Onko uskonnoton moraaliton?
kimmo / 2.10.2011
Juttelin näyttelijä Pirjo Luoma-ahon kanssa Lallukan taiteilijakodin puutarhapihalla aurinkoisena iltapäivänä heinäkuussa uskonnosta, moraalista ja uskonnottomasta elämästä. Pirjo, onko uskonnoton moraaliton? – Ei tietenkään ole. Olen kyllä saanut kristillisen kasvatuksen koulussa […]

Juttelin näyttelijä Pirjo Luoma-ahon kanssa Lallukan taiteilijakodin puutarhapihalla aurinkoisena iltapäivänä heinäkuussa uskonnosta, moraalista ja uskonnottomasta elämästä.

Pirjo, onko uskonnoton moraaliton?

– Ei tietenkään ole. Olen kyllä saanut kristillisen kasvatuksen koulussa – en kotona – ja sen myötä kristillisyyteen pohjautuvat moraalisuuden perusasiat ovat tuttuja. Mutta eivätköhän nämä samat asiat ole esillä kaikissa uskonnoissa ja voisin kuvitella että ihmisen moraalin takana on yhteisön paras, riippumatta yhteisön uskonnollisuudesta. Jokainen laji ja yhteisö pyrkii säilymään ja niitä ohjaavat biologispohjaiset evoluution muokkaamat mekanismit – eettisinä ohjenuorina.

Lapset oppivat moraalisuuden leikkiessään, oikean ja väärän?

– Aivan, sosiaalinen ryhmä palauttaa. Sait koulussa kristillisen kasvatuksen. Uskoitko jumalaan? – Ei minulle ikinä syntynyt jumalakuvaa vaikka sitä koulussa yritettiinkin tuputtaa. Pidin sitä käsitettä aina hyvin vieraana enkä saanut siitä otetta. Olin alle kouluikäisenä yhden kerran pyhäkoulussa enkä viihtynyt yhtään, vaikka siellä laulettiin ja leikittiin. Mutta alaluokilla uskontotunneilla oli kivaa, pidin niistä kertomuksista. Ne tarinat olivat minulle satuja siinä kuin muutkin. Vain kirkkohistoriaa en voinut sietää, sillä ei ollut mitään tekemistä nuoren ihmisen elämän kanssa.

Kävitkö rippikoulun?

– En käynyt vaikka kaverit kävivät. En mennyt koska en uskonut. En myöskään halunnut vaihtaa periaatteitani koruihin ja lahjoihin. Sinulla on kaksi aikuista poikaa. Miten heidän uskontokasvatuksensa kävi? – Erosin kirkosta kun täytin 18 ja näin ollen poikani eivät kuulu kirkkoon. Ajattelin kuitenkin, että poikien olisi hyvä oppia nämä kristinuskon perustarinat, koska ne liittyvät länsimaiseen kulttuuriin ja kysyin uskonnonopettajalta saisivatko he käydä uskontotunneilla. Kun vastaus oli myönteinen päätin, että pojat saavat olla uskontotunneilla niin kauan kuin haluavat ja kokevat sen mielekkääksi. Toisen luokan jälkeen molemmat halusivat vaihtaa uskonnon elämänkatsomustietoon.

Miten poikasi suhtautuvat uskontoon?

– Nuorempi pojistani kävi prometheus-leirin ja piti sitä oikein hyvänä. Vanhempi ei innostunut menemään sinnekään. Elämänkatsomustietoa molemmat pitivät hyödyllisenä ja innostuivat siellä filosofiasta. Uuden opetusministerimme Jukka Gustafssonin ehdotus että kirkkoon kuluvatkin saisivat opiskella elämänkatsomustietoa on hyvä. Nythän se on kielletty. Minusta se on kummallista, kun kerran minunkin uskonnottomat lapseni saivat opiskella uskontoa, miksi elämänkatsomustiedon opiskelu pitää kieltää kirkkoon kuuluvilta? Pitääkö kouluissa kuitenkin opettaa uskontoa? – Mielestäni tunnustuksellinen uskonnonopetus ei kuulu koulun tehtäviin, se on enemmän ihmisten yksityisasia.

Miten vietät joulua ja muita kulttuuriimme kuuluvia vuotuisjuhlia?

– Tykkään joulusta. Se on vuoden pimeintä aikaa ja tarvitsen sitä tunnelman nostatusta ja tuoksuja. Iloa, valoa ja juhlaa pimeyden keskelle, hyvää ruokaa ja lahjoja. Pääsiäinen on minusta tylsin näistä kristikunnan juhlista, minulle se merkitsee vain ikävystyttäviä pyhäpäiviä. Kieltämättä minua ärsyttää kun kaikki paikat ovat kiinni.

Et ole kuitenkaan uskonnon vastainen?

– En. Ymmärrän oikein hyvin sen että jotkut saattavat tuntea olonsa turvallisemmaksi uskomalla johonkin. Mutta miksi muiden pitää siitä heidän turvallisuuden tunteestaan kärsiä? Sitä minä en ymmärrä.

Miten uskonnottoman maailmankuva eroaa uskonnollisesta?

– No voisi esimerkiksi ajatella universumin kokoa, tai koiran hämmentävän paljon meitä parempaa hajuaistia tai mehiläisten kykyä nähdä ultraviolettivaloa ja viestiä ruokapaikoista toisilleen. Minulla on rajalliset aivot, enkä kykene kaikkia maailman ilmiöitä hahmottamaan. En ole kuitenkaan löytänyt yhdestäkään uskonnosta kaikenkattavaa järkeäni ja älyäni tyydyttävää selitystä maailman monimutkaisuudelle. Tiede ja tutkimus ovat minun valintani maailmankaikkeuden selittämiseksi ja ymmärrys sen ilmiöistä lisääntyy jatkuvasti. Jotkut turvautuvat uskontoon maailmanselityksenä ja suon sen heille. Kunhan eivät uskollaan painosta ja rajoita minun tai minun lasteni elämää.

Markku Pääkkönen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *