Olin viisivuotias. Eräänä kauniina kesäpäivänä olin pihalla leikkimässä kavereiden kanssa. Äiti keskeytti meidän leikkimme ja vei minut kotiin. Isäkin tuli pian kotiin ja sanoi minulle, että hän vie minut lääkäriin. Ihmettelin ja sanoin etten ole kipeä, miksi pitää mennä lääkäriin. Äiti sanoi, että lääkärin pitää tarkistaa, että kaikki on hyvin. Väitin vastaan enkä halunnut lähteä mukaan. Isä löi ja raahasi minut terveysasemalle, joka oli lähellä meidän kotiamme. Perässä tulivat äiti, täti ja isoveli. Aavistin, että minulle oli tapahtumassa jotain pahaa, mutta en tiennyt mitä. Terveysasemalla minut vietiin johonkin pelottavaan huoneeseen, jossa laitettiin leikkauspöydälle makuulle. Sain pistoksen ja sitten en tiennyt mitä tapahtui, kunnes heräsin valtavaan ja sanoinkuvaamattomaan kipuun ja kärsimykseen. Itkin ja huusin kaikin voimin. Minut oli ympärileikattu ja huonosti. Sukupuolielimeni oli veressä ja tulehtui myöhemmin. Olin hyvin loukkaantunut ja vihainen äidille ja varsinkin isälle. Olin avuton pieni ihminen aikuisten vallassa enkä käsittänyt, miksi minulle tehtiin sellaista pahaa. En voinut tehdä muuta kuin itkeä. Luulin, että minua oli rangaistu jostakin pahasta teosta, mutta kun en ollut tehnyt mitään ansaitakseni sellaisen rangaistuksen. Sen inhottavan tapahtuman jälkeen näin usein unta, että minua lyötiin ja raahattiin terveysasemalle ja heräsin aina omaan huutooni ja itkuuni. Myöhemmin minulle kerrottiin, että me olemme muslimeja ja ympärileikkaus oli jumalan käsky. Se ei vakuuttanut minua, mutta sen jälkeen Jumala oli pelottava olento, jota piti totella, pelätä ja rukoilla. Olin noin 11-vuotias, kun kuulin taas kotona puhuttavankin sen järjettömän selityksen ympärileikkaukselle, että se oli Jumalan käsky. Minä - kilttinä ja rauhallisena pidetty poika - raivostuin silmittömästi ja huusin vanhemmilleni: miksi sitten Jumala ei luonut ihmistä valmiiksi leikattuna, kun kerran se on hänelle niin tärkeää, eikö kaikkivaltias olisi pystynyt siihen?. Sen raivokohtauksen jälkeen jouduin pyytämään anteeksi Jumalalta ja pelkäsinkin paljon, koska olin kyseenalaistanut hänen kykyään. Minulle oli aina uskoteltu, että tuo ylhäällä oleva kaikkivaltias on rankaiseva ja minä uskoin siihen. Oikeastaan minun uskoni ei ollut mitään muuta kuin rangaistuksen ja helvetin pelkoa, joka sekin loppui kun olin 16-vuotias . Nyt olen 44-vuotias mies. Vieläkin muistuu mieleeni lapsuuteni inhottavin tapahtuma, kun kuulen tai luen lehdestä lasten ympärileikkauksesta. Olen ihmetellyt suuresti, miten sellaista voi tapahtua Suomessa. Minun mielestäni ympärileikkaus on rikos lapsia kohtaan. Lailla pitää kieltää lasten ympärileikkaus ja rangaista niitä vanhempia, jotka syyllistyvät tällaiseen rikokseen.
Seuraava juttu: Uskonnoton - Parempi maailma!