Vapaa-ajattelijat uskonnollista ahdasmielisyyttä vastaan
Uskonnoilla, erityisesti kristinuskolla ja islamilla on pitkät perinteet ihmisten sukupuolisen käyttäytymisen sääntelyssä ja rajoittamisessa. Usein ankarilla rajoituksilla on ollut ja on yhä vahingollinen vaikutus ihmisten vapauteen, onnellisuuteen sekä seksuaaliterveyteen. Uskonnon valta-aseman heikentymisen myötä ihmisoikeuksia seksuaalisuuden alueilla on saatu parannettua, mutta toteutuneet oikeudet ovat edelleen uhattuina ja monin paikoin rajattuja.
Uskonnot pyrkivät rajaamaan seksin vain uskonnollisesti siunattuun avioliittoon vain oikeauskoisen henkilön kanssa. Seksi ennen avioliittoa kielletään jyrkästi. Myös muu avioliiton ulkopuolinen seksi on katsottu kielletyksi, synniksi ja myös rikokseksi, jossa rangaistuksena on pahimmillaan kuolemantuomio mm. kivittämällä.
Itsetyydytyskin on leimattu vakavaksi synniksi uskontojen taholta. Yhdysvalloissa presidentti Clintonin hallituksen terveysministeri joutui eroamaan, kun hän televisiossa suositteli itsetyydytystä hyvänä keinona joissakin elämän vaiheissa. Suomen myös ev.lut. kirkolla on sen piispojen linjauksen mukaan ”varovaisen kielteinen kanta” itsetyydytykseen. Kuitenkin itsetyydytys on luonnollinen osa seksuaalisuuden kehitystä ja toteuttamista, luonnollinen tapa purkaa seksuaalista energiaa. Eroottisia ja pornografisia julkaisuja tuleekin voida levittää vapaasti; kuitenkin lapsipornon julkaisu ja hallussapito on aivan oikein kielletty rikoslaissa.
Asiallisen tiedon leviämisen myötä seksuaaliset tavat ovat vapautuneet. Suomessa ja monissa muissa maissa ihmiset voivat yleisesti nauttia seksuaalisuudestaan ja elää aikaisempaa vapaammin ja siten onnellisemmin eri elämänvaiheissaan. Lyhytaikaiset seksisuhteet ja -kokeilut ovat mahdollisia, vaikka ne eivät yleisesti tai pidemmän päälle yleensä olekaan paras tapa seksuaalisuuden toteuttamiseen. Seurustelusuhteet ennen tai ilman avioliittoa ovat paitsi sallittuja myös yleisesti hyväksyttyjä.
Kuitenkin monien uskonnollisten liikkeiden vaikutuspiirissä edellä esitetty seksuaalinen vapaus on yhä jyrkästi kiellettyä ja synnillistä. Ahdasmieliset rajoitukset yhdistyneenä syntioppiin voivat aiheuttaa joillekin nuorille henkistä ahdistusta, joka voi lisääntyä myös koulujen oman uskonnon opetuksen ja kirkon rippikoulun kautta. ”Taivas” ja ”helvetti” ovat tosissaan otettuna vakava uhka henkiselle hyvinvoinnille.
Neitsytmyytti, vaatimus naisten koskemattomuudesta ennen avioliittoa on laajasti murentunut. Nainen tai mies ei mene pilalle seksin, seksikokeilun tai seksisuhteen myötä, vaan seksi on osa yksilön persoonallista kasvua ja kehitystä. Tärkeää tässä kehityksessä kuitenkin on, että tuohon kokemukseen liittyy molemminpuolista halua ja tyydytystä ja että siihen ei liity väkivaltaa, tunnekylmyyttä eikä seksisairauksia. Todellinen rakkaus ja luottamus parisuhteessa voi kehittyä vain vapaasti ilman pelkoa kuvitelluista tai todellisista uhista.
Avoliittojen, yhdessä asumisen yleistyminen ilman avioliittoon vihkimistä on erinomainen esimerkki ihmisten järkevästä käyttäytymisestä, kun on vapauduttu uskonnollisesta holhouksesta. Onhan useimmissa tapauksissa järkevää kokeilla yhdessä elämistä vaikkapa ennen juridisesti mm. taloudellisilta vaikutuksiltaan hyvinkin painavasti säädeltyä avioliittoa. Ja avoliitto voi monilla pareilla olla hyvä myös pysyvänä ratkaisuna ilman avioliittoaietta samoin kuin myös vaikkapa avioeron jälkeen.
Aviorikoksen käsitteestä on luovuttu 1980-luvun lopulla, ja avioeroon ei enää liity syyllisyyden tuomitsemista oikeudessa. Raiskaus on rikos myös avioliitossa. Lainsäädännöllä on myös saatu aikaa siviilivihkiminen kirkollisen vihkimismonopolin tilalle. Samoin on saatu aikaan samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinti. Kuitenkin tasa-arvoista sukupuolineutraalia avioliittoa vastustetaan edelleen jyrkästi nimenomaan uskonnollisin perustein.
Lainsäädäntötyöllä on myös saatu aikaan avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten aseman parantuminen muun muassa isyyden tunnustamisen ja perintöoikeuden kautta. Näin on ihmisoikeuksia vahvistettu uskonnollisperäisen sääntelyn sijaan humaanisesti ja rationaalisesti perustellulla lainsäädännöllä.
Syntyvyyden säännöstely ja lisääntymisterveys
Vanhempien seksuaalinen hyvinvointi ilman ahdistavia uskonnollisia rajoituksia on syntymättömien ja syntyneiden lasten etu. Seksuaalisuuteen, parisuhteeseen ja lisääntymisterveyteen kuuluu myös ihmisten oikeus syntyvyyden säännöstelyyn. Uskonnot ja kirkot ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat yhä maailmassa valtavia kärsimyksiä kieltäessään ehkäisyvälineiden ja muun syntyvyyden säännöstelyn käytön.
Lapsen etu on syntyä vanhempien haluamana häntä odottavaan kotiin. Vanhempien mahdollisuus yhtäältä hedelmöityshoitoihin ja toisaalta raskauden ehkäisyn käyttöön ja lain mukaiseen aborttiin edistävät lapsen etua ja oikeuksia. Oikeus ehkäisymenetelmien hyvään saatavuuteen ja aborttiin on saatu aikaan demokraattisesti uskonnottomaan, sekulaariin eettiseen ja humanistiseen harkintaan perustuen, ja siltä pohjalta pitää toimia jatkossakin.
Oikeuksia syntyvyyden sääntelyyn rajoitetaan ja yritetään rajoittaa uskonnollisideologisin perustein eri puolilla maapalloa. Niitä vastaan saarnaavat erityisesti katolinen kirkko ja paavi, mutta samaa ilmenee myös protestanttisissa liikkeissä. Näiden pyrkimysten torjumisessa kysymys ei ole vain naisen oikeudesta omaan kehoonsa, vaan myös perheiden ja syntyvien lapsien oikeuksien puolustamisesta ja edistämisestä.
Uskonnottomaan yhteiskuntaetiikkaan kuuluu ainutlaatuisen elämän kunnioitus, ja sen vuoksi terveydenhuollossamme on tehtävä kaikki voitava myös keskenmenojen ja lapsikuolleisuuden vähentämiseksi äärimmäiseen minimiinsä. Emme voi luottaa siinä asiassa ”korkeimpiin voimiin” ja ”kohtaloon” emmekä alistua ”johdatukseen” ja korkeaan lapsikuolleisuuteen ja lohduttautua ”pikkuenkelien” ”taivaspaikoilla”.
Suomen kokemukset lastenneuvoloista ja julkisesta terveydenhuollosta osoittavat, että seksuaalinen hyvinvointi, lisääntymisterveys ja alhainen lapsikuolleisuus on mahdollista saavuttaa järkevällä yhteiskunnallisella toiminnalla, jota eivät rajoita ja ohjaa aikansa eläneet, vahingolliset uskonnolliset dogmit.
Esa Ylikoski
lehtori, FM