(julkaistu blogimetsa.fi -sivustolla)
Koska nyt on niin, että elämää on tällä Telluksella ja sen seurauksena älyllistäkin elämää, sikäli kuin sitä älylliseksi voi sanoa, on sen älyllisen elämän edustajat, me ihmiset, aina ihmetelleet eksistenssiä. Miksi me olemme? Miksi koko universumi on? Miksi se ylipäätään vaivautuu olemaan olemassa? Olisiko se, jos ei olisi älyllisiä tai vähemmän älyllisiä olentoja sitä ihmettelemässä? Einstein itse asiassa kysyi kerran joltain tähtitieteilijältä tai fyysikolta, että onko kuu tuolla taivaalla, jos kukaan ei ole katsomassa sitä.
Vaihtoehtoja kaiken olemassaoloon, ja varsinkin elämän, on vähän sen mukaan, miten maailman nyt näkeekin. Toisista se on suunnittelun tulosta, toisista silkkaa sattumaa. Tai sitten kaikki materia, tila, aika ja energia ovat olleet aina olemassa. Tarkoitan siis jo ennen 13,8 miljardin vuoden takaista alkuräjähdystä.
Oli miten oli, on elämää syntynyt universumiin ainakin Tellukselle. Voi olla, että miljooniin muihinkin universumin kolkkiin. Tai sitten elämä on niin harvinaista, että sitä erittäin marginaalisten yhteensattumien vuoksi on syntynyt vain tänne Tellukselle… Elämä on mysteeri. Sen syntyminen vasta onkin mysteeri ja sellaisena se tulee pysymään vielä monta ajastaikaa. Ehkä ikuisuudeksi.
Elämää ei ole saatu syntymään laboratorioissa, vaikka monta kertaa on yritetty. Yksi tunnetuimmasta päästä on Yhdysvaltalaiskemistit Harold Urey ja Stanley Miller. Nämä esittivät jo 50-luvulla, että elämän rakenteita syntyy melko helposti laboratoriossa. Tietty he testasivat ideaansa. Kokeissaan he panivat kammioon vettä, ammoniakkia, metaania ja vetyä, koska niitä ilmeisesti oli maapallon varhaisessa kaasukehässä. Sitten kammioon johdatettiin sähköpurkauksia – muinaisia salamaniskuja. Mutta ei. Reaktioissa syntyi orgaanisia yhdisteitä, kuten proteiinien rakennuspalikoita aminohappoja, mutta ei proteiineja eikä rna- ja dna-molekyylejä. Lopputulos oli jotain mustaa möhnää.
Kirsi Lehto, molekulaarisen kasvibiologian yliopisto-opettaja ja dosentti Turun yliopiston Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnasta toteaa: ”Elämä syntyi hiiliyhdisteiden ja suurten energioiden keskinäisessä kemiassa, jossa harrastelijat eivät oikein pärjää”. Hän tarkoittanee juuri tutkijoita, jotka näpertelevät koeputkiensa kanssa. Tästä voikin helposti johtaa ajatuksen, että se ”ammattilainen” onkin se luoja… Siis nythän on niin, että uskovalle elämän synty ei tietenkään ole mysteeri. Se oli se ammattilainen, Jumala, joka puhalsi elämän tänne ja meihin.
Jos jätetään luominen ja ”älykäs suunnittelu” pois, niin se elämän synty ei olekaan niin suuri mysteeri. Jospa olemmekin muukalaisia täällä, tyyten muualta tulleitten rakennuspalikoiden seurausta. Elämä, jota me ihmiset muiden muassa täällä Telluksella edustamme, tulikin muualta tänne. Likaisella lumipallolla eli komeetalla ratsastaen.
Nimittäin Rosetta-luotain matkasi vuosien ajan 67P/Churyumov-Gerasimenko -komeetan läheisyyteen ja keräsi siitä pölyä vain muutaman kilometrin etäisyydellä vuosina 2014–2016. Ja mitäs löytyi? Elämän rakentamiseen tarvittavat CHNOPS-alkuaineet ensimmäistä kertaa kiinteässä muodossa. Hiili, vety, typpi, happi ja rikki. Ja sitten viimeiseksi fosforia kiinteässä muodossa. Tämä löytö osoittaa tieteilijöistä, että komeetat ovat hyvinkin voineet olla näiden aineiden lähteenä nuoressa Maassa. Asian selvittänyt kansainvälinen tutkimuprojekti muuten on suomalaisjohtoinen.
On fakta, että komeetoissa on elämälle tärkeitä yhdisteitä. On myös niin, että tänne Tellukselle on osunut komeettoja 4,5 miljardia vuoden aikana runsaasti. Nasan Stardust-luotain havaitsi vuonna 2004 Wild 2 -komeetassa glysiiniä. Glysiini on aminohappo. Aminohapot orgaanisia yhdisteitä, jotka sisältävät elämän alkuaineita ja ilman niitä ei olisi elollisia olentoja, koska niistä rakentuvat proteiinit. Siis: ei komeettoja, ei elämää. Olemme avaruuden muukalaisia!
Mutta jos palataan uskovaan ja kreationistiseen näkemykseen, niin jos Jumala puhalsi elämän tänne maailmaan ja meihin, niin kuka puhalsi elämän Jumalaan?
Mutta oli miten oli, ainakin kaksi seikkaa on varmaa: me olemme tähtipölyä. Kaikki raaka-aineet, mistä me olemme koostuneet, ovat muinaisten tähtien räjähdyksissä syntyneistä jätteistä peräisin. Sikäli me olemme ihan oikeita tähtivaeltajia. Ei edes taivas ole rajana. Toinen varma asia on, että elämä syntyi avaruudessa. Oli sitten se alulle panija kristinuskon Jumala, joku pilaileva jumalajoukkio, vieras kehittynyt sivilisaatio, supernova, komeetta, joku sattuman oikku maapallolla tai joku muu juttu, niin tasan varmasti avaruus on se paikka. Maapallo on avaruudessa. Ei syrjässä vaan siellä keskellä sitä kaikkea, kuten kaikki mikä avaruudessa on.
Turun yliopiston tiedote: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/tutkijat-loysivat-kiinteaa-fosforia-komeetasta
(aineistoa: Tekniikan Maailman nettiuutinen 30.11.2020)
komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenko on isohko lumipallo, minkä sen sijoittaminen Los Angelesiin kuvamanipulaatiossa osoittaa.
-Yki Räikkälä, 7.12.2020
