Helsingin kaupunginhallituksen piti käsitellä 17.8. ev.lut. seurakuntien hanketta pystyttää erillinen, uusi kappelirakennus Narinkkatorille, vilkkaalle paikalle Kampin kauppakeskuksen ja bussiterminaalin läheisyyteen. Esitys vedettiin kuitenkin pois tuon kokouksen listalta sen kohtaaman vastustuksen vuoksi. Helsingin vapaa-ajattelijoiden kannanotossa viime viikolla korostettiin, että kaupunki ei saisi suosia yhtä uskontokuntaa eikä syrjiä muita katsomuksia. Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Suvi Rihtniemi vastasi tähän lehtihaastattelussa omituisesti, kun hän sanoi kappelin olevan tarkoitettu kaikille. Ev.lut. kirkon kappeli ei kuitenkaan aidolla tavalla palvele uskonnottomia eikä muiden uskontojen harjoittajia – ei helsinkiläisiä eikä Helsingissä vierailevia matkailijoitakaan.

Hankkeen voi nähdä myös ev.lut. kirkon brändin saamisesta esille näkyvälle paikalle isolla rahalla. Rahalla saa ja pääsee esille vaikka Narinkkatorille! Näinkö on, Helsingin kaupunginhallitus?

Aito, kaikille tarkoitettu hiljentymistilahan voisi olla Kampin kauppakeskuksen ja bussiterminaalin sisätiloissa, samaan tapaan kuin hiljentymishuoneita on lentoasemilla ja sairaaloissa. Hietaniemessä oleva tunnustukseton kappeli palvelee kaikkia katsomuksesta riippumtta, mutta monien seurakuntien, esimerkiksi Espoon, hautausmaiden kappeleita ei anneta siviilihautauksien saattohetkiin. Suvi Rihtniemi, kirkon kappeli ei ole kaikkia palveleva hiljentymistila.

Helsingin sosiaalitoimenjohtajan aikeetkin herättävät kysymyksiä

Kappelia markkinoidaan yhtäältä hiljentymistilana ja toisaalta sosiaalitoimen uutena palvelutoimitilana, vaikka näiden kahden toiminnan yhdistäminen lienee haastellista ottaen huomioon monen viikon jonot sosiaalipalveluissa. Helsingin uuden sosiaalitoimenjohtajan Voutilaisen mukaan kappeliin tulisi jotain uusia sosiaalitoimen palveluja, joissa olennaista olisi lehtitietojen mukaan yhteistyö kirkon diakoniatyön kanssa. Diakonissalaitokselta Helsingin kaupungille siirtynyt Voutilainen on siis innostunut muustakin uudesta kuin toimistokalusteista, mutta tosiasiassa esille tulleessa kyse voikin olla paluusta menneisyyteen, jolloin kirkolla oli nykyistä suurempi rooli köyhäinhoidossa. Herää kysymys, onko Voutilainen ennemminkin Diakonissalaitoksen ja kirkon asialla kuin helsinkiläisten ja kaikkien kansalaisten asialla – matkailijoitakaan unohtamatta.

Kun uskonnottomien ja muiden kuin ev.lut. kirkon jäsenten määrä Helsingissä on voimakkaasti lisääntynyt ja lisääntyy, Helsingin kaupungin sosiaalitoimen tulisi keskittyä omien, ainakin lakisääteisten sosiaalipalvelujen kehittämiseen ja ainakin turvaamiseen kaikille kaupunkilaisile tasapuolisesti ja vieläpä kohtuullisessa ajassa. Tähän haasteeseen vastattaneen paremmin henkilöstön ja määrärahojen turvaamisella kuin uuden toimipisteen avaamisella aiotussa ev. lut. seurakuntien toripömpelissä. Oikeissa yhteispalvelupisteissä tärkeintä lienee kaupungin toimiva yhteistyö Kelan ja työvoimaviranomaisten kanssa sekä myös arvokasta työtä tekevien erilaisten sosiali- ja terveysalan järjestöjen kanssa.