Usein kuulee väitettävän, että uskonnollisuus kuuluu ihmisluontoon. Tämä ei pidä paikkaansa. Kognitiivinen uskontotiede on osoittanut, että ihmisellä on taipumus omaksua ”sopivasti intuition vastaisia representaatioita” eli aivoissa helposti loisivia outoja mielteitä, mutta tämä ei vielä tee ihmisestä luontaisesti uskonnollista. Itse asiassa jokainen lapsi on syntyjään ateisti, merkityksessä ’jumaluskon puuttuminen’, ja vasta kasvatus tekee hänestä uskovaisen – jos tekee. Useinhan lapsi on niin epäileväinen, että vanhempien on yksinkertaisesti mahdotonta upottaa hänelle yliluonnollisia tarinoita vetten päällä kävelevistä, kuolleista heräävistä ja veden viiniksi muuttavista satuhahmoista. Lapsi itse asiassa ihmettelee, jos hänelle tällaisia legendoja totuutena kerrotaan. Ehkä juuri tästä syystä eräissä uskonnoissa epäilyä ei sallita ja uskosta pois kääntymisestä on säädetty kuolemanrangaistus. Jos uskonto olisi ihmiselle luontainen, ei tällaisia ankaria säädöksiä tarvittaisi. Vielä keskiajan Euroopassa uskonto käytti suoranaista poliittista hirmuvaltaa ja nykyisin vastaavaa nähdään monissa islamilaisissa valtioissa. Politiikan paikan ottanut uskonto on useimmiten ihmisoikeuksien kanssa jyrkässä ristiriidassa. On siis paikallaan kysyä, onko oikein, että lapsille voidaan puoliväkisin tai pakolla opettaa totuutena uskonnollisia tarinoita, koska näiden tarinoiden paikkansa pitämättömyys on luonnontieteisiin perehtyneelle epäilijälle ilmeistä jo ensi kuulemalta. Miksi lapsille saa opettaa helposti suvaitsemattomuuteen johtavia uskonnollisia myyttejä ”oikeasta” uskonnosta, joka väistämättä sulkee toisuskoiset pois sisäryhmästä ja vieläpä usein tuomitsee nämä suoraan helvetin liekkeihin?

Uskonnon ikävistä puolista ei yhteiskunnassamme juuri puhuta ja varsinkin nyt, kun maahamme saapuu enenevässä määrin muslimimaahanmuuttajia, lasten suvaitsevaisuuskasvatus nousee entistä tärkeämpään asemaan. Islam, juutalaisuus ja kristinusko eivät välttämättä tule toimeen keskenään, siitä on historiassa runsaasti esimerkkejä. Mikäli lapsille opetetaan kotona ja kouluissa ”oikeaa” uskontoa, joka automaattisesti tekee toisista uskonnoista harhaoppeja, voidaan aiheellisesti kysyä, miten käy suvaitsevaisuuden. Erityisen ongelmallista on uskonnottomien ja ateistien lasten asema, koska moni uskonto pitää ateisteja moraalittomina, pahoina ihmisinä. Näin siitä huolimatta, että tilastot kertovat vähiten uskonnollisten maiden olevan erilaisten tasa-arvo- ja hyvinvointi-indeksien kärjessä.

Kuulostaako pahalta, jos sanon, että uusnatsilla on oikeus kasvattaa lapsensa natsi-ideologiaan tai että hänellä on oikeus saada lapselleen natsismin opetusta valtion ylläpitämässä peruskoulussa? Kuitenkin tilanne on täysin rinnasteinen sille, että uskonnollisia opinkappaleita saa opettaa lapsille ja tätä harjoitetaan vieläpä koulussa. Puolustukseksi ei kelpaa, että natsismi on paha aate. On siinä paljon sellaistakin, mikä edelleen koetaan joissakin piireissä jopa tavoittelemisen arvoiseksi, mm. terveelliset elämäntavat, luontorakkaus, yhteisöllisyyden korostaminen, ihmisiä yhdistävät rituaalit, saksalainen kulttuuriperinne ja ajatus valitusta kansasta, jolla on oikeus sekä suoranainen velvollisuus peittää maa. Kuulostaako tutulta?

Nürnbergin mystiset soihtukulkueet kansallissosialistien puoluekokouksessa ovat juhlallista, tunteisiin vetoavaa katseltavaa vielä tänäkin päivänä. Kuitenkin näihin mytologisiin rituaaleihin liittyy ikävä sivumaku; selkäpiitä suorastaan karmii, kun vanhoja uutiskuvia katselee. Näytelmä on puitteiltaan moitteeton ja harras – vähän liiankin harras.
Karismaattinen johtaja, ajatus valitusta kansasta ja rodusta, voimakas yhteisöllisyyden, ydinperheen, kulttuuriperinteen ja rituaalien korostus sekä ennen muuta pyhä kirja – tässä avaimet erääseen historian suurimmista murhenäytelmistä.

Me kaikki tiedämme, olimme uskonnollisia tai uskonnottomia, että uskontojen opit ovat hyvin usein johtaneet yhtä kauheisiin tapahtumiin kuin natsismi. Lukemattomia väkivaltaisia uskonpuhdistuksia, etnisiä puhdistuksia, sotia ja valloitusretkiä on tehty; monia ihmisoikeusrikkomuksia, terrori-iskuja ja murhia on suoritettu; kaikki uskonnon nimissä. Tietenkin myös eräät ateistiset ideologiat ovat aiheuttaneet inhimillisiä katastrofeja. Usein jää kuitenkin huomaamatta, että näissä tapauksissa syynä ei ole itse ateismi vaan uskontoon verrattava poliittinen ideologia ja jyrkkä dogmaattisuus, oikeaoppisuuden vaatimus.

Mikään kuvatuista ikävistä ilmiöistä ei olisi mahdollista ilman ihmisten systemaattista tai tahatonta manipulointia. Kasvatus voi olla hyvinkin raadollista, suoranaista indoktrinaatiota. Nuorena vitsa väännettävä, sanotaan. On kuitenkin kysyttävä, onko tämä oikein ja jos ei, miksi se yhteiskunnassamme sallitaan. Mihin ovat unohtuneet lapsen oikeudet?

Jussi K. Niemelä

Kirjoittaja on tietokirjailija, päätoimittaja ja Vapaa-ajattelijain liitto ry:n puheenjohtaja.