Marian ilmestys

Meillä kristikunnassamme oli sunnuntaina 21.3. Marian ilmestyspäivä. Mariaa ei ilmestynyt. Eipä tietenkään, kun kyseessä olikin tapahtuma ammoin, jossa Marialle ilmestyi arkkienkeli Gabriel. Tästä tulikin mieleeni, että -69 kuollut äitini isä oli toiselta nimeltään Gabriel. Hänen vanhempansa kai pitivät nimeä vuoden 1900 Isojoella hyvänä. Isäkin toimi kanttorina. Usko oli kunniassaan tuolloin Isojoella. Siitä ylöspäin alkaa vielä nykyisinkin Suomen raamattuvyöhyke. Isoisäni Erkki Gabriel kylläkään ei ollut uskossa äitini kertoman mukaan. Eikä -79 kuollut isoäitini. Eipä 90-vuotias äitinikään ole. Eikä hänen serkkunsa ja ylipäätään suunnilleen koko sen puoleinen suku. Enkä minä. Hyvin mahdollisesti siis geeneissä kulkenut ominaisuus. Mutta se on toinen asia.

 

Marian ilmestyspäivä eli päivä, jona Gabriel käväisi Marialle ilmoittamassa tämän tulevasta yllättävästä äitiydestä, ei ole juuri tavallista sunnuntaita kummempi. Itsekin sen huomasin vasta nyt maanantaina, kun Ylen ohjelmatiedoissa näkyi eilisen ilmestyspäivän messun uusinta. Sitten tulikin mieleen tällä blogistolla näkyvä teologia.fi -sivulla oleva kirjaesittely ”Varhaisia kertomuksia Jeesuksen perheestä”, joka käsittelee Suomen eksegeettisen seuran julkaisemaa kirjaa ”Varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit”.

 

Ja siitä sitten edelleen tuli mieleen kirjaan Ulla Tervahaudan kääntämä Jessen veljen Jaakobin nimiin laadittu ”Jaakobin protoevankeliumi”, jossa kehitellään kristinuskolle oleellista legendaa Jeesuksen siveästä, siis neitseellisestä syntymästä. Jutussa kiinnittää huomiota yksi seikka, jonka luulisi häiritsevän paatuneintakin uskovaa. Nimittäin, kun Marian synnyttämisen aika tuli ja tuli tuon evankeliumin mukaan jossain erämaan luolassa matkalla Beetlehemiin, tuli joku ohikulkija, joka ”todensi” Marian olevan kuin olevankin neitsyt. Johtopäätökseksi tulee helposti, että Joosef oli epätoivoisesti yrittänyt selittää, ettei HÄN ollut tehnyt mitään. Mutta miten tämä tuntematon ohikulkija suoritti sen todentamisen? Menikö hän, hmm, kopeloimaan protogynekologisesti?

 

Eipä ihme, ettei tätä evankeliumia sitten hyväksytty kirjasarjaan nimeltä Raamattu. Kyllä Herran hirmutyöt, joukkomurhat, lasten surmaamiset ja kaikki hirmuiset uhkailut kauheasta kohtalosta, mitä Jesseen uskomattomuudesta seuraa, kelpuutettiin mukaan. Mutta eihän tuollaista varsin epäilyttävää tapahtumaa nyt sentään voi hyväksyä.

 

Jaakobin tarina esittää myös Marian ”ikuisena neitsyenä”. Onhan se selvää. Eihän Jumalan äiti alennu sellaisiin hommiin, mitä me tavalliset kuolevaiset harrastamme tuolloin tällöin. Siis Jeesuksen sisarukset olivat Joosefin edellisestä avioliitostaan. Se ei liene selvinnyt, mihin tämä vaimo kuoli. Ehkä synnytykseen. Herrahan oli ammoin tuominnut naisen synnyttämään kivulla. Ja ennen lääketieteen kehittymistä lapsivuodekuolemat eivät olleet harvinaisia.

 

Ilmestysteemaan sopii hyvin sekin tuossa kirjaesittelyssä mainittu seikka se, että Jaakobin evankeliumissa annetaan ymmärtää, että ”Jeesus pikemminkin ilmestyi kuin syntyi”. Sekin on hyvin ymmärrettävää. Kuten tiedämme, ainakin minä neljä syntymää vierestä seuranneena, on synnytys hieman sellaista sotkuista ja ankaraa hommaa. Ja kun se tapahtuu alateitse, on siinäkin helposti käsillä ”epäsiveellinen” aspekti. Ilmestyminen sopii Jumalan pojalle paljon mukavammin.

 

Ja sitten lopuksi: tämä kirjoitus siis tuon kirjaesittelyn herättämien mielikuvien mukaan. Luin sitten tuon Jaakobin evankeliumin apokryfikirjat.fi -sivulta. Suomentajana Tuomas Levänen. Selvisi, ettei tuntematonta ohikulkijaa ollutkaan, vaan se oli kätilö nimeltään Salome, joka teki ns. sisätutkimuksen. Mutta tuskin oli SE Salome, joka esitti erään huntutanssin ja sen päälle sai pyytämänsä verisen vastairrotetun pään käpälöitäväkseen. Ulla Tervahaudan käännös täytyneekin vielä tutkia, onko siellä käännetty – tai tulkittu – vähän toisin. Facebookin ”Raamatun ihmeellisimmät tarinat” -ryhmästä löytyi sitten vielä Seppo Heinolan selitys Salomesta tässä vähän lyhennettynä: ’Kätilö’ Salome onkin feminiini aurinkokuningas Salomosta, joka aurinkona oli näiden tähdistöjen Valtias halliten aina yhtä merkkiä 2160 vuotta kerrallaan.

 

Marian ilmestyspäivä tuli ja meni, mutta mitään ei ole ilmestynyt meille tämän ajan aikalaisille. Mitä tahansa joku ilmestymisistä väittääkin, on se aina subjektiivinen kokemus. Aivan kuten takavuosina eräs tuntemani juoppo soitti minulle ja pyysi tulemaan, kun hänellä oli tärkeää asiaa. Kun menin, hän kertoi nähneensä ufon. Se lensi hänen pihansa ja talonsa yli. Ja vakavissaan. Itse esitin lähinnä vain eräänlaista kummeksuntaa, mutta kohteliaana en todennut tämän nähneen deliriumnäkyjä.

 

Yki Räikkälä, 22.3.2021