Joskus talvimuutto kaupunkiin vierähti myöhäiseksi. Rospuutto uhkasi, silti saarelta pilkotti valo. Aarne istui ikkunan ääressä ja seurusteli maailman kuuluisten kirjailijoiden tiedemiesten ja filosofien kanssa.
”Yö on hienointa aikaa. Kun kello on kaksi, ihminen on herkimmillään ymmärtämään lukemaansa.”
Aarne oli sukuhaaransa viimeinen.
”Vieraan tullessa saarelleni, hän heti kysyy, kuka on tehnyt tuon aallonmurtajan? Se jää jälkeeni ja on hyödyksi sukupolvista toiselle.”
”Jospa jälkeen jääville voisi välittää tavat miten elää, tavat jotka opin äidiltä ja isältä. Ei ihmisen tarvitse itsensä kanssa hienostella kun sen ympärillä on mitä parhaimmat herkut.”
”Täten lahjoitan Kotkan Vapaa-Ajattelijat ry:lle omistamani Saarelan tilan RN:1:379, joka sijaitsee Viikarinsaaressa Mussalon kylässä Kotkan kaupungissa.”
”Lahjoituksen vastaanottaja on velvollinen huolehtimaan lahjoittajan kuoltua hänen hautauksestaan sekä kuolemaan liittyvistä toimenpiteistä.”
Yhdistys julisti Aarnen tilan kalastustilaksi. Saarella elettiin tavallista arkipäivän elämää, se opetti lapsiakin näkemään työnteon luonnollisuuden ja välttämättömyyden.
Viesti Aarnen kuolemasta hiljensi hänen ystävät. Hän jätti jälkeensä vahvan muiston elämästä, josta riittää kerrottavaa kaikille niille jotka pysähtyvät sitä kuuntelemaan.
”Rakenna ja elä niillä ehdoilla, jotka ympärilläsi on”, Aarne oli kirjoittanut ruutuvihkoonsa.
Hiljaa lipui vene aallonmurtajan edustalle. Aarnen oma toivomus oli tulla haudatuksi vesiin jossa tuulet eivät venettä keinuta ja missä rauhaton mieli laukeaa.
Edelliset tekstit ovat Keijo Yrjölän kirjasta Vapaaranta.
Aarne Yrjönen
Aarne Yrjönen