Kantelu
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
opetustoimen oikeusturva-asiat
Espoon kaupungin sivistystoimi ja Espoon seurakuntayhtymä ovat 27.4.2011 sopineet yhteistyösopimuksen vuodelle 2011. sopimuksen ovat allekirjoittaneet Espoon kaupungin Sivistystoimen johtaja Aulis Pitkälä ja Espoon seurakuntayhtymän Yhteisen seurakuntatyön päällikkö Jukka Huttunen. Sopimus alkaa näin:
”ESPOON KAUPUNGIN SIVISTYSTOIMEN JA ESPOON SEURAKUNTIEN
YHTEISTYÖSOPIMUS 2011. Tällä sopimuksella Espoon kaupungin sivistystoimi ja Espoon seurakunnat sopivat koulujen ja seurakuntien välisen yhteistyön periaatteista. Periaatteilla pyritään selkeyttämään olemassa olevat toimintatavat.”
Mielestäni Espoon kaupungin tuossa sopimuksessa sopimat monet yhteistyön periaatteet ja toimintatavat ovat vääriä ja virheellisiä julkisen vallan julkisia palveluja toteuttavalle Sivistystoimelle, koska ne rikkovat Perustuslain 6 §:n säätämää yhdenvertaisuusperiaatetta ja Perustuslain 11 §:n säätämää omantunnon ja vakaumuksen vapautta, hallintolain 6 §:n säätämän tasapuolisuus- ja puolueettomuusvaatimusta, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita sekä Opetushallituksen muistiota/tiedotetta ”Perusopetuslain muutoksen vaikutukset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan”.
Seuraavaksi käsitellään sopimuksen virheellisiä kohtia siten, että ensin on lainattu ja merkitty kursiivilla sopimusteksti ja sen jälkeen osoitetaan sen virheellisiä kohtia ja perustellaan niiden virheellisyyttä.
”1. KASVATUSKUMPPANUUS
Seurakunta ja koulu toimivat kasvatuskumppaneina, joiden yhteisenä tavoitteena on tukea oppilaan kasvua monikulttuurisessa yhteiskunnassa.Seurakunnan toiminta koulussa on osa koulun uskontokasvatusta, joka antaa valmiuksia uskontodialogiin.
Kasvatuskumppanuus toteutuu kolmella eri tasolla. Se on oppilaan kasvun ja kouluyhteisön henkisen hyvinvoinnin edistämistä ja opettajan työn tukemista”.
Sopimuksella Espoon kaupungin sivistystoimi antaa yhdelle uskonnolliselle instituutiolle, evankelis-luterilaiselle kirkolle, Espoon seurakunnille kohtuuttoman, yhdenvertaisuusperiaatetta rikkovan erityiskohtelun koulun kasvatustehtävän toteuttamisessa verrattuna uskonnottomien katsomusten ja vakaumusten sekä muiden uskontojen kohteluun. Juuri mainitun monikulttuurisen yhteiskunnan oloissa yhden, enemmistöasemassa olevan uskonnon erityisasema on vastoin Perustuslain 6 §:n säätämää kansalaisten yhdenvertaisuutta uskonnon, vakaumuksen ja mielipiteen osalta, eikä menettelyä voida mitenkään perustella heikommassa asemassa olevan ryhmän erityiskohtelun sallimisen mahdollisuudella, koska tässä on kyse vahvemmassa asemassa olevan perusteettomasta suosimisesta ja heikommassa asemassa olevien syrjinnästä (Perustuslaki 6 §: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.”)
Tällainen kasvatuskumppanuus monikultuurisessa yhteiskunnassa on yhtä kyseenalaista kuin olisi kasvatuskumppanuussopimus demokratia- ja kansalaiskasvatuksesta vain yhden puolueen, esimerkiksi Espoon Kokoomuksen kanssa, siitä että sovitulla laaja-alaisella ja seikkaperäisesti sovitulla yhteistyöllä tuetaan oppilaan kasvua monipuolueyhteiskunnassa ja annetaan valmiuksia puolueiden väliseen dialogiin.
On myös kyseenalaista, mitä tarkoitetaan ”uskontokasvatuksella” kouluissa, kun Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa säädetään ensisijaisesti opetuksesta, näin myös uskonnon opetuksen osalta. Perusteiden 2. luvussa ”Opetuksen järjestämisen lähtökohdat” todetaan, että ”Perusopetuksen arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen.” ja ”Perusopetuksessa eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta.” Vaikka perusteissa sanotaankin, että perusopetuksella ”on sekä kasvatus- että opetustehtävä”, se ei tarkoita sitä, että kasvatus voisi olla uskonnollisesti tunnustuksellista, jos opetuskaan ei ole uskonnollisesti tunnustuksellista. Lainsäädäntö ei oikeuta koulua tunnustukselliseen uskontokasvatukseen. Dialogiin valmistautumisessa on kyse juuri oman opin puolustamisesta ja levittämisestä. Näin ollen sellaisesta sopiminen kasvatuskumppanuussopimuksella ei ole oikein. (http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/perusopetus)
Johdannossa viitataan koko kouluyhteisöön, vaikka kaikki oppilaat ja opettajat ja muu henkilöstö eivät kuulukaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Tällöin toimitaan vastoin vakaumuksen ja omantunnon vapautta, josta on säädettu Perustuslain 11 §:ssä otsikolla ”Uskonnon ja omantunnon vapaus”. Tämän perustavan säädöksen mukaan kansalaisilla on ”oikeus ilmaista vakaumus” ja oikeus ”olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan”. Kysymys oman positiivisesta omantunnon ja vakaumuksen vapaudesta. Lisäksi säädetään, että ”kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”, ei siis myöskään kyseistä uskonnon harjoittamista toteuttavan uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. (Perustuslaki 11 §: ”Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”)
”2. YHDYSHENKILÖT
Kukin koulu valitsee yhdyshenkilön, joka vastaa yhteistyöstä seurakunnan kanssa, ja nimeää hänet lukuvuosisuunnitelmaansa. Koulu ilmoittaa mahdollisista yhdyshenkilön muutoksista seurakunnalle.
Jokainen seurakunta nimeää yhdyshenkilöt seurakunnan alueella oleville kouluille. Seurakuntien yhdyshenkilöt ovat kouluyhteistyöntekijöitä, jotka ottavat yhteyttä oman alueensa kouluihin, tapaavat koulujen yhdyshenkilöt vähintään kerran lukuvuodessa ja suunnittelevat yhdessä lukuvuoden yhteistyötä. Seurakunta voi kutsua myös alueensa koulujen yhdyshenkilöt yhteiseen
tapaamiseen vuosittain tai harkintansa mukaan.
Kouluyhteistyö on osallistumista kouluyhteisön elämään ja kasvatustyöhön. Kouluyhteistyöntekijä voi vierailla oppitunneilla, pitää päivystysaikaa koululla, osallistua kouluyhteisön tilaisuuksiin ym.
Vuosittain 8.-luokkalaisille järjestetään rippikouluinfo.”
Tässä kohtaa annetaan hyvin laaja-alaisesti (”elämään ja kasvatustyöhön”) yhdelle, vahvemmassa asemassa olevalle uskonnolliselle yhdyskunnalle perusteeton erityiskohtelu muihin, heikommassa asemassa oleviin katsomuksellisiin ja uskonnollisiin yhteisöihin verattuna, mikä rikkoo yhdenvertaisuusperiaatetta. Rippikouluinfon järjestämisoikeus koulutyöhön liittyen on myös vastain yhdenvertaisuutta. Jos seurakunnan info-tilaisuuksia järjestetään koulun tiloissa, niiden tulisi ainakin olla koulutyön ulkopuoella.
”3. KOULUJUMALANPALVELUKSET
Lukuvuoden aikana järjestetään koulujumalanpalveluksia tai koko koulun hartauksia, joiden ajankohdista koulu ja seurakunta sopivat yhdessä. Jumalanpalvelusten suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana seurakunnan lisäksi oppilaita, opettajia ja mahdollisesti muuta kouluhenkilökuntaa. Oppilaat voivat valmistaa oppitunneilla jumalanpalveluksen osia (esim.
synnintunnustus, esirukous, saarna) ja tunneilla voidaan harjoitella etukäteen siihen liittyviä virsiä. Näin jumalanpalvelus toteutetaan koko kouluyhteisön yhteisenä juhlana.”
Sopimuksen 3. kohta ”koulujumalanpalveluksista” rikkoo jyrkästi ja selvästi Perustuslain 11 §:n säätämää omantunnon ja vakaumuksen vapautta.
Ensinnäkin hartaustilaisuudet ja koulujumalanpalvelukset eivät voi mitenkään olla ”koko koulun” tilaisuuksia. Jumalanpalvelusta ei voida toteuttaa ”koko kouluyhteisön yhteisenä juhlana”. Perustuslain 11 § ja Opetushallituksen ohjeet edellyttävät, että oppilaan huoltaja ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu uskonnon harjoittamiseen. Ilmoituksen voi tehdä kertaluontoisesti esimerkiksi kouluun ilmoittauduttaessa tai tapauskohtaisesti. Espoon kaupunki ei ole oikeutettu sopimaan seurakunnan kanssa uskonnon harjoittamista sisältävistä yhteisistä koko koulun tilaisuuksista, koska kaikki oppilaat ja opettajat eivät niihin suinkaan aina osallistu. Evankelisluterilaisen kirkon jäsenyyden ulkopuolella olevien oppilaiden määrä Espoossa ylittää ennen pitkää kolmanneksen. Vuonna 2010 syntyneistä lapsista 65,2 prosenttia kastettiin ja siten 34,8 prosenttia on kastamattomia.
Yllä olevassa opimuskohdassa on ilmeisesti unohdettu, että Espoon sivistystoimi on 31.1.2011 ilmoittanut Esa Ylikosken lähettämän kirjeen johdosta antamassaan vastauksessan seuraavaa: ”Uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumiseen liittyvää ohjekirjettä korjaamme mahdollisimman pian tärkeiden huomioittenne pohjalta. Pitää paikkansa, että viranomainen ei voi suositella uskonnolliseen tilaisuuteen osallistumista. Tämä virhe korjataan. Koulutulokkaan oppaan tekstiä muokataan seuraavan kerran ensi syksynä. Muokkauksessa huomioimme palautteenne. Haluamme vakuuttaa, että Espoon opetustoimen tarkoitus ei missään nimessä ole suosia jotakin katsomusainetta toisen kustannuksella. Me pyrimme omalla toiminnallamme turvaamaan jokaisen oppilaan ja perheen oikeuden oman katsomusaineen opetukseen ja oikeuteen olla osallistumatta tai osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin kunnioittaen kunkin oppilaan ja perheen vakaumusta.”
Toiseksi myös evankelis-luterilaiseen oman uskonnon opetukseen osallistuvien oppilaiden kytkeminen jumalanpalveluksen osien toteuttamiseen (esim. synnintunnustus, esirukous, saarna) on ristiriidassa opetuksen tunnustuksettoman luonteen kanssa. Jumalanpalvelus on kuitenkin luonteeltaan uskonnon harjoittamista eikä opetussuunnitelman mukaista tunnustuksetonta opetusta, kuten draamapedagogiikkaa.
Lisäksi tässä on paikallaan todeta, että Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet eivät ylipäätään ainakaan velvoita järjestämään uskonnonharjoitusta koulussa. Opetushallituksen muistiossa/tiedotteessa ”Perusopetuslain muutoksen vaikutukset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan” tosin katsotaan, että ”koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia.” Ne eivät kuitenkaan ole opetussuunnitelman nojalla välttämättömiä eivätkä tarpeellisiakaan. Jumalanpalvelukset ja uskonnolliset päivänavaukset ”katsotaan uskonnon harjoittamiseksi”. Kunta ja koulu voisivat hyvin päättää, että niiden toimintaan ei kuulu varsinaista uskonnon harjoittamista. On kyseenalaista, että kunta sopimuksella velvoittaa kaikkia kouluja toimimaan ev.lut. seurakuntien kanssa samalla lailla, vaikka koulujen tilanne esimerkiksi oppilaiden kirkkoon kuulumisen ja monikulttuurisuuden suhteen vaihtelee eri puolilla kaupunkia.
Evankelis-luterilaisen oman uskonnon opetuksen opetussuunnitelman tavoitteet pystytään toteuttamaan hyvin ilman uskonnonharjoitusta kouluissa. OPS:n 1-5 lk keskeisissä sisällöissä”Luterilaisen kirkon elämästä” mainitaan ”kirkko- ja kalenterivuoden juhlia ja niihin liittyviä kristillisiä sisältöjä ja tapoja” sekä ”seurakunnan keskeisiä toimintoja, kuten jumalanpalvelus, kirkolliset toimitukset, diakonia sekä toiminta seurakunnan jäsenenä”. Noiden asioiden jatkuva kertaaminen uskonnon harjoittamisen muodossa koulun tiloissa ei ole perusteltua. Oppilailla on mahdollisuus myös kotitehtävien kautta jonakin kouluvuotena käydä perehtymässä oman kotiseurakuntansa kirkossa oikeaan jumalanpalvelukseen. Perehtyminen uskonnon harjoittamiseen ei vaadi oppilailta vuodesta toiseen jatkuvia kertausharjoituksia uskonnon harjoittamiseen, peruskoulun aikana yhdeksän vuoden aikana vuodesta toiseen toistuvia kirkkovuoden juhlia taikka kukausittaisia, paikoin jopa kahden viikon välein toistuvia päivänavausten nimellä kulkevia hartaustilaisuuksia. Ei mikään muukaan opetussuunnitelmassa mainittu asia oikeuta tällaiseen laiskanläksyyn. Lasten uskonnollinen kylvetys kouluissa antaa virheellisen kuvan uskonon asemasta normaalissa suomalaisessa elämässä: tilastojen mukaan seurakuntien jäsenperheiden vapaaehtoinen jumalanpalveluksissa käynti on varsin vähäistä, eikä työelämässä ole ollenkaan tavanomaista pitää hartauhetkiä työpaikalla tai järjestää työyhteisön kirkkokäyntejä. Julkisen koulutoimen ei ole oikein sopia vain lapsille rakennettavasta uskonnollisesta ansarista, kasvihuoneesta, joka ei vastaa ihmisten normaalia elämäntapaa.
Opetushallituksen mainitussa muistossa/tiedotteessa todetaan kouluhenkilöstön asemasta: ”Perusoikeusuudistuksen valmistelussa on katsottu, että uskonnon ja omantunnon vapautta koskevasta perusoikeussäännöksestä ei voida johtaa yleistä oikeutta kieltäytyä virkavelvollisuuksiin kuuluvasta tehtävästä vakaumuksen perusteella. Säännöksen on kuitenkin katsottu puoltavan yleisesti työnjaollisia ja hallinnollisia järjestelyjä, joilla vältetään henkilön velvoittaminen vakaumustaan loukkaaviin työtehtäviin. Hallituksen esityksessä Suomen perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993) todetaan, että uskonnon ja omantunnon vapauden ja virkavelvollisuuden hoitamisen väliset ristiriidat joudutaan ratkaisemaan tapauskohtaisesti.” Espoon kaupungin sivistystoimen Espoon seurakuntien kanssa tekemä sopimus, jossa jumalanpalvelukset mainitaan ”koko kouluyhteisön yhteisenä juhlana” on myös henkilöstön osalta selkeästi ristiriidassa Opetushallituksen muistion/tiedotteen kanssa (muun muassa koskien tapauskohtaisuutta) sekä Perustuslain 11 §:n säätämän omantunnon ja vakaumuksen vapauden kanssa.
”4. PÄIVÄNAVAUKSET
Seurakunnan työntekijät käyvät pitämässä päivänavauksia aamupäivän aikana kouluilla yhteisesti sovittuna ajankohtana vähintään kerrankuukaudessa. Koululla voi olla omasta työrytmistään johtuen tarve saada seurakunnan päivänavaukselle vaihteleva ajankohta. Tällainen aikataulu
laaditaan etukäteen yhteistyössä. Alakouluissa pyritään kokoontumaan yhteiseen tilaan, yläkouluissa ja lukiossa päivänavaukset toteutetaan pääsääntöisesti keskusradion kautta.
Päivänavaukset ovat osa koulutyötä ja tukevat koulun opetussuunnitelman mukaista opetusta. Seurakunnan päivänavaus on koulun uskor1nollinen tilaisuus, joka voi sisältää usein myös virren/laulun ja rukouksen. Huoltajat ovat ilmoittaneet koululle oppilaan osallistumisesta kouluyhteisön uskonnollisiin tilaisuuksiin erillisellä ilmoituksella.”
Toisin kuin sopimuksessa sanotaan, opetussuunnitelman mukainen opetus on uskonnollisesti tunnustuksetonta ja seurakuntien pitämät päivänavaukset puolestaan ovat uskonnon harjoittamista. Uskonnollisia aamunavauksia ei saisi tulla keskusradiosta, koska silloin niistä pois olevien oppilaiden on vaikea välttää niiden kuulmeista. Sopimus antaa seurakunnalle kohtuuttoman suosivan erityiskohtelun päivänavauksien järjestämisessä Perustuslain 6 §:ään liittyvässä hallituksen esityksessä kyllä todetaan, että yhdenvertaisuusperiaate ei estä positiivista erityiskohtelua, jolla pyritään tietyn ryhmän aseman ja olosuhteiden turvaamiseen. Yleisen valtiosääntöoikeudellisen tulkinnan mukaan ajatukseen tasa-arvosta ja yhdenvertaisesta kohtelusta liittyy se, että yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevia ryhmiä voidaan tukea. Tätä ei kuitenkaan ole perusteltua soveltaa lainsäädännöllisessä erityisasemassa olevaan, oppilaiden enemmistön uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ev.lut. seurakuntyhtymä ei ole heikommassa vaan päinvastoin vahvemmassa asemassa ja sen sijaan muut uskonnot ja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomat ovat heikommassa asemassa. Pikemminkin olisi perusteltua sopimus, jolla tuettaisiin juuri uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien oppilaiden ja opettajien katsomusten ja vakaumusten kunnioittamista ja huomioon ottamista päivänavauksissa. Kaupunki voisi sopia esimerkiksi uskonnottomien kulttuuri-, etu- ja katsomusjärjestöjen kanssa ei-uskonnollisten eettisten päivänavausten mahdollistamisesta. Muutoinkin koulun ikkunat yhteiskuntaan tulisi olla avoimia muuallekin kuin kirkonmäelle päin. Yhteistyötä olisi paikallaan lisätä erilaisten ei-uskonnollisten järjestöjen , 3. sektorin yhdistysten kanssa sekä tietenkin kunnan oman nuoriso- ja kulttuuritoimen kanssa.
”5. KRIISITYÖ
Koulut voivat halutessaan saada seurakunnalta tukea kriisitilanteissa kuoleman, onnettomuuden tms. kohdatessa oppilasta, henkilökuntaa tai kouluyhteisöä. Tämä mahdollisuus tulee näkyä koulujen kriisisuunnitelmassa.”
Tällaisella sopimuksella ei ole perusteltua määrätä koulujen kriisisuunnitelmista. Kunnilla on oltava yleinen kriisisuunnitelma, ja siinä on usein sopimuspohjaisesti käytettävissä muun muassa Suomen Punaisen Ristin kriisipalveluja. Koulun kriisisuunnitelmien tulee perustua julkisiin palveluihin ja katsomuksellisesti neutraaliin ammatti- ja vapaaehtoistyöapuun. Seurakunnan tarjoamat tukipalvelut tulee kohdistaa lähinnä kirkon jäseniin.
”6. LEIRIKOULUT, RYHMÄYTYSPÄIVÄT JA RETKET
Seurakunnan työntekijät osallistuvat mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan koulun retkipäiviin ja leirikouluihin. Koulut voivat järjestää leirikouluja seurakuntien leiri- ja kurssikeskuksissa sopimuskäyttäjien hinnalla. Vaihtoehtoisesti leirikouluja voidaan toteuttaa yhteistyössä seurakunnan työntekijöiden kanssa. Seurakunnat voivat tarjota leirikouluja, jolloin seurakunta
Vastaa sisällöstä ja toteutuksesta. Tällöin käytetään seurakuntayhtymän sisäisiä hintoja.”
”Seurakunnan työntekijät voivat olla mukana 7.-luokkalaisten ryhmäytyspäivissä. Seurakunnan roolista syksyn ryhmäytyspäivissä sovitaan koulun ja seurakunnan kesken viimeistään kevätlukukauden aikana.”
Leirikoulutoiminnan tulee perustua opetusuunnitelmaan eikä se voi olla uskonnollisesti tunnustuksellista. Leirikouluun osallistuvat kaikki kyseisen opetusryhmän oppilaat, myös ne, jotka eivät ole ev.lut. uskononnon opetuksessa. Näin ollen tällainen sopimus, joka automaattisesti mahdollistaa yhden uskonnollisen yhdyskunnan edustajien osallistumisen, ei ole oikein. Opetuksen ”sisällön ja toteutuksen” luovuttaminen, ulkoistaminen seurakunnan vastuulle ei ole perusopetuslain mukaista.
Yhdelle uskonnolliselle yhdyskunnalle luovutettu etuoikeus osallistua yläkouluun siirtyvien oppilaiden ryhmäytykseen on sekin muita uskontokuntia sekä uskonnottomia ja kaikkia uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia syrjivä (Perustuslaki 6 §) ja loukkaa heidän omantunnon ja vakaumuksen vapauttaan (Perustuslaki 11 §). Koulun tulisi kunnioittaa nyt vähemmistössä olevia uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia oppilaita ja heidän perheitään sekä tukea opilaiden omaa identitettiä.
”7. MUUT TAPAHTUMAT
Seurakunta voi mahdollisuuksien mukaan järjestää erilaisia kristillistä kasvatusta tukevia tapahtumia, esimerkiksi hengellisen musiikin konsertteja, teemapäiviä tai elokuvia koululle yhteistyössä koulun kanssa.
Suositeltavaa on, että koulussa järjestetään seurakunnalle mahdollisuus kertoa oppilaille suunnatusta toiminnasta esimerkiksi tähän tarkoitukseen osoitetulla ilmoitustaululla.
Kouluyhteistyöntekijä voi järjestää koulun aikuisyhteisön niin toivoessa kerran lukuvuodessa koulun aikuisyhteisölle virkistyshetken. Sen sisältö ja toteutus suunnitellaan yhdessä.
Seurakunnat tarjoavat vuosittain hiljaisuuden retriittejä opettajien työhyvinvoinnin tukemiseksi.
Retriitistä mahdollisesti aiheutuvista sijaiskuluista opettaja sopii oman koulunsa rehtorin kanssa.
Opettajayhteisö voi käyttää Espoon seurakuntien leiri- ja kurssikeskuksia TYHY-toimintaansa
sopimuskäyttäjien hinnalla.”
Seurakunta voi tarjota tilaisuuksia kouluille ilman erityistä yhteistyötä koulujen kanssa. Erityinen ilmoitustaulu vain seurakuntien ilmoituksia varten ei silti ole perusteltua. ”Aikuisyhteisöt” ovat todennäköisesti sellaisia, että kaikki eivät kuulu ev.lut. kirkkoon, mikä tulee ottaa huomioon työhyvinvointiin liittyvässä virkistystoiminnassa.
”8. SEURAKUNTA JA KOULUN USKONNONOPETUS
Uusien OPS:ien valmistuttua tehdään luokkataso- ja kurssikohtaiset
suunnitelmat.”
On kohtuutonta erityiskohtelua sopia yhden uskonnollisen yhdyskunnan kanssa luokkataso- ja kurssikohtaisesta opetuksen sisältöön vaikuttamisesta Säädösten mukaan evankelis-luterilaista uskontoa opettavien ei tarvitse olla ev.lut. kirkon jäseniä, ja on opetuksen vapauden vastaista antaa koulun ulkopuolisen tahon säännellä opetuksen toteuttamista. Koska opetussuunnitelman perusteiden mukaan oman uskonnon opetuksessa tulisi tutustua myös uskonnottomuuteen, olisi perusteltua, että Espoon sivistystoimi kääntyisi katsomusaineiden kouluopetuksen toteuttamisessa siltä osin myös uskonnottomien kulttuuri-, etu- ja oikeusturvajärjestöjen puoleen.
Kunnioittavasti
Esa Ylikoski
Vapaa-ajattelijain liitto ry:n
ET- ja katsomusainetyöryhmän puheenjohtaja,
Helsingin vapaa-ajattelijat ry:n varapuheenjohtaja
p. 0504685332
Liite 1
ESPOON KAUPUNGIN SIVISTYSTOIMEN JA ESPOON SEURAKUNTIEN
YHTEISTYÖSOPIMUS 2011
Tällä sopimuksella Espoon kaupungin sivistystoimi ja Espoon seurakunnat
sopivat koulujen ja seurakuntien välisen yhteistyön periaatteista.
Periaatteilla pyritään selkeyttämään olemassa olevat toimintatavat.
1. KASVATUSKUMPPANUUS
Seurakunta ja koulu toimivat kasvatuskumppaneina, joiden yhteisenä
tavoitteena on tukea oppilaan kasvua monikulttuurisessa yhteiskunnassa.
Seurakunnan toiminta koulussa on osa koulun uskontokasvatusta, joka
antaa valmiuksia uskontodialogiin.
Kasvatuskumppanuus toteutuu kolmella eri tasolla. Se on oppilaan kasvun
ja kouluyhteisön henkisen hyvinvoinnin edistämistä ja opettajan työn
tukemista.
2. YHDYSHENKILÖT
Kukin koulu valitsee yhdyshenkilön, joka vastaa yhteistyöstä seurakunnan
kanssa, ja nimeää hänet lukuvuosisuunnitelmaansa. Koulu ilmoittaa mahdollisista yhdyshenkilön
muutoksista seurakunnalle.
Jokainen seurakunta nimeää yhdyshenkilöt seurakunnan alueella oleville
kouluille. Seurakuntien yhdyshenkilöt ovat kouluyhteistyöntekijöitä, jotka ottavat yhteyttä oman
alueensa kouluihin, tapaavat koulujen yhdyshenkilöt vähintään kerran
lukuvuodessa ja suunnittelevat yhdessä lukuvuoden yhteistyötä.
Seurakunta voi kutsua myös alueensa koulujen yhdyshenkilöt yhteiseen
tapaamiseen vuosittain tai harkintansa mukaan.
Kouluyhteistyö on osallistumista kouluyhteisön elämään ja
kasvatustyöhön. Kouluyhteistyöntekijä voi vierailla oppitunneilla, pitää
päivystysaikaa koululla, osallistua kouluyhteisön tilaisuuksiin ym.
Vuosittain 8.-luokkalaisille järjestetään rippikouluinfo.
3. KOULUJUMALANPALVELUKSET
Lukuvuoden aikana järjestetään koulujumalanpalveluksia tai koko koulun
hartauksia, joiden ajankohdista koulu ja seurakunta sopivat yhdessä.
Jumalanpalvelusten suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana seurakunnan
lisäksi oppilaita, opettajia ja mahdollisesti muuta kouluhenkilökuntaa.
Oppilaat voivat valmistaa oppitunneilla jumalanpalveluksen osia (esim.
synnintunnustus, esirukous, saarna) ja tunneilla voidaan harjoitella
etukäteen siihen liittyviä virsiä. Näin jumalanpalvelus toteutetaan koko
kouluyhteisön yhteisenä juhlana.
4. PÄIVÄNAVAUKSET
Seurakunnan työntekijät käyvät pitämässä päivänavauksia aamupäivän
aikana kouluilla yhteisesti sovittuna ajankohtana vähintään kerran
kuukaudessa. Koululla voi olla omasta työrytmistään johtuen tarve saada
seurakunnan päivänavaukselle vaihteleva ajankohta. Tällainen aikataulu
laaditaan etukäteen yhteistyössä. Alakouluissa pyritään kokoontumaan
yhteiseen tilaan, yläkouluissa ja lukiossa päivänavaukset toteutetaan
pääsääntöisesti keskusradion kautta.
Päivänavaukset ovat osa koulutyötä ja tukevat koulun opetussuurmitelman
mukaista opetusta.
Seurakunnan päivänavaus on koulun uskor1nollinen tilaisuus, joka voi
sisältää usein myös virren/laulun ja rukouksen. Huoltajat ovat
ilmoittaneet koululle oppilaan osallistumisesta kouluyhteisön
uskonnollisiin tilaisuuksiin erillisellä ilmoituksella.
5. KRIISITYÖ
Koulut voivat halutessaan saada seurakunnalta tukea kriisitilanteissa
kuoleman, onnettomuuden tms. kohdatessa oppilasta, henkilökuntaa tai
kouluyhteisöä. Tämä mahdollisuus tulee näkyä koulujen
kriisisuunnitelmassa.
6. LEIRIKOULUT, RYHMÄYTYSPÄIVÄT JA RETKET
Seurakunnan työntekijät osallistuvat mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan
koulun retkipäiviin ja leirikouluihin. Koulut voivat järjestää leirikouluja seurakuntien leiri-
ja kurssikeskuksissa sopimuskäyttäjien hinnalla. Vaihtoehtoisesti
leirikouluja voidaan toteuttaa yhteistyössä seurakunnan työntekijöiden
kanssa. Seurakunnat voivat tarjota leirikouluja, jolloin seurakunta
Vastaa sisällöstä ja toteutuksesta. Tällöin käytetään seurakuntayhtymän
sisäisiä hintoja.
Seurakunnan työntekijät voivat olla mukana 7.-luokkalaisten
ryhmäytyspäivissä. Seurakunnan roolista syksyn ryhmäytyspäivissä
sovitaan koulun ja seurakunnan kesken viimeistään kevätlukukauden
aikana.
7. MUUT TAPAHTUMAT
Seurakunta voi mahdollisuuksien mukaan järjestää erilaisia kristillistä
kasvatusta tukevia tapahtumia, esimerkiksi hengellisen musiikin
konsertteja, teemapäiviä tai elokuvia koululle yhteistyössä koulun
kanssa.
Suositeltavaa on, että koulussa järjestetään seurakunnalle mahdollisuus
kertoa oppilaille suunnatusta toiminnasta esimerkiksi tähän
tarkoitukseen osoitetulla ilmoitustaululla.
Kouluyhteistyöntekijä voi järjestää koulun aikuisyhteisön niin toivoessa
kerran lukuvuodessa koulun aikuisyhteisölle virkistyshetken. Sen sisältö
ja toteutus suunnitellaan yhdessä.
Seurakunnat tarjoavat vuosittain hiljaisuuden retriittejä opettajien
työhyvinvoinnin tukemiseksi.
Retriitistä mahdollisesti aiheutuvista sijaiskuluista opettaja sopii
oman koulunsa rehtorin kanssa.
Opettajayhteisö voi käyttää Espoon seurakuntien leiri- ja
kurssikeskuksia TYHY-toimintaansa
sopimuskäyttäjien hinnalla.
8. SEURAKUNTA JA KOULUN USKONNONOPETUS
Uusien OPS:ien valmistuttua tehdään luokkataso- ja kurssikohtaiset
suunnitelmat.
9. SOPIMUSKAPPALEET
Tätä sopimusta on tehty kaksi kappaletta yksi kummallekin osapuolelle.
Espoossa 27.4.2011
Aulis Pitkälä
Sivistystoimen johtaja
Espoon kaupunki
Jukka Huttunen
Yhteisen seurakuntatyön päällikkö
Espoon seurakuntayhtymä