Tämä on kolmas osa vuoden 2006 Pakanasanomissa julkaistavaa juttusarjaa, jossa pappi ja vapaa-ajattelija keskustelevat erilaisista uskontoon ja uskonnottomuuteen liittyvistä teemoista. Keskustelut aloitetaan vuorotellen, joten molemmat osapuolet pääsevät esittämään näkemyksiään ja vastaamaan toisen kannanottoihin. Avoin vuoropuhelu uskontoon sitoutuneiden ja uskonnottomien välillä on tarpeellista, jotta voisimme ymmärtää ja hyväksyä toistemme tavan hahmottaa maailma.

Uskonnoton - Parempi maailma1

Uskonnoista voi olla montaa mieltä, ja niitä voi käyttää moneen eri tarkoitukseen. Yksi on kuitenkin varma uskonto on aina luonut raja-aitoja eri uskontojen tai niiden tulkintojen välille. Epäluulo erilailla uskovien välillä on ollut varsin usein niin syvä, että se on johtanut uskontojen välisiin sotiin. Uskonnot ovat ongelma ihmiskunnalle, mutta mikä on lääke tähän ongelmaan?

Uskonnon nurjia puolia

Uskonto on ollut ja on nykyään monen sodan osapuoli. Israel taisteli Libanonissa Hisbollahin taistelijoita vastaan. Tässä vastakkain olivat juutalaiset ja muslimit. Irakissa kristitty George W. Bush on ristiretkellä muslimeja vastaan. Tietenkin kristityt osaavat tapella myös keskenään, tästä hyvänä esimerkkinä on Pohjois-Irlannin jo osittain rauhoittunut tilanne. Siellähän taistelevat osapuolet olivat katoliset ja protestantit. Myös historiasta löytyy valtavasti esimerkkejä, joissa uskonnot ovat olleet sodan osapuolina ja uskonto on ollut sodan varsinainen motivaattori. Merkittävimmät näistä varmaankin ovat 30-vuotinen sota, joka sodittiin Euroopan sydänmailla 1600 luvulla ja ristiretket, joissa kristityt valtasivat islamilaiseen valtapiiriin kuuluneita alueita Lähi-idässä.

En tietenkään väitä, että uskonnot ovat aiheuttaneet kaikki maailman sodat. Sotia ovat aiheuttaneet niin poliittiset ideologiat, kuin hullut diktaattorit, vain joitakin syitä luetellakseni. Uskonnollisesti motivoituneet sodat ovat kuitenkin hyvin merkittävä osa kaikista sodista. Myös sellaisissa sodissa, joissa äkkiseltään katsoen ei kyse ole ns. uskonsodasta, voi löytyä pohjalta joitakin uskonnollisia jännitteitä. Uskonnoista johtuvat sodat eivät tule vähenemään lähitulevaisuudessa. Tästä pitävät huolen islamin radikalisoituminen ja Yhdysvaltain fundamentalistikristityt. Sota ja terrori on näille arkipäiväinen tapa käyttää valtaa.

Uskonnot ovat poikkeuksetta laajentumishaluisia. Tästä esimerkkinä on Raamatusta löytyvä lähetyskäsky. Myös suomalaiset ovat saaneet kokea kristinuskon levittämisen tarpeen nahoissaan. Suomeen tehtiin viime vuosituhannen alussa useita ristiretkiä, jotta suomalaiset olisi saatu käännytettyä kristinuskoon. Tämä tuskin on tapahtunut ilman verenvuodatusta ja hyvässä sovussa alkuperäisväestön kanssa. Miksi ihmeessä alkusuomalaisten ei sallittu elää omaa elämäänsä omine uskomuksineen, vaan väkisin piti käännyttää heidät kristinuskoon?

Uskonnot pyrkivät myös eristämään omat kannattajansa ja opettamaan heille vain ko. uskonnon totuutta. Aidon vuorovaikutuksen puute eri maailmankuvien välillä luo jännitteitä ja epäluuloja. Uskonnot pyrkivät ruokkimaan tätä vastakkainasettelua mm. sillä tavalla, että lapsille halutaan opettaa vain oman uskonnon totuutta. Kun muiden uskontojen lapsille opetetaan vain heidän oman uskontonsa totuutta, on konflikti valmis. Eikö tällainen käyttäytyminen juuri lisää vierauden tunnetta muita ihmisiä kohtaan ja estä veljeyden kokemisen?

Maailma vailla uskonnollisia riitoja

Kuinka sitten voisimme välttää uskontojen aiheuttamat sodat, jännitteet ja epäluulot? Paras ja helpoin tie rauhallisempaan tulevaisuuteen on maallistuminen. Kun uskonnon merkitys vähenee, niin hyvin harva jaksaa tai viitsii sotia uskonnon takia. Kun uskonto menettää merkityksensä, niin myös suvaitsevaisuus toisella tavalla ajattelevia kohtaan lisääntyy. Kun maailmankuva muodostuu useammasta elementistä kuin vain yhdestä, varmuus oman maailmankuvan ainutlaatuisuudesta ja virheettömyydestä häviää. Tämä on ehkä tehokkain tapa torjua fundamentalismia. Mutta toimiiko tämä käytännössä. Kyllä toimii! Malliesimerkki on oma maanosamme Eurooppa.

Euroopassa on eletty rauhanaikaa viimeiset 60 vuotta. Tänä aikana uskontojen merkitys on tässä maanosassa vähentynyt merkittävästi, eli Eurooppa on maallistunut kovaa vauhtia. Keski-Euroopassa on kirkossa käyminen hyvin vähäistä ja se keskittyy yleensä vanhempaan väestöön. Maailman alhaisin syntyvyys löytyy maista, jotka ovat katolisen kirkon vaikutuspiirissä. Katolinen kirkko kieltää ehkäisyvälineiden käytön, mutta kuitenkin Italiassa ja Espanjassa syntyy vähiten lapsia naista kohden koko Euroopassa. Tämä kertoo omaa kieltään uskonnon merkityksestä Nyky-Euroopassa. Uskonnolliset johtajat puhuvat mitä puhuvat, mutta ei kansa heitä kuuntele. Kirkon yhteiskunnallinen asema Euroopassa johtuu lainsäädännöstä ja kirkkojen aikoinaan keräämistä valtavista omaisuuksista, ei kansan tuesta.

Euroopan sisäiset ristiriidat ovat paljon vähäisemmät kuin esim. Yhdysvaltojen ja Arabimaiden. Euroopassa ei esiinny samanlaista uskonnollista ääriainesta, kuin Yhdysvalloissa ja Arabimaissa. Monissa Euroopan maissa seksuaalivähemmistöjen asema on lainsäädännöllä turvattu paljon paremmin, kuin Yhdysvalloissa tai Arabimaissa. Naisten asema on huomattavasti helpompi Euroopassa, kuin Yhdysvalloissa tai Arabimaissa. Euroopan kehitys uskonsotien riivaamasta maaosasta nykyajan maallistuneeksi ja rauhalliseksi alueeksi on vertaansa vailla. Tästä on hyvä muiden ottaa opiksi!

Petri Karisma

Valta on oopiumia kansalle

Karisman kirjoituksessa oli paljon aiheellista asiaa. Uskontoon liittyy yleensä aina jännite meidän oikeaoppisten ja muiden vääräoppisten välillä. Se on valitettavan tavallista ja aita on sitä korkeampi, mitä vähemmän tietoa osapuolilla on toisistaan. Jos nyt ajatellaan maailmaa sotien vähentämisen näkökulmasta, niin avoin yhteiskunta on sille paras vastalääke. Tällä tarkoitan yhteiskuntaa, missä erilaiset uskonnäkemykset pääsevät elämään rinnakkain ja joissa ihmiset tuntevat myös eri tavalla uskovia ihmisiä. Kun eriuskoinen tunnetaan myös persoonana, niin häntä vastaan on paljon vaikeampi hyökätä, kuin jos hän on vain nimetön kiihkokristitty tai -muslimi.

On kuitenkin yksi asia, joka sotakysymyksessä on huomioitava. Nimittäin jos yhteiskunnallisesti halutaan olla tasapuolisia, niin sekä ateisteilla että kristityillä on oltava yhtäläinen oikeus tuoda omia näkökantojaan esille. Jännitteitä alkaa syntyä, jos muslimi, kristitty tai ateisti kokee, että hän jää paitsioon. Toinen jännityksen lisääjä on, jos jokin ryhmittymä alkaa sanoa, että meillä on se oikea totuus ja muiden pitää hyväksyä meidän näkemyksemme. Tällöin syntyy valtataistelu siitä, kuka saa olla oikeassa ja kuka sanoa viimeisen sanan. Näistä viimeisistä sanoista on maailmassa syntynyt loputtoman paljon sotia. Mutta kysymys ei suoranaisesti ole uskonnosta vaan halusta hallita muita. Sama psykologinen mekanismi toimii yhtä hyvin maa-alueen omistuksesta tai rahan tai verorahojen käyttämisestä. Kuka saa päättää, miten ja mihin niitä hyödynnetään.

Vallanhalua löytää yhtä hyvin kristityiltä, muslimeilta kuin ateisteilta. Jokainen olisi mielellään oikeassa. Useimman sodan taustalta löytyy mielestäni vallanhalu, joka on kyllä monesti pukeutunut uskonnon kaapuun. Taustalla on tarve kontrolloida toisten elämää ja saada heidät elämään oman mallin mukaan. Nykyajassamme valtaa käytetään paljon ja monien ihmisten oikeuksia loukaten. Ei enää Jumalan, mutta markkinavoimien nimissä voidaan tehdä lähes mitä vain ja saada ihmiset käyttäytymään välillä vielä hölmömmin kuin uskonnollisen vallan aikana. Uskonnollisesta vallankäytöstä on siirrytty taloudelliseen vallankäyttöön.

Miksi muinaisusko etusijalle?

Otan sota-aiheesta yhden sivupolun. Karisma kysyi, miksi Suomi tultiin aikoinaan käännyttämään pakolla. Tosiasia on, että kristinusko rantautui Suomeen 600-1000 luvuilla. Se tuli ensimmäisenä rannikkokaupunkeihimme ulkomaisten kauppiaiden mukana, joista se levisi vähitellen sisämaahan. Se kuuluisa miekkalähetys oli Suomessa aika vähäistä, vaikka sitäkin esiintyi. On myös hieman kummallista, että Karisma vapaa-ajattelijana ja uskonnon arvostelijana on valmis puolustamaan suomalaista muinaisuskoa. Miksi hän hyväksyy tämän uskonnon kun ei hyväksy kristinuskoakaan? Siksikö, että se oli täällä ensimmäisenä?

Ymmärtääkseni useimmat suomalaiset uskovat evoluutioon, eli vahvimmat ja soveltuvimmat yksilöt jäävät eloon. Saman ajatuksen voi minusta siirtää uskontoihin. Vahvimmat ja soveltuvimmat selviävät, sellaiset, jotka vastaavat parhaiten ihmisten tarpeisiin ja kysymyksiin. Näennäisesti joku uskonto voi vallata paljon alaa, mutta jos ei se saa vastakaikua ihmisten mielissä, niin se jää päiväperhoseksi. Kristinusko on kestänyt pitkään, mutta senkin merkitys ja asema on heikentynyt. Itse joudun miettimään päätyökseni, miten se voisi vastata nykyihmisen elämänkysymyksiin.

Mutta sitä aina ihmettelen, että miksi monien mielestä kääntymystä voi tapahtua vain pakon edessä (eli sillä miekkalähetyksellä)? Eikö uskonnossa ole mitään hyvää, jotta ihminen voisi omaksua sen vapaaehtoisesti? Eikö uskonnon oikeutukseksi riitä, jos se auttaa ihmistä löytämään tarkoituksen elämälleen ja tarjoaa mielekkään viitekehyksen, jonka läpi tarkastella maailmaa? Ihminen etsii monelta taholta vastauksia elämäänsä. Jos uskonto on niitä tarjoamassa, niin miksi se pitäisi kieltää? Jos ihminen on mielestään löytänyt paremman uskonnon, niin miksi hän ei saisi vaihtaa sitä?

Mihin menet Eurooppa?

Karisma on oikeassa, että uskontoon liittyy erittäin vahva lataus olla oikeassa ja sanoa se viimeinen sana, mutta niin kauan kuin kyseessä on markkinatalouden malli, jossa jokainen saa itse etsiä totuutta erilaisista vaihtoehdoista, niin uskonsotien uhka on aika pieni. Pakko vain todeta, että Länsi- ja Etelä-Euroopan katolisissa maissa uskonnot eivät suinkaan ole kuolemassa. Siellä vain nostaa kristinuskon sijasta päätään voimakas islamilaisuus maahanmuuttajien myötä.

30-vuotisen sodan jälkeen hengellinen ja maallinen valta erotettiin Euroopassa toisistaan. Kirkko ja valtio instituutioina erkanivat. Islamissa uskonto ja yhteiskunta ovat naimisissa keskenään. Tullaanko vielä tilanteeseen, että islamilainen laki alkaa vallata alaa eurooppalaisessa oikeusjärjestelmässä ja jos alkaa, niin onnistuuko se rauhanomaisesti? Euroopassa on hengellinen valtatyhjiö. Kuka sen alueen valtaa, millä keinoin ja millä arvoilla? Toivottavasti uuden uskonsodan siementä ei jälleen kerran kylvetä kaikessa hiljaisuudessa.

Ilkka Viio

Seuraava juttu: www.eroakirkosta.fi