Tämä on neljäs osa vuoden 2006 Pakanasanomissa julkaistavaa juttusarjaa, jossa pappi ja vapaa-ajattelija keskustelevat erilaisista uskontoon ja uskonnottomuuteen liittyvistä teemoista. Keskustelut aloitetaan vuorotellen, joten molemmat osapuolet pääsevät esittämään näkemyksiään ja vastaamaan toisen kannanottoihin. Avoin vuoropuhelu uskontoon sitoutuneiden ja uskonnottomien välillä on tarpeellista, jotta voisimme ymmärtää ja hyväksyä toistemme tavan hahmottaa maailma.
Minua epäilyttää, että sana "vapaa-ajattelu" lupaa itsestään vähän liikaa. Nimittäin jos kyseinen sana ymmärretään tarkasti, niin ihminen voi silloin ajatella kaikista asioista ihan mitä haluaa ja halutessaan vaikka joka päivä vaihtaa ajatuksensa täysin uusiin. Se voisi kieltämättä olla aika hulvatonta ja jopa hauskaa. Luovuudelle jäisi paljon liikkumatilaa ja uusia piristäviä mielikuvia syntyisi liukuhihnalta.
Mutta sen verran olen tutustunut vapaa-ajatteluun ja ajattelijoihin näiden omien nettisivujen kautta, että kyseessä ei ole kovinkaan vapaa ajattelu. Heti alkumetreillä törmään dogmiin, että tieteellinen ajattelu ja lähestymistapa elämän ilmiöihin ja ajatuksiin nostetaan vapaa-ajattelun kaapin päälle. Muutkin ajatusmallit sallitaan, mutta niihin suhtaudutaan ylimielisen huvittuneesti. Arvolataus ainoan oikean elämänkatsomusmallin puolesta on selvä. Eli mihin se vapaus oikein katosi? Ei ajattelu voi olla vapaata, jos se sidotaan heti kättelyssä tieteellis-materialistiseen maailmanselitysoppiin.
Eikö vapaata ajattelua ole se, että ihminen saa uskoa samanaikaisesti kaikkiin jumaliin eikä yhteenkään, harrastaa joogaa, raamattupiiriä ja tiedekerhoa samana päivänä ja olla täysin varma kaikkien hyvyydestä. Luultavasti joku sanoisi, että lausekkeeni on loogisesti epäpätevä, mikä pitää paikkansa, mutta miksi minun pitäisi olla looginen? Logiikkahan on vain yksi ajattelun rajoitus lisää.
Vai onko vapaa ajattelu vain vapautta jostakin, vapaa-ajattelijoiden tapauksessa uskonnosta, uskonnon kielestä, merkityksestä ja sisällöistä. Ihminen on vapaa olemaan täysin vailla uskontoa. Onhan se vapautta, jos joku sitä toivoo, mutta se on poissulkevaa vapautta. Elämä on rajattava eikä ihmisellä ole vapautta olla avoin ja etsiä totuutta uskonnon puolelta. Eikö enemmin sellainen ihminen ole vapaa, joka voi ajatella ja kokea asioita sekä uskonnosta että tieteestä sulkematta kumpiakaan pois?
Onko vapaa-ajattelu sanana pelkkä kupla vailla todellista tarkoitussisältöä? Minussa itsessäni on vapaa-ajattelijaa, kristittyä, dogmaatikkoa, jopa ateistia, kaikkea iloisena sekamelskana, mutta itse asiassa minusta tuntuu, että olen paljon vapaampi sukkuloimaan erilaisten käsitteiden ja maailmankatsomusten viidakoissa kuin oikeaoppinen vapaa-ajattelija, joka sulkee omilla ehtolausekkeillaan maailmastaan pois hirvittävän määrän mahdollisuuksia, todennäköisyyksiä ja löytämisen iloa. Mutta se hänelle suotakoon, jos hän sitä haluaa.
Ainoastaan toivon, että vapaa-ajattelun termi vaihdettaisiin, koska minusta se ei ansaitse itselleen ottamaansa kunnianimeä. Minusta tuntuu, että vapaa-ajattelu on omassa dogmatiikassaan yhtä jämähtänyttä, taipumatonta ja halutonta katsomaan asioita muusta kuin omasta uskomusjärjestelmästään käsin kuin pahimmanlaatuinen dogmaattisopillinen kristillisyys. Ei vapaa-ajattelu muutu, jos ainoastaan tieteen ehdoilla suostutaan harkitsemaan muutoksia. Eikä vapaa-ajattelijoissakaan kyseessä ole vapaa-ajattelijoiden klubi vaan systemaattis-fundamentalistinen tiedeseura. Seuran jäsenyyden toki teille "vapaa-ajattelijoille" sallin, mutta vaihtakaa sentään yhdistyksenne nimi. Se todellakin lupaa liikaa.
Wiio on kirjoituksensa nimiä koskevassa kohdassa hyvin oikeassa. Vapaa-ajattelija sanana on hyvin hankala, ja se johtaa usein varsin huvittaviin sekaannuksiin ja väärinymmärryksiin. Olivatpa ne tahallisia tai tahattomia, niin ne vaikuttavat vapaa-ajattelijoiden tavoitteiden ajamista. Suomenkielinen sana vapaa-ajattelija on käännös englanninkielisestä sanasta Freethinker. Ilmeisesti käännöksen tekijät eivät tulleet ajatelleeksi sanan vapaa-ajattelija muita merkityksiä ja mahdollista väärinkäyttöä. Vapaa-ajattelijain liiton nimen muuttamisesta on ollut usein puhetta. Suurin vaikeus vaihtaa jokseenkin kömpelö nimi on yksinkertaisesti se, että uuden ja paremman nimen löytäminen on hankalaa, enkä ainakaan minä ole kuullut yhtään varteenotettavaa ehdotusta. Mielestäni olisi hyvä, jos vapaa-ajattelijoiden nimeksi löydettäisiin jokin sellainen, jota ei voisi tahallisesti väärintulkita. Toisaalta nimeen puuttuminen on hyvin toisarvoista! Tärkeintä on vapaa-ajattelijoiden ajamat tavoitteet.
Itselleni tärkeimmät vapaa-ajattelijoiden tavoitteet ovat vakaumusten tasa-arvo ja pyrkimys sekulaariseen yhteiskuntaan. Tavoitteet ovat suuria ja koko yhteiskuntaa koskevia, eikä niissä puututa yksittäisen ihmisen haluun tai tarpeeseen uskoa johonkin. Wiio selvästi pyrkii haastamaan keskusteluun, mihin yksittäinen ihminen saa tai voi uskoa. Tietenkin yksittäinen ihminen saa uskoa mihin tahansa tai olla kokonaan uskonnoton. Tämähän on uskonnonvapauslain perusajatus. On vain hyvin mielenkiinnotonta pohtia, mihin joku yksittäinen ihminen uskoo. Onko todellakin niin erikoista ja jännittävää, jos joku väittää uskovansa vaikka joulupukkiin, jumalaan tai vaikkapa Karuba havaan? Itse asiassa on myös aivan sama, mihin joku yksittäinen vapaa-ajattelija "uskoo", kunhan hän vain hyväksyy liiton tavoitteet.
Oleellisempi kysymys on miten valtio ja yhteiskunta suhtautuvat esim. Karuba havan tai juutalais-kristilliseen Jumalaan uskoviin. Tästä asiasta vapaa-ajattelijat ovat erityisen kiinnostuneita. Vapaa-ajattelijoiden mielestä on koko yhteiskunnan etu, jos uskonnot näkyvät mahdollisimman vähän julkisessa elämässä. Päätöksenteon tulisi pohjautua rationaalisiin argumentteihin, ei jostain uskonnollisesta kirjoista poimittuihin mielipiteisiin. Sekulaarissa yhteiskunnassa uskonto on yksityisasia, jota harjoitetaan ja harrastetaan yhdessä samalla tavalla uskovien kanssa. EU:ssa tämä ajatus on nykyisin vallalla ja toivon, että myös Suomessa ymmärretään sen edut.
Vakaumusten tasa-arvo on käsitteenä hyvin yksinkertainen, mutta jostain syystä joidenkin tahojen on aivan mahdoton ymmärtää, mistä siinä on kysymys. Valtion tulisi kohdella kaikkia katsomuksia samalla tavalla, niin kuin se kohtelee myös kansalaisiaan. Valtio ei anna etuoikeuksia joillekin ihmisryhmille. Olisihan varsin kummaa, jos esimerkiksi säädettäisiin laki, jonka ajatus olisi, että kaikki yli 180 cm pitkät ihmiset joutuisivat maksamaan 1% lisäveroa jokaiselta ylimenevältä sentiltä. Kyseinen laki tuskin täyttäisi kansalaisten yhdenvertaisuuden kriteeriä ja aivan varmasti joku nousisi vastustamaan sitä.
Jostain käsittämättömästä syystä nykypäivän Suomessa sallitaan erilaisten katsomusryhmien täysin epätasa-arvoinen kohtelu. Evankelis-luterilaisella valtionkirkolla on niin paljon etuoikeuksia, että tälle jutulle varattu paikka täyttyisi pelkästään ne luettelemalla. Keskeisimmät etuoikeudet ovat verotusoikeus, osuus yhteisöverosta ja se, että kyseinen kirkko mainitaan perustuslaissa. Olisi koko yhteiskunnan kannalta parasta, että kaikkia vakaumuksellisia yhteisöjä, olivat ne sitten uskonnollisia tai sekulaareja, kohdeltaisiin samalla tavalla.
Jos vakaumusten tasa-arvo ja yhteiskunnan sekularisaatio saataisiin toteutumaan kaikissa maailman maissa, niin olisi aivan varmaa, että sotia olisi paljon vähemmän kuin nykyään. Tätä unelmaa kohden on hyvä ponnistaa, vaikka vapaa-ajattelijoiden nimi onkin vähän hassu!
Seuraava juttu: Selam horjuttaa kristinuskoa