Millainen olisi uskonnollisesti sitoutumaton “hyväntekeväisyysvero” verrattuna kirkon jäsenyyteen? Kirkollisverosta on keskusteltu kuluneen vuoden aikana julkisuudessa jonkin verran. Arkkipiispa Kari Mäkinen on ehdottanut verotusoikeuden laajentamista kaikille uskontokunnille jottei tämä yksinoikeus olisi vain ev.lut. kirkolla. Kirjailija ja pappi Heikki Palmu puolestaan näkee vapaa-ajattelijat ja uskonnottomat yhteiskunnan pummeina jotka törkeästi elävät kirkon siivellä. Vähän samaan tapaan kuin pyöräilijä on joukkoliikenteelle pummi.
Islannissa oli vielä vuoteen 2009 asti käytössä vero uskontokuntiin kuulumattomille, joka meni valtiolle ja käytettiin yliopiston rahoitukseen. Suomessa ei ole tällä hetkellä verotusta kirkkoon kuulumattomille, eikä toivottavasti tulekaan, mutta ainahan voi vapaaehtoisesti tukea hyväksi katsomiaan järjestöjä. Miten paljon helsinkiläinen keskiverto palkansaaja tukisi sitoutumattomia hyväntekeväisyyskohteita kirkollisveron määrällä?
Helsingin Tilastollisen Vuosikirjan mukaan vuonna 2010 25-34 -vuotiaat helsinkiläiset tienasivat keskimäärin 27 827 € vuodessa. Eroakirkosta.fi -palvelun verolaskurin mukaan kirkollisvero näillä tuloilla on 230,06 € kirkollisveroprosentin ollessa 1,0 %. Kuinka paljon hyväntekeväisyyttä saa 230 eurolla vuodessa?
Vertailuryhmäksi valikoitu kahdeksan tunnettua hyväntekeväisyysjärjestöä jotka ovat poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomia, periaatteella “jokaiselle jotakin”. Vertailujärjestöt olivat Amnesty International, Animalia, Greenpeace, Maailman luonnon säätiö WWF, Plan Suomi, Suomen Punainen Risti, Suomen UN Women ja Suomen Unicef-yhdistys. Yhdistyksille lähetettiin tiedustelut siitä missä suhteessa ne käyttävät varojaan varsinaiseen humanitääriseen työhön, ja kuinka suuri osuus varoista kuluu kiinteisiin hallinnollisiin kuluihin. Keskimäärin 77 % näille järjestöille annetusta rahasta menee suoraan hyvän tekemiseen. Jäljelle jäävä viidennes varoista käytetään toiminnan pyörittämiseen.
Kirkko käyttää keräämäänsä kirkollisveroa sekä kristillisen sanoman levittämiseen että hyväntekeväisyyteen. Tässä vertailussa kirkon hyväntekeväisyydeksi lasketaan diakonia, yhteiskunnallinen työ, ja kansainvälinen toiminta. Kaikki muu kirkon kirjanpidossa näyttäisi olevan joko kiinteistökuluja, henkilöstö- ja halllintokuluja ja aatteellista toimintaa kuten rippikouluja, jumalanpalveluksia, työtä joka palvelee ensisijaisesti kirkon omaa asiaa.
Kirkko julkaisee taloutensa tunnusluvut vuosittain. Tässä vertailussa käytetään vuoden 2012 tehtäväalueiden työalakatteiden jakautumaa jossa palvelujen osuudeksi mainitaan 13 %. 230 euron kirkollisverosta tämä on noin 30 euroa. Kirkollisverosta loput 200 euroa menevät hautajaisiin, häihin, rippileireihin, henkilöstömenoihin – kirkon toiminnan pyörittämiseen.
Jos kirkkoon kuulumaton lahjoittaa kuukaudessa vaikkapa 5 euroa jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle, rahaa menee hyvään tarkoitukseen huomattavasti enemmän kuin kuulumalla kirkkoon. Tarkoitus ei toki ole yllyttää ketään eroamaan kirkosta. Totuus kuitenkin on että kirkon hyväntekeväisyydessä on paljon porua ja vähän villoja. Jos hyväntekeväisyyttä voisi kilpailuttaa kuin sähkösopimusta, valinta on selvä.
Kimmo Laine
Oikaisu: Paniteussa lehdessä hyväntekeväisyysjärjestöjen keskimääräiseksi varainkäyttöprosentiksi oli ilmoitettu 80 %. Luku oli pyöristetty virheellisesti, tässä artikkelissa on tarkempi arvo 77 %. Pahoittelemme virhettä.