -kampanja.

Puolalaiset piispat julkaisivat joulukuussa 2013 kirjelmän, joka luettiin kaikissa kirkoissa. Sen mukaan ’Gender-ideologia’ on monen kymmenen vuoden ideologisten ja kulttuuristen muutosten tulos, jonka juuret ovat syvällä marxilaisuudessa ja uusmarxilaisuudessa, jota edistävät feministiset ryhmät, ja myös seksuaalivallankumous. (…) Gender-ideologian vaara on sen tuhoisassa vaikutuksessa sekä ihmiskunnalle, henkilökohtaisille kontakteille että sosiaaliseen elämään yleensä. Ihmiset, jotka ovat epävarmoja seksuaalisesta identiteetistään, eivät pysty täyttämään tehtäviään avioliitossa, perheessä, yhteiskunnassa ja ammatissaan’.

Puolalaisten piispojen esimerkkiä seurattiin ainakin Slovakiassa ja Kroatiassa ja monet pienemmät konservatiiviryhmät omaksuivat saman kielteisen näkemyksen  sukupuolentutkimukseen. Erimerkkiset konservatiivit kampanjoivat gender-tutkimusta vastaan ja myöhemmin eräät maat, mm. Unkari, päättivät että akateemisia oppiarvoja, joita on hankittu suorituksilla sukupuolentutkimuksen alalla ei hyväksytä virallisiksi. Tutkimatta paras.

Paavi Franciscus antoi vuonna 2016 vierailullaan Georgiassa lausunnon, jonka mukaan ’gender-teoria’ on avioliiton ja perheen suuri vihollinen ja jatkoi: ’On käynnissä totaalinen sota, joka pyrkii tuhoamaan avioliiton ja perheen. Ei aseilla, vaan ajatuksilla. Meidän on puolustauduttava ideologista kolonialismia vastaan’.

Paavi on aiemmin maininnut kehitysavun yhteydessä annettavan perhesuunnittelun opastuksen ’ideologiseksi kolonialismiksi’, ja kuten tiedämme, kondomit, kierukat ja e-pillerit ovat syntiä. Ihminen ei saa puuttua raskaaksi tulon sattumanvaraisuuteen.

Suomessa ei uutisoitu Euroopan neuvoston järjestämää Istanbulin kokousta kovin näyttävästi. Asiat, joista siellä päätettiin, olivat täällä yleisesti hyväksyttyjä: valtiot lupaavat vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, raiskauksia, perheväkivaltaa, pakkoavioliittoja, sukupuolielinten silpomista ja muuta ikävää, sitoutuvat sukupuolten tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen sekä kouluttamaan molempia sukupuolia tasapuolisesti. Mukana päätöksenteossa oli järjestön 46 jäsenvaltiota, tarkkailijana myös Vatikaani. Melkoisessa yhteisymmärryksessä allekirjoitettiin päätöslauselma, mutta toimeenpano on osin viivästynyt.

Paavi ei hyväksynyt koko päätöslauselmaa, koska siinä esiintyi sana gender. Myöskään Venäjä ja Azerbaidjan eivät allekirjoittaneet. Ukrainan eri uskontokuntien neuvottelukunta ilmoitti, että sopimus on vastoin ukrainalaisten perinteisiä arvoja. Venäjän ortodoksit tekivät samanlaisia kannanottoja kuin Ukrainan.

Monet Itä-Euroopan maat lykkäsivät sopimuksen toimeenpanoa, ja joissain maissa osoitettiin mieltä sopimusta vastaan. Jostain syystä myös Yhdistynyt Kuningaskunta panttaa sopimuksen toimeenpanoa, vaikka Skotlannin hallitus heitä siihen patistaa.

Venäläisten näkemyksen kertoi Putin:

Monissa Euroopan maissa ihmisiä hämmentää puhua uskonnollisista sitoumuksistaan, pyhäpäiviä on poistettu tai muutettu muun nimisiksi, olennainen sisältö ja niiden moraalinen merkitys on kätketty. Ihmiset yrittävät aggressiivisesti levittää tätä uskomusta koko maailmaan. Uskon, että tämä tie johtaa rappioon ja primitivismiin, jonka seurauksena on demografinen ja moraalinen kriisi. Mikä todistaisi paremmin moraalista kriisiä kuin ihmiskunnan kyvyttömyys oman väestön uusintamiseen? Nykyisin useimmat kehittyneet teollisuusmaat eivät enää uusinna väestöään edes maahanmuuton avulla. Ilman kristillisiä muiden maailmanuskonjen arvoja ihmiset menettävät inhimillisen arvokkuutensa. Me puolustamme näitä arvoja. Vähemmistöillä on oikeutensa erilaisuuteen, mutta se ei saa vaarantaa enemmistön etuja.
~Vladimir Putin 2013

Liekö Putinilta ja paavilta jäänyt huomaamatta, että tämänhetkinen ongelma maailmassa ei suinkaan ole väestön lisääntymättömyys, vaan maapallon kestokyvyn ylittävä väestön ja kulutuksen kasvu? Jotkut läntiset teollisuusmaat ovat havainneet, että työvoimaa ei välttämättä kannata tuottaa omassa maassa kovin runsaasti, koska sitä saadaan halvemmalla  tuomalla ulkomailta. Niinhän hankitaan kaikenlaista muutakin tarvittaessa.

Väestön väheneminen on jonkinlainen ongelma lähinnä Itä-Euroopassa, jossa syntyvyys on matala ja väestön poismuutto yleistä. Ihmiset siirtyvät länteen paremman elintason toivossa. Hallitukset jäävät murehtimaan heikkoja syntyvyyslukuja, mutteivät ole halukkaita korjaamaan niitä sosiaalipoliittisin keinoin, joita kohdistettaisiin nuoriin aikuisiin. Sen sijaan yritetään monissa maissa vaikeuttaa abortteja, polkea homoseksuaalien oikeuksia ja – paradoksaalista kyllä – kieltää keinohedelmöitys. Lisääntymisen pitää olla kirkon ja valtion hallittavissa, ei ihmisen itsensä.

Suomessa laulettiin joskus 1940-luvulla: ’käskystä ei me naimisiin mennä, mennään vaan, ken on mennäkseen. Käskystä ei me lapsia tehdä, tehdään vaan, ken on tehdäkseen’. Miten onkaan käynyt niin, että nyt perheitä tahdotaan käskyttää sekä idässä että lännessä lisääntymään ja täyttämään maa, joka on jo aika täynnä?

Kirkot ja muut konservatiivit haukkuvat, mutta maailma ja myös tutkimus kulkevat eteenpäin.

Kuva: CC0 Pexels