Yleisradion radio- ja televisio-ohjelmien tuottaminen rahoitetaan kansalaisilta perityillä tv-lupamaksuilla. Ohjelmatuotanto on kohtuullisen monipuolista muuten paitsi että niissä on aivan liikaa uskontoihin liittyviä ohjelmia. Jumalanpalveluksia lähetetään aivan liikaa ja liikaa tulee myös kaikenlaisia hartausohjelmia.
Viime keväänä useissa uutislähetyksissä ja varsinkin televisiouutisissa kohtuuttoman iso osa ajasta uhrattiin katolilaisten paavin Johannes Paavali II:n kuolemasta kertoviin uutisiin ja uuden paavin valintaan liittyviin tapahtumiin. Suomessa ei ole kuitenkaan kuin seitsemän katolista seurakuntaa, joissa on vain vajaa 9.000 jäsentä. Miksi tällainen häly Suomessa yhden meille vieraan uskontokunnan johtajan kuolemasta?
Kiinnostaako se niin kovasti suomalaisia evankelisluterilaisen kirkon jäseniä? Ei ainakaan meitä 700.000 uskonnotonta kansalaista! Mitä hienoa oli tässä paavissa, joka liian suuren väestönkasvun maailmassa julisti raskauksien ehkäisyvälineetkin pannaan ja sai mm. Puolan kieltämään abortin?
Uskonnottomien kannalta pahimpia aikoja ovat tietysti joulun ja pääsiäisen ajat. Silloin on vaikea uskoa, että Suomessa on uskonnonvapaus.
Minusta ei ole oikeudenmukaista, että täällä Suomessa yksi elämänkatsomus, ev.lut. kristinusko, on nostettu muita katsomuksia alistavaan asemaan.
Useat kyselytutkimukset osoittavat, että monet suomalaiset eivät usko mihinkään jumalaan ja kuolemattomaan sieluun eivätkä kuoleman jälkeiseen elämään. He ovat minun laillani samaa mieltä lääketieteen professorin Kari Cantellin kanssa siitä, että "puheet ruumiin ylösnousemuksesta ovat jonninjoutavaa hölynpölyä" (Tiedemiehen mietteitä uskosta, WSOY 1996, s. 26). Uskonnottomienkin mielipiteitä pitäisi kunnioittaa.
Seuraava juttu: Pikku-uutisia uskonnonvapudesta