Eutanasialla tarkoitetaan hyvää kuolemaa, jossa ihmisen elämä lopetetaan hänen omasta pyynnöstään sietämättömien tuskien lopettamiseksi. Asia tuli ajankohtaiseksi, kun entiset aktiivipoliitikot Esko Seppänen ja Iiro Viinanen tekivät eutanasiaa koskevan kansalaisaloitteen. On mielenkiintoista huomata, että mainitut herrat olivat aktiiviaikoinaan poliittisen kentän vastakkaisilla laidoilla.
Seppäsen ja Viinasen aloite keräsi ennätysnopeasti vaadittavat 50 000 kannattajaa. Aloite tulee eduskunnan käsiteltäväksi ilmeisesti kesään 2018 mennesssä. Tähän mennessä on julkistettu useita mielipidetiedusteluja aloitteen suosiosta. Niiden mukaan eutanasian kannatukseksi on saatu 70% – 85% vastaajista. Sairaanhoitajien keskuudessa eräs mittaus antoi kannatuslukemaksi 75%, ja lääkärien keskuudessa noin puolet. Noin 20% lääkäreistä ilmoitti voivansa myös itse toimeenpanna eutanasian.
Eutanasian vastustajat haluavat nähdä hyvän saattohoidon eutanasian vaihtoehtona. Nämä eivät ole vaihtoehtoja, vaan eutanasia on saattohoidon (mahdollinen) osa. Saattohoitoa pitää tietysti parantaa ja laajentaa resurssien rajoissa, mutta on tilanteita, joissa hyväkään saattohoito ei lievitä kuolevan kipuja. Jotkut näkevät sedaation (nukutuksen) tai voimakkaan kipulääkityksen eutanasian vaihtoehtona. Sedaation ongelmana on se, että nukutetun tilaa pitää jatkuvasti seurata. Muuten voi käydä niin, että potilas herää hirvittäviin kipuihin vaikkapa keskellä yötä eikä kykene saamaan apua mistään. Jos tämän välttämiseksi kipulääkitystä tai nukutusaineita yliannostellaan, potilas kuolee yliannostukseen. Mikä silloin on ero eutanasiaan? Eroa on vain siinä, ettei potilaalta ole kysytty lupaa.tällaisen kuoleman aiheuttamiselle.
Kiihkeimmät vastustajat, kuten piispa Jari Jolkkonen ja Kristillisen Liiton Päivi Räsänen ja Sari Essayah esittävät, että ennen pitkää eutanasiakäytäntö johtaisi natsi-Saksan tuhoamisleirien kaltaiseen ”kuoleman kulttuuriksi”, jossa tapettaisiin joukoittain kehitysvammaisia, muistisairaita ja muita. Tämä on pelkkää propagandista hölynpölyä. Luin eräältä keskustelupalstalta jonkun sairaan melko pelokkaan oloisen kirjoituksen, jossa hän pelkäsi mahdollista surmaamistaan. Tähän on painokkaasti sanottava, että eutanasiaan ryhdytään vain kuolemansairaan omasta pyynnöstä. Eikä yksi pyyntö riitä, vaan potilaan on ilmaistava tahtonsa esim. kolmasti ja eri henkilöiden läsnaollessa. Potilas voi sitä paitsi missä vaiheessa tahansa perua aikeensa. (Lainsäädäntöhän on vielä tekemättä, joten tarkempia yksityiskohtia on turha tässä pohtia.) Lääkärille on annettava myös mahdollisuus kieltäytyä eutanasian toimeenpanemisesta. Jos eutanasiaa koskeva lainsäädäntö saadaan voimaan, eutanasiatapaukset olisivat todennäköisesti melko harvinaisia.
Tässäkin on lopulta kyse vapaudesta: Sallimmeko kunkin ihmisen itse päättää elämästään ja myös kuolemastaan? Eutanasian kannattajat eivät pyri määräämään muitten valintoja. Jokainen tehköön omalta kohdaltaan niin kuin haluaa. Samaa ei voi sanoa vastustajista. Heille ei riitä se, että saavat itse kieltäytyä eutanasiasta, vaan he haluavat määrätä muidenkin ihmisten valinnasta.