Case: Poikien rituaalinen ympärileikkaus
Taustaa: Sexpo-säätiöllä oli vuosina 2011-2014 Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama EHJÄ-hanke, jossa keskityttiin poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten ehkäisyyn. Kolmen vuoden ajan hankkeessa muun muassa kerättiin tietoa, koulutettiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, verkostoiduttiin, vaikutettiin päättäjiin, luotiin hankkeelle pysyvät kotisivut ja tuotettiin materiaalia. Vaikka hanketta ei enää ole, jatkuu poikien ja heidän esinahkojensa puolesta tehtävä työ osana Sexpon toimintaa.
Selkeyden ja reiluuden vuoksi on tärkeää puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Sana ympärileikkaus on kiertoilmaisu, jolla pitkälti sivuutetaan itse tapahtuma, siihen johtaneet syyt ja sen seuraukset. Tämä pätee niin tyttöjen kuin poikienkin kohdalla. Tässä artikkelissa keskitytään poikien ympärileikkauksiin, joista tulisi puhua silpomisena, mikäli toimenpiteelle ei ole perusteltua lääketieteellistä syytä – aivan kuten tyttöjen kohdalla jo tehdäänkin.
Hankkeen alkumetreiltä tiesin ennemmin tai myöhemmin kohtaavani sen, mikä lienee aiheen parissa olevan väistämättä edessä. Natsikortti. Tehdään siis jo näin alussa selväksi: lastensuojelu ei ole antisemitismiä. Poikien koskemattomuuden turvaamisessa ei ole kyse uskontovihasta, vaan ihmisoikeuksien turvaamisesta. En hyväksy minkään syyn varjolla lasten sukupuolielinten silpomista, en siis myöskään uskonnon. Ja kyllä, tiedän asiasta yhtä jos toistakin. Olen teologi, seksuaaliterapeutti ja olen muutaman vuoden sisään ehtinyt tavata satoja miehiä, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen, mitä heille on tehty. Kannattaa jättää se kortti käyttämättä.
En lakkaa ihmettelemästä sitä, miten joidenkin on jopa mahdotonta mieltää lasten pahoinpitely vääräksi. Ajatus uskonnonvapauden ja vahingollisten perinteiden rajoittamisesta tuntuu häiritsevän näitä ihmisiä huomattavasti enemmän kuin se tosiasia, että poikalasten kehoa pysyvästi loukataan ja perusoikeuksia rikotaan. Olen väsynyt älylliseen epärehellisyyteen ja laiskaan argumentointiin. Lasten kehollisessa koskemattomuudessa ei ole kysymys mielipiteestä. Vanhempien uskonnonvapaus ei oikeuta väkivaltaan. Jo vuosia sitten laittomaksi todettu lasten kurittaminen mielletään nykyään jo varsin laajalti vahingolliseksi toiminnaksi. Koska luunapit ja tukistaminen ovat väkivaltaa, niin millä logiikalla terveen kudoksen poistaminen ilman lääketieteellistä syytä ja ilman asianomaisen lupaa voi mitenkään olla oikein?
Silpomisen todellisuuteen on havahduttu myös monessa uskonnollisessa yhteisössä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa ja Israelissa on juutalaisia yhteisöjä, jotka eivät enää suorita rituaalisilpomisia ihmisoikeussyiden vuoksi. Kiinnostavaa olisikin saada saman uskonnon sisällä eri tavoin ajattelevat tahot keskustelemaan asiasta.
Yksi esinahan menetykseen johtavista syistä uskonnollisten ja kulttuuristen syiden ohella on yksinkertaisesti heikko esinahkatietous. Erityisen huolestuttavaa tietämättömyys on silloin, kun se koskee terveydenhuollon ammattilaisia. Lääketieteen alan teoksissa, esimerkiksi urologiassa, esinahka ei saa lähimainkaan ansaitsemaansa huomiota. Ilmeisesti on niin, että vasta kun esinahka saa riittävästä arvostusta, myös tahto suojella sitä kasvaa. Yleisesti ottaen on kuitenkin sanottava, että Suomen tilanne on varsin hyvä. Julkisissa sairaaloissa ei tiettävästi tapahdu rituaalisilpomisia ja useat lääkärit tekevät mainiota työtä esinahan säästämiseksi esimerkiksi ahtaan esinahan hoidon yhteydessä.
Mistä sitten puhutaan, kun puhutaan esinahasta? Esinahka on pehmeä, joustava, kaksikerroksinen kudos, joka koostuu ihosta, limakalvosta, erikoistuneista hermoista, verisuonista ja lihassäikeistä. Sillä on suojaavia, seksuaalisia, aistimuksellisia, mekaanisia ja immunologisia tehtäviä. Poistettua esinahkaa ei siis voi onnistuneesti korvata esimerkiksi reidestä otettavalla iholla, mitä joissain korjausleikkauksissa on yritetty.
Seuraavaa on tarpeen painottaa. Ympärileikkaus on aina riski. Vaikka tässä kirjoituksessa en puhu lääketieteellisin syin sairaalassa tehdystä toimenpiteestä, se ei tarkoita sitä, etteikö sairaalassa tapahtuisi komplikaatioita. Lisäksi esinahan menetyksestä voi seurata myös lääketieteellisen poiston jälkeen samoja asioita kuin rituaalisesti silvotuille. Kaikille miehille esinahan menetys ei aiheuta aikuisiällä kehoa tai mieltä vaivaavia ongelmia. Jokainen heistä on kuitenkin menettänyt yhden kehonsa tuntoherkimmistä osista ja monet heistä ovat joutuneet uhraamaan esinahkansa uskonnollisen rituaalin vuoksi.
Suomessa tehdään ympärileikkauksia lääketieteellisin syin noin 2000 vuosittain. Suurin osa toimenpiteistä olisi kuitenkin vältettävissä säästävillä hoitotoimilla. Arvio todellisesta vuosittaisesta tarpeesta on noin 300. Esimerkiksi ahdas esinahka ei ole perusteltu lääketieteellinen syy ympärileikata. Esinahan ahtauteen auttaa varovainen, mutta sinnikäs venyttely perusvoiteen tai hajusteettoman öljyn kera, erektiot, aika ja esinahkaa pehmentävä hormonivoide, josta lääkärikunta ei vielä ole riittävän tietoinen. Silpomisia puolestaan arvioidaan Suomessa tapahtuvan 100-400 vuodessa. Silpominen suoritetaan yleensä kotioloissa tai uskonnollisen yhteisön tiloissa.
Esinahan silpomiseen liittyy kipua ja verenvuotoa. Pienelle lapselle hallitsematon verenvuoto muodostuu nopeasti hengenvaaralliseksi. Myös kivunlievitykseen liittyy komplikaatioriski ja usein kivunlievitys on riittämätön. Joissain yhteisössä rituaalisilpomisia suoritetaan tarkoituksella kivun kanssa. Esinahan poiston jälkeen kipua saattaa esiintyä seuraavat pari viikkoa. Lapsen tuntema kipu tavallisesti vaikeuttaa imetystä, muuttaa univalverytmiä sekä hankaloittaa vanhemman ja lapsen välisen kiintymyksen vahvistumista. Seurauksista yksi yleisin on tulehdus, minkä lisäksi virtsaputken vauriot, terskan tai koko peniksen menetys ja jopa kuolema ovat mahdollisia. Silpomisen yhteydessä peniksestä saatetaan epähuomiossa leikata pois aiottua enemmän, mistä seurauksena on epämuodostuma. Ympärileikattuun penikseen jää aina arpi, joka toisinaan kehittyy kireäksi, karheaksi ja hankaavaksi. Tällöin esimerkiksi erektiot voivat muodostua sietämättömän kipeiksi tai jopa fyysisesti mahdottomiksi.
Esinahan menetyksen myötä poika menettää peniksensä tuntoherkimmän osan. Terskan jäädessä paljaaksi se kadottaa kosteuden ja altistuu helposti muun muassa hankauksille ja ahavoitumiselle. Joillakin tuntoherkkyys poistuu ajan myötä kokonaan, mikä on omiaan aiheuttamaan seksuaalista haluttomuutta.
Äärimmilleen viety nöyryytys ja lapsen kehon loukkaus tapahtuu ultraortodoksisten juutalaisten metzitzah b’peh –nimisessä rituaalissa. Kyseisessä toimituksessa lapsen silpoja ottaa vertavuotavan peniksen suuhunsa, imee lapsen penistä ja sylkäisee sitten veren pois. Silvottuihin lapsiin on kyseisen rituaalin yhteydessä tarttunut mm. herpesvirus, mikä puolestaan on aiheuttanut vakavia tulehduksia, aivovaurioita ja kuolemia.
Kehoon kohdistuvan huomion lisäksi vähintään yhtä tärkeää on tarkastella silvottujen miesten mieltä. Lapsena esinahkansa menettäneet miehet raportoivat aikuisiällä tapahtuneeseen liittyvää surua, pettymystä ja katkeruutta. Miehet surevat sekä sitä, mitä ovat menettäneet, kuin myös sitä, etteivät saaneet päättää, mitä heidän keholleen tehdään. Itsetunto-ongelmat, läheisyyden välttely, stressioireyhtymä ja kielteinen kehonkuva ovat osa niistä kielteisistä seurauksista, joita miehillä on todettu. Monesti kuultu ajatus siitä, että ympärileikkaus/ympärileikattu penis auttaisi miehiä liittymään ympäröivään yhteisöönsä, on jälleen vain yksi selitys, jonka taakse piiloudutaan. Sen sijaan useat miehet kertovat vihasta, joka kohdistuu heidän lapsuuden yhteisöönsä, uskontoon, jumalaan ja toisinaan myös vanhempiin. Yleisesti suurin osa vihasta kohdistuu kuitenkin teon tekijään eli silpojaan. Toisinaan miehet palaavat silpojan luokse ja kertovat tarinansa. Miesten saama vastaanotto vaihtelee suuresti ja valitettavan usein miehet joutuvat kokemaan nöyryytystä, vähättelyä ja torjuntaa kohtaamisen aikana.
Yhdysvalloissa ympärileikkauksella on pitkä historia ja siellä silpomiset tapahtuvat pääsääntöisesti sairaalassa pian lapsen syntymän jälkeen. Rapakon takana silpominen on iso ja rahakas bisnes, jossa vakuutusyhtiöt, sairaalat ja lääkärit sekä lääke- ja kosmetiikkateollisuus ovat osallisina. Yhdysvalloissa leikataan ympärileikkausta riskien, haittojen ja eettisen ongelmien tiedostamisen myötä yhä vähemmän poikia, nykyään noin puolet, vaan lukumäärä on silti huikeat 1,2 miljoona vuosittain. Otsikoihin esinahkabisnes on viimeaikoina päätynyt erityisesti lääke- ja kosmetiikkateollisuudelle tapahtuvan myynnin vuoksi. Esinahka on rikkaudessaan oivallinen kudos ja sen soluja hyödynnetäänkin lääketieteen tutkimuksissa ja hintavien kasvovoiteiden valmistuksessa. Lääkäri on myynyt sielunsa viimeistään siinä vaiheessa, kun hän poistaa pojan esinahan ilman lääketieteellistä syytä ja samalla tietää käärivänsä sairaalalle rahat niin toimenpiteestä kuin kudoksen myynnistäkin. Myös leikkauksesta aiheutuvat lisäpäivät paisuttavat laskua eli sairaalan tuloja, samoin jälkihoitoa vaativat toimet. Usein vakuutusyhtiöt korvaavat kustannukset, joten lapsen leikkaamiselle isänsä näköiseksi (tämä on yksi yleisimmistä perusteista, joita Yhdysvalloissa leikkauksesta käytetään) ei muodostu taloudellista estettä.
Rituaalisilpomisten syihin ja selityksiin kovin helposti piiloudutaan – niin uskonnollisissa yhteisöissä kuin esimerkiksi virallisilla, päättävillä tahoillakin. Kun pitäisi puhua lapsen oikeuksien alennustilasta, puhutaankin uskonnon syvistä juurista. Ihan kuin pitkät perinteet muutoinkaan olisivat mikään väkivaltaa oikeuttava tekijä. Vastuuta monesti myös pakoillaan ja vedotaan kulttuuri- ja uskontosensitiivisyyteen. Natsikortin lisäksi rasistikortti on tässä yhteydessä herkässä. Jo pelkästään sukupuolten tasa-arvon ja kaikkien yksilöiden yhdenvertaisuuden perusteella asian pitäisi olla selvä: Poikien silpominen on yhtä väärin kuin tyttöjenkin. Asiasta myös liian usein kuulee mainittavan ”vaikeana” ja ”hankalana”, aivan kuin ihmisoikeudet olisivat tapaukseen vaikeasti sovellettavissa oleva ulottuvuus. Suomen nykytila on häpeällinen, vaikka paljon edistystä asian suhteen on viimevuosina tapahtunutkin. Vuonna 2008 tehdyn kyselytutkimuksen myötä kävi ilmi, että valtaosa (80%) suomalaisista ei hyväksy ilman lääketieteellistä syytä tehtävää ympärileikkausta. Tämä on tärkeä viesti lainsäätäjille ja vaikuttamistyötä tekeville.
Rituaalisilpominen täyttää törkeän pahoinpitelyn kriteerit. Silti Suomen oikeusasteet ovat ymmällään asian edessä. Karrikoiden voi todeta, että toisinaan tulee laiha tuomio, joka sitten suurella todennäköisyydellä kumotaan, minkä jälkeen korkeimman oikeuden tuomari pyytää apua lain tulkitsemiseen. Suomessa on perustuslain ja lainvoimaisen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäksi mappikaupalla perusteluita sille, miksi lapsen sukupuolielimen silpominen on väärin. Esimerkiksi lastensuojelulaissa korostetaan lapsen etua, biolääketieteen sopimuksessa sitä, että tervettä kudosta ei saa poistaa ilman asianomaisen lupaa ja Pohjoismaisen seksologijärjestön (NACS) kannassa puolestaan sitä, että toimenpiteellä viedään pois seksuaalista hyvinvointia. Suomen Lääkäriliiton kanta rituaalisilpomisiin on kielteinen, samoin kasvavassa määrin monien lastensuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjen. Tästä esimerkkeinä Sexpo-säätiö, Lastensuojelun Keskusliitto ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
Tällä hetkellä suurin saavutus poikien esinahan suojelutyössä on pohjoismaisten lapsiasiavaltuutettujen ja lasten lääketieteen asiantuntijoiden syksyllä 2013 laatima julkilausuma, jossa painotetaan yksilön omaa päätäntävaltaa asiassa. Ehdotus, että ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen ikäraja asetetaan niin korkealla, että henkilö voi itse päättää mahdollisesta poistosta tietoisena kaikista riskeistä ja haitoista, on saanut laajaa kannatusta ympäri Eurooppaa. Idea on nerokas. Ei kielletä, vaan rajataan. Kukapa esinahkansa iloihin tottunut olisi valmis onnestaan luopumaan? Sopivasta ikärajasta on käyty runsaasti keskustelua. Ehdotukset ovat pääosin vaihdelleet 13 ja 18 ikävuoden välillä. Sexpo-säätiö kannattaa rajan asettamista 18 ikävuoteen.
Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous lausui syksyllä 2013 pian lapsiasiavaltuutettujen jälkeen, että poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on kehon koskemattomuuden loukkaus. Keskustelu neuvostossa jatkuu, sillä arvatenkin lausunto ei miellyttänyt kaikkia. Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut puolestaan kehottivat julkilausumassaan päättäjiä ryhtymään toimiin, jotta pojat saisivat itse päättää asiasta. Keväällä 2014 tehdyn kyselyn pohjalta valtaosa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenistä suhtautuu toimenpiteeseen kriittisesti ja on valmis rajaamaan sitä lailla. Olisiko jo aika konkreettisiin lainasetustoimiin?
Vapaaehtoistyö laajalla rintamalla on väkevä ja liikuttava osoitus siitä, että pojat ja loukatut miehet eivät jää huomiotta. Käynnissä oleva kansalaisaloite on yksi näkyvä esimerkki siitä, että paluuta entiseen ei ole.
Tiina Vilponen