Viime syyskuussa kerrottiin (mm. AL 22. 9. 06) mullistavasta fossiililöydöstä: Selam-tytöstä, joka oli puoliksi apina ja puoliksi ihminen. Jotakin tämänkaltaista saatettiin tietysti odottaakin - paitsi kristillisissä piireissä. Heidän oppinsa mukaan tämä on ns. kielletty löytö, koska se ikävästi paikkaa jälleen lisää apinan ja ihmisen välistä puuttuvaa rengasta. Raamatun sana horjuu, ja se on paha.
Sinä päivänä, kun pystytään aukottomasti osoittamaan, että on olemassa ketju apinan ja ihmisen välillä, romahtavat kristinuskon perustukset. Ne näet lepäävät täysin sen seikan varassa, että luomiskertomus syntiinlankeemuksineen on totta. Eli: täydellisen hyvä ihminen lankesi syntiin, joten Jumala raivoissaan kirosi luomuksensa (mitäs sitten edes loi?). Jumala kokeili saada ihmistä hyväksi monenlaisin konstein: vedenpaisumuksen massatuho ei auttanut, Jahven laki ei auttanut Jumalalta meinasi jo olla konstit lopussa, mutta Jeesus-konsti tuntui sitten auttavan. Jeesus sovitti kuolemallaan Aatamin ja Eevan tekemän perisynnin, ja siten hänet tunnustavat tulevat pelastumaan.
Jos nyt selviääkin, että Aatami & Eeva eivät olleetkaan ensimmäiset, vaan ihminen polveutuu apinaihmisistä ja apinoista, joilla on taatusti ollut omat väkivallantekonsa, ei silloin nykyihmisen lankeamisen ajankohtaa voida osoittaa. Väkivaltaa on ollut aina apinoista alkaen, eikä luomiskertomuksessa kerrota apinoiden, vaan nimenomaan Homo Sapiensin lankeamisesta. Jos lankeaminen puuttuu, myös Jumalan kirous puuttuu, eikä Jeesuksella ole mitään ihmiskunnan alkurikosta sovitettavanaan. Elävät olennot ovat siten vain olleet aina väkivaltaisia.
Evoluutioteoriaa kritisoidaan sen aukkokohtien johdosta, mutta jos ne täytetään, kristinuskon olemassaolon oikeutus katoaa. Itse uskonto ei tietenkään katoa mihinkään. Ihmisille on sama, mitä löytöjä tiede tekee, Jeesukseen halutaan silti luottaa. Eivätkä todisteet kuitenkaan kaikkia vakuuta, toimiihan nykyään Litteän Maan Seurakin.
Seuraava juttu: Runo: Etsivä löytää