Siunaus loukkasi monen punaisen vakaumusta

Aamulehti uutisoi (22.1.) näyttävästi tapahtumaa Kangasalan kirkossa, jossa piispa Juha Pihkala siunasi vuoden 1918 kansalaissodassa punaisten puolella kuolleet ja Kangasalan joukkohautaan haudatut vainajat. Aamulehti käsitteli tätä tapahtumaa vielä pääkirjoituksessa 23.1. "Nyt, liki 90 vuotta myöhemmin, nähtiin hieno kädenojennus, kun Kangasalan kirkossa siunattiin sodassa kuolleita punaisia, jotka oli haudattu ilman seremonioita joukkohautaan."

Monet kaatuneiden uskovaiset omaiset pitivät siunausseremoniaa arvokkaana tapahtumana. Se heille suotakoon. Mutta mutta, kaikkien kaatuneiden läheiset eivät tuota siunausta hyväksy. Siunaamisella loukattiin nyt häikäilemättä monen punaisen vainajan vakaumusta, sillä kaikki heistä eivät suinkaan olleet kristinuskon kannattajia. Päinvastoin, uskonnottomina he taistelivat uskonnonvapauden puolesta ja myös uskonnottomuuden puolesta. Silloinhan suomalaisten ateistienkin piti kuulua kirkkoon. Näille ihmisille kristillinen siunatuksi joutuminen olisi ollut kauhistus.

Sosialidemokraattisen puolueen puoluekokous Forssassa jo vuonna 1903 asetti tavoitteekseen, että valtio ja kirkko on erotettava toisistaan ja uskonto on julistettava yksityisasiaksi ja uskonnollisilta järjestöiltä pitää poistaa kaikki etuoikeudet. Kirkollisten hautausmaiden sijaan vaadittiin maksutonta kunnallista hautausta. Kouluista haluttiin myös poistaa uskonnon opetus.

Kansalaissodan punaisista iso osa oli silloisia sosialidemokraatteja ja he arvostivat puolueen tavoitteita. Yksi sellainen tavoite oli saada maahan uskonnon vapaus ja samalla uskonnotto-muuden vapaus. Nyt näin ajattelevien vainajien siunaaminen Kangasalla häpäisi heidän elämänkatsomustaan. Siihen ei mielestäni kenenkään pitäisi syyllistyä.

Vaikka vielä 1918 lähes kaikki punaiset nimellisesti olivat seurakuntien jäseniä, ei se anna edes piispa Pihkalalle oikeutta siunata kaikkia kaatuneita punaisia, sillä silloin heillä ei ollut mahdollisuutta erota kirkosta eli ei ollut uskonnonvapautta. Se tuli lakiin vasta vuonna 1922. Piispan olisi pitänyt ottaa selville, ketkä vainajista olivat uskovaisia ja siunata vain heidät.

Teuvo Kantola

Seuraava juttu: Pyörimällä taivaaseen