Aloitetaan iloisella seurapiiriuutisella. Meille kaikille vapariaktiiveille tutut ja rakkaat Laura & Jori päättivät kuin päättivätkin vihdoin ja viimein rekisteröidä heterosuhteensa. Parisuhteen rekisteröintijuhlia vietettiin Kangasalan Kisapirtissä 6. 4. metsäisessä ja kalevalaisessa hengessä. Siviilivihkijä tuli paikan päälle, Laura & Jori olivat pukeutuneet metsän kuninkaiksi ja juhlapuhuja esitti antaumuksella Kantelettaren runoja. Tunnelma oli mahtava, vaikka, (tai ehkä juuri sen takia että) puolukkapöperöisessä boolissa taisi olla vitamiineja enemmän kuin alkoholia.
Ruoka oli syntisen hyvää, kuten vaparihäiltä odottaa sopiikin. Pöytä notkui erilaisten murhattujen, viattomien luontokappaleiden ruumiinosia sievästi pilkottuina, paloiteltuina, viipaloituina ja siivutettuina. Vegaanejakaan ei oltu unohdettu. Heitä varten oli varattu pari isoa kaukalollista alfa-alfa-ituja.
Olin valinnut juhlapuheeni alkuun ja loppuun Kantelettaren runoja. Yksi niistä aiheutti minulle pienen ideologisen päänsäryn. Ongelmakohta oli seuraava: "Kiitä, neito, lykkyäsi, kun kiität, hyvinki kiitä. Hyvän sait, hyvän tapasit, hyvän Luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen, hyvän osmon ohjillesi, kalevaisen kannoillesi. "
En olisi oikein halunnut mainostaa vapariheteroiden juhlassa armollista luojaa, mutta koska runon loppuosa kuvasi todella osuvasti Joria: " Ei tuo tok laiska liene, kyl on vaattehet vakaiset, vyöllä kussakka koria, lippahattu, komppakengät. Ei tuo virsi viinan kanssa, ei tussaa tupakka suussa. ", päätin esittää sen. Aloitinkin heti ankaran pohdinnan siitä mitä tehdä armolliselle luojalle. Sensuroisinko hänet pois vai antaisinko äijän olla?
Omantunnon syyt estivät minua onneksi pilaamasta Kantelettaren upeaa rytmiä ja poljentoa. Jätin luojan paikalleen ja aloin viisastella vähän niinkuin skolastikot aikoinaan. Hehän onnistuivat laskemaan sen, kuinka monta enkeliä mahtuu neulankärjelle, joten kyllä kai itseään kunnioittava vapaa-ajattelijakin aina yhden luojan poissaivartelee! - Laura on siis evoluution tuote eli "luoma", jollaista " et oisi Savosta saanut, et tuonut Turustakana, löytänyt Viron takoa, vetänyt Venäheältä, niin soriita neitokaista, mokomata morsianta. Silmät maksavat sinisen, poski puhtahan punaisen, varsi valkian paperin." Jori puolestaan on tietenkin tähänastisen evoluutiokehityksen korkein aste, eli
EVOLUUTION LAHJA LAURALLE !!!!!
Jäsenemme Aarne Oja on poistunut keskuudestamme. Aarne Oja syntyi Vääksyssä 19. 6. 1933 ja kuoli 21. 2. 2002 ollessaan vaimonsa Aino Ojan kanssa Kanarian saarilla lomamatkalla. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso Ainon lisäksi lapset ja lastenlapset, sukulaiset ja ystävät. Otamme osaa suruun.
Myös pitkäaikainen jäsenemme Heikki Rannisto on poissa. Hän syntyi Tampereella 6. 12. 1915 ja nukkui pois niin ikään Tampereella 5. 4. 2002. Häntä jäivät kaipaamaan pojat ja miniät, lastenlapset ja lastenlasten lapset, suku ja ystävät. Otamme osaa suruun.
Leo Lindell, joka syntyi Tampereella 8. 3. 1908 ja kuoli 4. 3. 2002, ei ollut yhdistyksemme jäsen, mutta kuului vapaa-ajattelun uranuurtajasukupolveen maassamme. Myös häntä jäivät kaipaamaan puoliso ja lapset, lastenlapset ja lastenlasten lapset, suku ja ystävät. Otamme osaa suruun.
Minulla on ollut kunnia puhua näiden hienojen ihmisten muistotilaisuuksissa, ja voin vakuuttaa koko sydämestäni että olen oppinut heiltä paljon, vaikka en heitä koskaan henkilökohtaisesti saanutkaan tuntea. Ketään heistä ei lapsuudessa eikä myöhemminkään hemmoteltu pullamössöillä. He eivät saaneet mitään valmiina eivätkä ilmaiseksi, vaan tekivät kovaa työtä sekä aineellisen että henkisen ja sivistyksellisenelämänlaadun eteen. Heillä riitti aina, raskaasta leipätyöstä huolimatta aikaa perheelle ja ihmissuhteille, urheilu- ja kulttuuriharrastuksille, yhteiskunnallisille asioille ja järjestötoiminnalle. He jättivät, paitsi läheisilleen, meille kaikille tärkeän henkisen perinnön, josta aito ja rehti, epäitsekäs talkoohenki on ehkä kaikkein tärkein. Jos annamme talkoohengen kadota muun "katoavan kansanperinteen" mukana, tulemme menettämään myös paljon muuta arvokasta ja hyvää. Seuratkaamme siis aikaamme, älkäämme kangistuko kaavoihin, muututaan toki ajan mukana, mutta harkiten ja hyviä perinteitä vaalien ja kunnioittaen.
Seuraava juttu: Skientologia - "Uskonto" lakimiesten makuun