Yhdistystämme pitkään ja ansiokkaasti puheenjohtanut Simo Järvinen ilmoitti jo valmistavassa vuosikokouksessa aikovansa viettää sapattivuoden. Muutamia henkilöitä pyydettiin Simon seuraajaehdokkaiksi, mutta lopulta ainoastaan minä olin käytettävissä. Vuosikokouksessa voitin siis odotetusti vaalit, joissa olin ainoa ehdokas. Kiitän luottamuksesta. Jori Mäntysalokin toivotti minulle onnea ja vakuutti, että puheenjohtajana kyllä pärjää kuka tahansa, jos yhdistyksellä vain on pätevä taloudenhoitaja ja hyvä sihteeri. Seuraavana päivänä Jori kiikutti minulle lahjaksi kirjan, jonka kannessa on nuijan kuva ja teksti: "Yhdistystietoa." Jori mitteli minua kirjaa ojentaessaan hieman epäilevin katsein ja loihe lausumaan, että teos saattaa olla minulle liian vaikeatajuinen, mutta että voin, mikäli en jaksa sitä lukea, lainailla sitä johtokunnan jäsenille.
Simo Järvinen on lupautunut taloudenhoitajaksi ja Jani Hinkka sihteeriksi. Johtokunnalla ja jäsenistöllä on monipuolista tietotaitoa ja osaamista. Uusi puheenjohtaja nukkuu "Yhdistystieto" ja nuijankuva tyynynsä alla. Valtiokirkkojärjestelmällä sen sijaan ei ole varaa nukkua, sillä sen lopun ajat ovat lähellä!
Itse vuosikokous oli melko tylsä ja väritön. Ylsimme ehkä Kiljusen herrasväen tasolle, mutta Venäjän duuman kokouskulttuurista jäimme vielä kirkkaasti jälkeen. Hajotimme ainoastaan yhden tuolin, ja jotkut meistä muistivat jopa pyytää puheenvuoronsa kokouksen puheenjohtajalta, jonka tehtävä oli luonnollisesti erityisen kadehdittava. No, ensi keväänä pistämme varmasti vieläkin paremmaksi.
Pääsiäispyhät kuluivat nostalgisten muisteloiden merkeissä. Tunsin joskus "seiskytluvun" loppupuolella naisen, joka halusi lastensa olevan jo päiväkoti-ikäisinä pirpanoina yhteiskunnallisesti valveutuneita ja poliittisesti "tiedostavia" kansalaisia. Hän näki paljon vaivaa perehdyttäessään pienokaisiaan maailmanpolitiikan kiemuroihin, mutta luovutti kun kuuli kerran lastensa selittävän kavereilleen, että israelilaiset tappavat palestiinalaisia, koska nämä eivät suostu syömään Jaffa-appelsiineja. Pikkulasten uskontokasvattajat sen sijaan eivät hevillä luovuta. Pääsiäispyhinä haastateltiin päiväkoti-ikäisiä lapsia radiossa. Heiltä kysyttiin muun muassa sitä, miten ja miksi Jeesus kuoli. Lapset tiesivät toki, että Jeesus "naulattiin" ristille. Tomera pikkumies totesi, että totta ihmeessä Jeesus piti naulata kunnolla, sillä "muutenhan se olisi rimpuillut." Naulaamisen syykin oli selvä: "No Jeesus naulattiin tietty siks et voitais viettää pääsiäistä rauhassa." Lasten ja imeväisten suusta se jälleen kerran kuultiin. Tänäkin päivänä taitaa olla niin, että rimpuilevat toisinajattelijat naulataan ja kunnolla naulataankin, jotta kristikansa voisi viettää pääsiäis- ja muita kulutusjuhliaan rauhassa.
Johannes Kastajan päivä lähestyy. Tiedän toki kuka kyseinen herra oli, mutten muista kuolemaksenikaan sitä, mitä juhannuksena tapahtui. Syntyikö Johannes juhannuksena, kuoliko hän juhannuksena, kastoiko hän itsensä tai jonkun muun, katkaistiinko hänen kaulansa juhannuksena vai tanssiko ihana Salome isälleen nimenomaan juhannuksena? (Jori tuossa vieressä epäilee että juhannus olisikin ihan jonkun toisen Johanneksen eikä ollenkaan Kastajan juhla.) Niin tai näin, aion joka tapauksessa viettää kostean juhannuksen uiden, saunoen ja sopivasti kurkkuakin kastaen. Meidän suomalaisten kun on hyvä viettää kesää leväten ja rentoutuen, sillä lyhyen kesän jälkeen on jälleen kestettävä kylmää, viimaa ja pimeää.
Maailmantilanne on nyt kuitenkin sellainen, ettei täysin huolettomaksi pitäisi kesälomallakaan heittäytyä. Lähi-Idässä suoritetaan kylmäveristä kansanmurhaa, joka oikeutetaan pari tuhatta vuotta vanhan satukirjan tarinoilla. Äärikristityt hurraavat hurmoksessa sotarikollisille ja murhaajille Israel-ylistysilloissaan, ja maltillisempi kristikansa odottelee ymmällään ja kädet ristissä mitä seuraavaksi tuleman pitää. Vähintä, mitä me vapaa-ajattelijat voimme tehdä, on osallistua israelilaisten tuotteiden boikotointiin ja kehottaa siihen myös tuttaviamme, sekä osoittaa aina tilaisuuden tullen solidaarisuuttamme Palestiinan kärsivälle kansalle. Kesäkuun viidentenä, miehityksen 35-vuotispäivänä, järjestetään Helsingissä suurmielenosoitus, johon ainakin minä aion lähteä. Rauhanpuolustajat suunnittelevat sinne yhteiskuljetusta, joten ottakaapa, kiinnostuneet, yhteyttä!
Oikein hyvää kesää kaikille ja mahdottomasti kiitoksia ahkeralle talkooväelle!
Seuraava juttu: Tampereen Työväen Teatterin näytelmästä Vapaa Ajattelija