Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi ev.lut. seurakuntien hankkeen uudesta erillisestä kappelirakennuksesta Narikkatorille, Kampin kauppakeskuksen ja bussiterminaalin läheisyyteen. Kappelia markkinoitiin yhtäältä hiljentymistilana ja toisaalta sosiaalitoimen uutena palvelutoimitilana, vaikka yhdistäminen lienee haastellista kun sosiaalipalveluissa on viikkojen jonoja. 

Helsingin vapaa-ajattelijoiden mielestä kaupunki ei saisi liiaksi suosia yhtä uskontokuntaa eikä syrjiä muita katsomuksia. Ev.lut. kirkon kappeli ei aidolla tavalla palvele kaikkia, ei uskonnottomia eikä muiden uskontojen harjoittajia olivatpa he helsinkiläisiä tai matkailijoita.

Hankkeen voi nähdä myös ev.lut. kirkon brändäämisenä näkyvälle paikalle isolla rahalla. Rahalla saa ja pääsee esille vaikka Narinkkatorille! Aito, kaikille tarkoitettu hiljentymistila voisi olla Kampin kauppakeskuksen ja bussiterminaalin sisätiloissa, samaan tapaan kuin hiljentymishuoneita on lentoasemilla ja sairaaloissa. 

Sosiaalitoimenjohtaja Voutilaisen mukaan kappeliin tulisi uusia sosiaalitoimen palveluja, joissa olennaista olisi yhteistyö kirkon diakoniatyön kanssa. Diakonissalaitokselta kaupungille siirtynyt Voutilainen on siis innostunut muustakin uudesta kuin toimistokalusteista, mutta kyseessä voikin olla paluu menneisyyteen, jolloin kirkolla oli suuri rooli köyhäinhoidossa. Herää kysymys, onko Voutilainen ennemminkin Diakonissalaitoksen ja kirkon kuin kaikkien helsinkiläisten asialla. 

Kun uskonnottomien ja muiden kuin ev.lut. kirkon jäsenten määrä Helsingissä on lisääntynyt ja kasvaa, Helsingin kaupungin sosiaalitoimen tulisi keskittyä omien palvelujen kehittämiseen ja turvaamiseen kaikille tasapuolisesti ja vieläpä kohtuullisessa ajassa. Tähän haasteeseen vastataan paremmin henkilöstön ja määrärahojen turvaamisella kuin uuden toimipisteen avaamisella aiotussa ev. lut. torikappelissa.

Oikeissa yhteispalvelupisteissä tärkeintä lienee toimiva yhteistyö Kelan ja työvoimaviranomaisten kanssa sekä uskonnollisesti neutraalien sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa. 

Esa Ylikoski