Pääkirjoitus
kimmo / 2.10.2011
Uskonnollinen kasvihuoneilmiö irrallaan kansalaisten arkitodellisuudesta Suomalaisten enemmistö elää arkea, sunnuntaita ja kirkkopyhiä varsin uskonnottomasti. Tästä kertoo havaintojen lisäksi tuore kansainvälinen, yhteiskunnallisen tietoarkiston julkaisema haastattelututkimus. Vain joka viides vastaaja sanoo osallistuvansa […]

Uskonnollinen kasvihuoneilmiö irrallaan kansalaisten arkitodellisuudesta

Suomalaisten enemmistö elää arkea, sunnuntaita ja kirkkopyhiä varsin uskonnottomasti. Tästä kertoo havaintojen lisäksi tuore kansainvälinen, yhteiskunnallisen tietoarkiston julkaisema haastattelututkimus. Vain joka viides vastaaja sanoo osallistuvansa uskonnollisiin tilaisuuksiin "useita kertoja vuodessa" (13 prosenttia) tai "vähintään kerran kuukaudessa" (7 prosenttia).

Muita kuin uskonnollisia tai "jokseenkin uskonnollisia" vastaa olevansa 62 prosenttia, alle 35-vuotiaista yli 70 prosenttia. Nuoret ovat muutenkin selvästi enemmän ei-uskonnollisia kun vanhemmat ikäluokat. Kerran kuukaudessa rukoilevia on kaikissa ikäryhmissä 40 prosenttia, alle 35-vuotiaissa 28 ja alle 25-vuotiaissa 21 prosenttia.

Kuolemanjälkeistä elämää "ainakin todennäköisenä" pitäviä on alle 35-vuotiaista 38 prosenttia, "taivasta" enintään todennäköisenä pitää alle kolmannes ja "helvetin" lukemat ovat 20 prosenttia. Kun kysyttiin suhtautumista kirkon paheksumaan "esiaviolliseen seksiin", aina tai melkein aina vääränä sitä piti vain 10 prosenttia vastaajista ja "ei ollenkaan vääränä" 73 prosenttia. 

Selvä enemmistö kannatti sitä, että kaikilla maan uskonnollisilla ryhmillä tulisi olla samanlaiset oikeudet, 25 prosenttia oli eri mieltä. Muslimeihin ainakin "melko kielteisesti" suhtautuvia oli 51 prosenttia. Uskonnottomien  oikeuksista ei erikseen kysytty. Ateisteihin ainakin "melko kielteisesti" suhtautuvia oli 22 prosenttia, mikä ei tarkoita samaa kuin ateistien ja muiden uskonnottomien oikeuksien vastustaminen.

* * *

Tutkimuksen valossa suomalaiset eivät ole erityisen uskonnollinen kansa ja uskonnollisista kysymyksistä ajatellaan enemmän yksilöllisesti kuin kirkon uskontunnustuksen mukaan. Samalla kansalaisten yhdenvertainen kohtelu uskontojen ja vakaumusten suhteen (Perustuslain 6 §) sekä uskonnon ja omantunnon vapaus (Perustuslain 11 §) saavat laajan kannatuksen suomalaisilta.

Kiinnitämme tässä lehdessä kriittistä huomiota siihen, että julkiset palvelut ja laitokset, kuten päivähoito, koulut, oppilaitokset ja armeija ovat ympänneet toimintaansa ympäröivästä todellisuudesta poikkeavan uskonnollisen kasvihuoneilmiön, toistuvat hartaustilaisuudet ja jumalanpalvelukset. Niiden lain mukaisiin tehtäviin ei kuitenkaan kuulu uskonnon harjoittaminen kuin siitä, että kenenkään ei ole pakko kuulua kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan eikä osallistua uskonnon harjoittamiseen vastoin omaatuntoaan.

Kun koulun joulu- tai kevätjuhlan yksittäinen virsi ei perustuslakivaliokunnan mukaan tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamista, miksi tämä ei riitäkään? Miksi koulu näiden juhlien lisäksi järjestää uskonnollisia hartaustilaisuuksia ja jumalanpalveluksia jopa useammin kuin kerran kuukaudessa?

Valtion ja kunnan tulisi keskittyä huolehtimaan siitä, että kirkko ja muut uskontokunnat voivat toimia ja ihmiset harjoittaa uskontoaan vapaasti samoin kuin siitä, että kenenkään ei ole pakko kuulua kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan eikä osallistua uskonnon harjoittamiseen vastoin omaatuntoaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *