Kalenterissa on 365 päivää vuodessa, Suomi on yhdistysten luvattu maa ja nykyisin kaikilla on mahdollisuus tuoda oma kantansa esille. Kaikille tuttuja asioita, mutta harva miettii tarkasti miten asia on muuttunut vuosien mittaan ja mitä kaikkea siihen liittyy yhdistyksen toiminnan kannalta.
Vuodessa on tietty määrä päiviä, mutta nykyisin perinteisten juhlien ja liputuspäivien lisäksi on tullut uusia mukaan ja lisää haluttaisiin. Suomessa on tuhansia kansalaisjärjestöjä, jotka haluavat vaikuttaa yhteiskuntaan. Jokainen haluaa näkyä ja kuulua, useat haluavat itselleen teemapäivän tai kampanjan ja antaa vuosittaisen tunnustuspalkinnon. Jos kaikki saisivat haluamansa, joka päivälle tulisi jotain, joskus useampikin tapahtuma. Tiedotusvälineet saavat jo nykyään valtavan määrän mediatiedotteita päivittäin, joten esiin pääseminen on jatkossa yhä vaikeampaa.
Kysymys kuuluukin: Miten erottua, miten saada ihmiset kiinnostumaan juuri meistä ja tavoitteistamme? Useat yhdistykset ja niiden toiminta ovat kyllä tarpeellisia ja kannatettavia, mutta monien mielestä on jo liikaa kaikkea tarjontaa eikä pysty enää kiinnittämään huomiota kaikkiin kampanjoihin. Runsaudenpula vaivaa jo varsinkin suurissa kaupungeissa, ei enää jaksa kiinnostaa mille yhdistykselle tuossa kerätään rahaa tai mitä tapahtumaa tuolla taas on. Koko ajan tapahtuu, koko ajan lisää informaatiota eri asioista tulvii joka tuutista. Liika on aina liikaa ja hyväkin asia hukkuu helposti massaan.
Meidän vapaa-ajattelijoiden toiminta keskittyy vakaumusten ja katsomusten tasa-arvoon sekä tieteellisyyden ja humanismin edistämiseen. Mutta on monia yhdistyksiä, jotka keskittyvät saman asian muihin puoliin. Näitä ovat mm. Humanistiliitto, Skepsis, Prometheus-leirin tuki, Pro-Seremoniat sekä Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat. Myös monet muut ihmisoikeusjärjestöt ja tieteelliset yhdistykset ajavat vähemmistöjen oikeuksia ja edistävät tieteellistä maailmankatsomusta.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on aina kompromissien tekemistä, joten liiallinen yksisilmäisyys ei toimi, kokonaisuus pitää ottaa aina huomioon. Edellä mainituilla järjestöillä on yhteiset alueet, mutta kullakin omat piirteensä. Yhdessä ne kattavat koko kentän. Kun saamme jokaisen oman erikoisalan osaksi kokonaisuutta, meillä on koko palapeli valmis ja näemme kokonaiskuvan. Pienet linjaerimielisyydet eivät haittaa ja yksittäisten asioiden ei saa antaa häiritä kokonaisuutta. Vasta tällöin voimme toimia niin tehokkaasti kuin mahdollista. Vain yhteistyöllä kaikki voivat saavuttaa tavoitteensa. Näiden järjestöjen välinen riitely tai kilpailu haittaa jokaisen toimintaa. Miksi ihmeessä meidän pitäisi kilpailla toistemme resursseista (mm. aktiivitoimijat, raha, ajankäyttö ja julkisuus)? Meillä on paljon yhteneviä tavoitteita ja toimintoja, joten yhteistyötä tekemällä kaikki voittavat.
Voimme järjestää yhdessä tapahtumia ja keskustelutilaisuuksia, julkaista lehtiä ja tiedotteita, käyttää samoja kokoustiloja ja toimistoja. Toimintaperiaatteet ja tietojärjestelmät voidaan yhtenäistää, voidaan ottaa mallia jokaisen parhaiten toimivista puolista ja soveltaa sitä omaan toimintaan. Kunnallisen vaikuttamisen ja valtakunnallisen lainsäädännön ja viranomaistoiminnan pelisäännöt ovat joka yhdistyksellä samat, joten onnistuneita asioita ja kontakteja voidaan levittää muillekin.
Kannattaa liittoutua samanmielisten kanssa, joskus pidemmäksi aikaa, mutta myös projektikohtaisesti. Toiminnassa kannattaa pitää monta tukijalkaa koko ajan, joten yhdessä on aina jotain toimintaa esillä. Jokaisella on oma kohderyhmänsä, jotka tavoitetaan myös yhteisillä ja kokonaisvaltaisilla projekteilla. Tietty toiminta voi olla vain jonkun nimissä, joskus kaikkien. Yhteistyö helpottaa tapahtumien ja projektien rahoitusta ja vapauttaa resursseja koska päällekkäisyydet karsitaan pois. Asiantuntemusta tarvitaan joka alalta ja sitä kyllä löytyy myös vapaaehtoistoiminnasta, mutta kaikkea ei löydy yhdestä järjestöstä.
Pienet kunnat saadaan vain näin toimimaan, koska aktiivisesti asiamme puolesta toimivia henkilöitä on vähän. Rekisteröity yhdistys ei useinkaan ole järkevää jokaisessa kunnassa, koska tällöin harvojen aktiivien aika menee hallinnon pyörittämiseen. Vapaamuotoinen toimintaryhmä liittojen tai isojen paikallisyhdistysten tuella on paljon tehokkaampi. Monet jäsenemme kuuluvat moneen eri yhdistykseen, joten he voivat toimia samalla kaikkien hyväksi.
Minä olen aktiivina mukana kahdessa yhdistyksessä ja rivijäsenenä monessa muussakin. Minulle on aina tärkeintä että saavutamme tavoitteemme, mutta ei ole suurta väliä minkä yhdistyksen nimissä asiat tehdään. Toivon, että muutkin ajattelisivat samalla tavalla, koska totuus on että vain pitkäjänteisellä toiminnalla ja vahvalla yhteistyöllä saavutamme kaikki tavoitteemme. Teemme samaa asiaa, mutta keskitymme eri puoliin. Yhteinen liittouma on vahva yhteistä vastustajaa vastaan. Kaikille yhteinen vastustaja on mm. uskonnot, tieteenvastainen ajattelu ja sivistymättömyys. Humanismi ja järki kyllä voittavat, kun vain jaksamme toimia asiamme puolesta, yhdessä!
Seuraava juttu: Apin palsta Uskomaton Joulu