Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on saanut pohtia kesän yli Puolustusvoimien ongelmia koskien varusmiesten uskonnon ja omantunnon vapautta sekä yhdenvertaista kohtelua. Pääesikunta vastasi kesäkuussa apulaisoikeusasiamiehen esittämään selvityspyyntöön ns. negatiivisen uskonnonvapauden toteuttamista. Vastaus oli huono niin kirkkoon kuuluvien kuin siihen kuulumattomienkin kannalta.

Vastauksessa ja sen liiteaineistoissa puolustetaan pakkouskonnon harjoittamista ev.lut. kirkon jäsenille, uskonnottomia ja toisuskoisia syrjiviä käytäntöjään sekä ylipäätään kirkollisen työn erityisasemaa kaikkiin varusmiehiin nähden. Myös uskonnollista sotilasvalaa suositaan uskonnottoman sotilasvakuutuksen kustannuksella. Uskontopakon bunkkerointi on korutonta kertomaa armeijan vanhoillisuudesta ja kirkon alttiudesta totaaliseen hegemoniaan siellä missä se vain on yhä mahdollista.

Tilanne on innoittanut myös Vapaa- ajattelijain liittoa paneutumaan asiaan Perustuslain 6 § ja 11 § pohjalta ja tekemään alla kerrottuja kehittämisesityksiä, joilla on lähestytty sekä Puolustusvoimien johtoa että poliittisia päättäjiä. Mielestämme näillä on uutisarvoa:

1. Kirkkoon kuulumattomat varusmiehet joutuvat selvityksen mukaan nyt hakemaan vapautusta kirkollisesta työstä ja uskonnon harjoittamisesta. Jos oletusarvona pidetään kirkolliseen toimintaan ja esim. hartauksiin osallistumista, se painostaa erityisesti uusia varusmiehiä osallistumaan ja mukautumaan uskonnolliseen toimintaan. Hakemusmenettely on syrjivä ja epäkunnioittava sekä eiuskonnollisen katsomuksen omaavia että toisuskoisia kohtaan.

Puolustusvoimissa tulisi siirtyä samankaltaiseen menettelytapaan kuin kouluissa. Elämänkatsomustiedon ja etiikan kuuluisi olla uskontokuntiin kulumattomien oletusarvoinen vaihtoehto, johon heidän ei tarvitsisi hakea. Eikä kirkkoon kuulumattomilta oletettaisi osallistumista hartaustilaisuuksiin ja jumalanpalveluksiin. Tällä ei silti estettäisi ketään halutessaan osallistumasta niihin.

2. Pääesikunnan selvityksistä ilmenee, että informaatio vaihtoehdoista uskonnolliselle palvelulle annetaan nyt kaikille pakollisella "kirkollisen työn" ensimmäisellä oppitunnilla, jonka pitää sotilaspappi. Puolueellisen henkilön sijaan päävastuu katsomuksellisen ja eettisen työn esittelyoppitunnista tulisi olla neutraalilla henkilöllä, kuten yksikön päälliköllä, vaikka mukana olisivatkin eri vaihtoehtojen edustajat. Samoin uskonnollisen sotilasvalan ja uskontoneutraalin sotilasvakuutuksen vaihtoehtoisuudesta tulisi infota puolueettomasti.

3. Selvityksistä ilmenee sekin, että ei-uskonnollisen elämänkatsomustiedon ja etiikan opetuksesta varusmieheille vastaa nyt sotilaspappi, mikä on kirkkoon kuulumattomia ja uskonnottomia syrjivä ja väheksyvä käytäntö. Puolustusvoimissa tulisi olla eettisen, psykologisen ja sosiaalisen koulutuksen saaneita ammattilaisia, jotka muun katsomuksellisesti neutraalinen henkisen tukityön lisäksi pitävät myös mainitut oppitunnit. Keskenään vaihtoehtoiset katsomuksiin liittyvät oppitunnit on tarkoituksenmukaista järjestää samaan aikaan. Kirkollisen opetuksen hoitavan papin on vaikea järjestää samaan aikaan asianmukaista elämänkatsomustiedon ja etiikan ohjelmaa toisaalla.

4. Kaikkien oikeutta vapaaseen valintaan neutraalin sotilasvakuutuksen ja uskonnollisen sotilasvalan välillä tulisi kunnioittaa vaihtoehtojen esittelyssä ja toteuttamisen järjestelyissä. Sotilasvakuutukseen liittyvien seremonioiden tulisi olla yhtä juhlavia kuin sotilasvalaankin liittyvät seremoniat niin, että sotilasvakuutukseen osallistuvien ohjelmaan ei sisälly kenttähartauden seuraamista. Kaikkien tulee päästä sotilasvalan ja -vakuutuksen antopäivän yhteiseen sotilasparaatiin ja ohimarssiin yhdenvertaisesti.

5. Sotilasparaatiin liittyy nyt yleensä kenttähartaus, minkä vuoksi kirkkoon kuulumattomalla ei ole mahdollisuutta osallistua paraatiin kuuntelematta jumalanpalvelusta ja nykyohjeistuksen mukaan tekemättä asentoa "rukoilkaamme"-käskyllä. Paraatin ja kenttähartauden uskonnottomia syrjivää kytkentää perustellaan 200 vuotta vanhalla sotilasperinteellä. Perustelu on kestämätön, sillä maassamme oli 1800-luvulla myös yleinen kirkossakäyntipakko, mutta tilanne on muuttunut, ja nykyisen Perustuslain perusoikeudet ovat luomassa uusia perinteitä.

6. Kirkkoon kuuluvien pakollinen osallistuminen uskonnon harjoittamiseen palveluksessa on uskonnollista painostusta sekä kirkkoon kuuluvia että välillisesti myös siihen kuulumattomia kohtaan. Perustuslain mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Vaikka kirkolliseen työhön ja uskonnon harjoittamiseen osallistuminen olisikin oletusarvoinen vaihtoehto kirkkoon kuuluville, kaikilla tulee olla oikeus päättää osallistumisesta taikka pois jäännistä – ja siirtymisestä vaihtoehtoiseen, uskonnollisesti neutraaliin ohjelmaan.

Edellä mainittujen välittömien uudistustoimien lisäksi Vapaa- ajattelijain liitto esittää, että Puolustusvoimien alkavan uudistustyön yhteydessä voitaisiin luopua valtion kustantamasta "kirkollisesta työstä" palkkapappeineen. Julkisen vallan organisaation tulisi olla katsomuksellisesti tunnustukseton siten, että kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti eikä ketään asetata eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen vuoksi. Tällaisen muutoksen ei tarvitsisi estää seurakuntia tarjoamasta varuskunnissa uskonnollisia palvelujaan varusmiesten vapaa-ajalla. Muutosta ei pidä nähdä vain säästökohteena, sillä psykologeja, sosiaalikuraattoreita ja muita ammattilaisia tarvitaan antamaan henkistä tukea varusmiehille ja henkilöstölle niin normaalipalveluksessa kuin mahdollisissa traumaattisissa kriisitilanteissa.

Esa Ylikoski