Kun ihmisiä kohtaavat erilaiset, kammottavat, kärsimystä aiheuttavat katastrofit kuten tsunamit, joukkoampumiset ja muut, monia ihmisiä koskevat onnettomuudet, pidetään niiden jälkeen säännönmukaisesti jumalanpalvelus. Mutta eikö kaikkivaltiasta jumalaa kohtaan pitäisi järjestää silloin mielenosoitus, jos kerran tähän jumalan ominaisuuteen uskotaan? Miksi jumala näki parhaaksi järjestää niin paljon kärsimystä ihmisille – vai eikö hän olekaan hyvä, vaan osittain paha jumala? On syytä olettaa, että jumalanpalvelusten järjestäjät ja osanottajat pitävät itseään uskovaisina.

Tätä jumalan kaikkivaltiuden ja hyvyyden välistä ristiriitaahan on pohdittu satojen, ellei tuhansien vuosien ajan. Kyse on ns. teodikean ongelmasta, johon teologit ja muut vähemmän oppineet uskovaiset ovat yrittäneet esittää monenlaisia ratkaisuja.

Tapauskovaisten vastauksia

Mitähän tapauskovaiset tästä ongelmasta ajattelevat – siis ne, joiden päämotiivit kuulua kirkkoon ovat kirkkohäät, kastetoimitus ja rippikoulu? Oman kokemukseni mukaan eivät yhtään mitään. Tavanomainen vastaus lienee se; "että tutkimattomat ovat herran tiet". Siihenpä sitten keskustelu loppuukin ja voidaan siirtyä käsittelemään esimerkiksi viimeisten aika-ajojen tuloksia.

Voihan olla, että monet uskovat kuitenkin salaisesti mielessään saatanan olemassaoloon. Silloin kyse olisi jumalan ja saatanan välisestä kamppailusta, jossa jumala joskus pärjää, joskus taas ei. Raamatun Jobin kirjan mukaan taas sekä jumala että saatana ovat olemassa, mutta jumala on voimakkaampi. Silloin tällöin jumala antaa pimeyden ruhtinaalle kuitenkin luvan aiheuttaa ongelmia valituille tahoille.

Tai sitten ajatellaan, että jumalan mielialat vaihtelevat niin, että huonolla tuulella ollessaan hän järjestää ikävyyksiä haluamilleen kohderyhmille. Jos jumala ei poista pahaa maailmasta, hänen persoonassaan täytyy olla jokin pimeä puoli. Onhan myös mahdollista, että onnettomuuksia ja katastrofeja pidetään seurauksina niiden kohteeksi joutuneiden henkilöiden synneistä tai jumaluskon puutteesta ja siten oikeudenmukaisina rangaistuksina. Näitä olettamuksia tapauskovaiset kuitenkaan harvemmin pukevat avoimesti sanoiksi.

Osa tapa- ja muistakin uskovaisista saattaa uskoa helvetin olemassaoloon. Teodikean ongelman selityksen kannalta se merkitsisi sitä, että jumalan hyvyys ei koskekaan kaikkia ihmisiä – osa on sellaisia, joitten kohdalla jumalan kärsivällisyys loppuu ja heidät määrätään riittämättömän uskonsa vuoksi "kadotukseen", joka lienee kaunisteltu ilmaisu helvetille. Tosin eräät kristityt ovat julkisesti kiistäneet tämän ja väittäneet kaikkien pääsevän taivaaseen, kuten Antti Kylliäinen mainetta saaneessa kirjassaan muutama vuosi sitten.

Oppineiden selityksiä

Teologit kautta aikojen ovat tietysti joutuneet vastailemaan monisanaisemmin, joskaan ei välttämättä ymmärrettävämmin. Eräs ajatusmalli kulkee suunnilleen niin, että kaikkivaltias jumala sallii pahan tapahtuvan tietyissä rajoissa, jos se palvelee jotain suurempaa suunnitelmaa – langat ovat kuitenkin koko ajan hänen käsissään. Me kysymme silloin tietysti: mikähän tämä nerokas suunnitelma voisi olla? Tämmöinen ajattelu tuntuu aika raa'alta pahaa aavistamattomien uhrien ja heidän omaistensa näkökulmasta. Raaka on myös syvällisesti sivistyneenä pidetyn professori Matti Klingen näkemys, jonka mukaan pahaa on olemassa maailmassa, jotta hyvyys erottuisi paremmin – tämähän katsantokanta julkaistiin aikoinaan Helsingin Sanomien NYT-liitteessä.

Jonkun lajin uskovaiset ajattelevat, että paha johtuu siitä, että jumala loi ihmiselle vapaan tahdon. Jos ihminen valitsee pahan hyvän asemasta, ei jumala pysty sitä enää estämään. Tällainen katsantokanta vallinnee ainakin kalvinistisessa teologiassa. Silloinhan jumala ei kuitenkaan ole kaikkivaltias, koska hän on luovuttanut osan vallastaan ihmiselle. Tämäkään "kalvinistinen" selitys ei tietysti auta luonnonkatastrofien kuten tsunamien, maanjäristysten ja vastaavien ymmärtämisessä, koska niihin ei ihmisellä ole osaa eikä arpaa.

Kristinuskoon kuulunee myös käsitys viimeisestä tuomiosta, vaikka saarnastuolista siihen kai harvemmin viitataan. Silloinhan kaikki maanpäälliset epäoikeudenmukaisuudet korvautuvat taivaan ihanuuksilla ja muuta perustetta edeltävän ajan kärsimyksille ei tarvita. Vaikka kaikkivaltiaan jumalan järjestämä koettelemus vaikuttaa kohtuuttomalta, saadaan kompensaatio kärsimyksistä viimeisin tuomion jälkeen. Tämän selitysmallin sisäistäminen vaatii kyllä todella vahvaa uskoa koettelemuksen kohteelta.

Muitakin teologisia selitysyrityksiä lienee olemassa teodikean ongelman ratkaisemiseksi, mutta jo niissä esiintyvien käsitteiden ymmärtäminen ja konkretisoiminen (armo, perisynti, sovitus, kadotus yms.) ymmärtäminen uskonnottomalle (ja varmaan uskovaisellekin) on ylivoimaista.

Näin ollen ei auta muu kuin yhtyä vapaa-ajattelijoiden taannoisen puheenjohtajan, professori V.T. Aaltosen muotoiluun; "Jos jumala on tahtonut, että paha tuli maailmaan, ei hän voi olla hyvä. Jos taas paha tapahtuu vastoin hänen tahtoaan, hän ei ole kaikkivoipa". Jos joku kuitenkin haluaa uskoa jumalan hyvyyteen, tulisi hänen johdonmukaisuuden vuoksi muistuttaa päätoimijaa asiasta vaikkapa kunnon mielenosoituksella.

Lauri Honka