Pääkirjoitus: Uskonnotonta Suomea hahmottelemassa
kimmo / 8.10.2013
Minä vain kysyn: kun uskonnottomuus maassamme lisääntyy vuosi vuodelta, eivätkö vapaa-ajattelijat voisi alkaa havitella itselleen evankelisluterilaisten nykyistä asemaa virallisena valtionkirkkona? Hahmottelen seuraavassa tulevan Jumalattoman Suomen kansalaisen matkaa kehdosta hautaan. Ihminenhän […]

jarla

Minä vain kysyn: kun uskonnottomuus maassamme lisääntyy vuosi vuodelta, eivätkö vapaa-ajattelijat voisi alkaa havitella itselleen evankelisluterilaisten nykyistä asemaa virallisena valtionkirkkona? Hahmottelen seuraavassa tulevan Jumalattoman Suomen kansalaisen matkaa kehdosta hautaan.

Ihminenhän ei ole saari, ja ilman ateistista yhteisöä uskonnoton on kuin puustaan irronnut näivettyvä lehti. Itsestäänselvästi tällainen yhteisö on Vapaa-ajattelijain liiton paikallisyhdistys. Samalla tavoin kuin vanhemmat opettavat lapsilleen yhteisen kielen, on luonnollista että vastasyntynyt liitetään ”vapareiden” jäseneksi. Luonteva tilaisuus tähän on nimiäisten yhteydessä. Vapaa-ajattelijoiden päiväkodissa lapset oppivat kotinsa maailmankatsomuksen alkeet, missä muuallakaan? Prosessi jatkuu koulussa. Tarvitaan aivan erityinen oppiaine, jossa opitaan ateismin merkitys omassa elämässä ja perehdytään sen keskeisiin kertomuksiin. Opetusta ei jätetä vain koulun harteille, vaan ”koko kylä kasvattaa”: vapaa-ajattelijat järjestävät koululaistilaisuuksia. Vapareiden ”koulukummi” pitää päivänavauksia ja laulattaa. Uskovaisvähemmistön lasten ei ole tietenkään pakko tulla näihin tilaisuuksiin. Mitään ei tuputeta.

vaparistilippu

Aikuistumisen kynnyksellä on hyvä oppia oman maailmankatsomuksen alkeet yhteisellä vapaa-ajattelijain kesäleirillä. En tarkoita uskonnollisesti sitoutumatonta Prometheus-tyyppistä leiriä, vaan paikkaa jossa nuori saisi kuulla väkevää ateistista julistusta ja opetella sitä ulkoa. 14-vuotiashan ei oikeasti tiedä, miten ajattelisi asioista. Itsekin näin tuolloin maailman niin kovin mustavalkoisena ja harkitsin kovasti kirkkoon liittymistä. Jälkikäteen voin vain kiittää ateistivanhempiani, jotka estivät minua. Heidän poteronsa pitivät. Poteroista puheenollen: varusmiehen henkisenä tukena toimii parhaiten joukko-osaston oma sotilasvapaa-ajattelija.

Seuraavaksi aikuistuva suomalainen tarvitseekin sosiaalipalveluita. Mitä enemmän kaupunki järjestää vapaa-ajattelijoille tiloja, sitä helpompi sosiaalitoimen on tavoittaa avuntarvitsijat niistä käsin. Vapareiden tiloihin ovat uskovatkin tervetulleita! Ateistit hoitavat mielellään myös kaikkien kansalaisten hautaustoiminnan valtion tuella. Joku voi pelätä, että uskovaiset tulevat valittamaan näistä järjestelyistä kansainvälisiä ihmisoikeus- ym. sopimuksia heilutellen. On kuitenkin muistettava, että näitä sopimuksia tulee tulkita osapuolten jäsenmäärän perusteella. Äänekkään mutta onnettomaksi nysäksi kuihtuneen porukan on kohtuutonta tulla muilta mitään vaatimaan.

Pertti Jarla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *