Olen joskus toivonut, että jospa papit, nuo sananjulistajat, edes joskus, vaikka leikillään miettisivät sitä mahdollisuutta, että heidän ja kaikkien muidenkin uskontojen johtomiesten opettamat uskonnot eivät ole totta. Että he ovat puhuneet puppua. Että ei ole mitään ihmisiä seuraavia jumalia, ei yhtä ainokaista, ei elämää kuoleman jälkeen. Että kaikki, mitä he ovat opettaneet on valetta.
Jo lyhytkin sellainen ajatushetki antaisi heille hitusen aavistusta siitä tunteesta, jonka me uskonnottomat koemme ja ymmärrämme uskontojen mielettömyydessä.
Silloin kaikki suunnattoman suuret kirkot ja moskeijat maapallolla on rakennettu turhaan. Niillä ei ole muuta kuin rakennustaiteellinen arvo ja ainoa merkitys niillä on ollut olla ihmisten kohtauspaikkana ja papiston esitysten seurantapaikkana samalla tavalla kuin teatterit ovat näytelmien katselupaikkoina. Niiden rakentamiseen on uhrattu kansalaisilta kiskottuja suunnattomia rahamääriä ja niiden tekemiseen on tarvittu miljoonien ihmisten pitkäaikainen työ. Ja kaiken tuon aikaansaamisen takana on ollut uskonto, jonka perusväittämä ei ole ollut tosi.
Kaikki historian aikana uskontojen puolesta käydyt sodat ovat olleet turhia, sillä mikään uskonto ei ole totta. Miljoonia ihmisiä on tapettu uskonsodissa ja suunnaton ihmismäärä on joutunut kärsimään, kun heitä on käännytetty väkisin erilaisiin uskontoihin.
Uskontojen ylläpidossa seurakuntien, kirkkokuntien ja uskontokuntien asioiden hoitaminen on vaatinut valtavasti työtä, vaivaa ja varoja. Hyvä jos edes kymmenesosa valtioiden bruttokansantuotteesta on riittänyt menoihin. Se on suunnaton määrä rahaa, jonka tuottamiseen ihmiskunta on saanut todella nähdä vaivaa. Ja kaikki on ollut hukkaan heitettyä työtä.
Uskonnot ovat aina olleet asenteiltaan taantumuksellisia ja kaikkia muutoksia vastustavia. Tieteenharjoittajista erityisesti luonnontieteiden tutkijoita on vainottu. Saattaa olla, että uskontojen avulla on viivästetty paljonkin kehitystä. Nyt onneksi jo olemme päässeet niin pitkälle, että tieteellistä työtä ja tulosten julkistamista ei enää uskontojen vuoksi pystytä estämään.
Mutta siitä ei päästä mihinkään, että uskonnot oppeineen ovat suurimmat huijaukset, mitä ihmiskunta koskaan on joutunut kestämään!
Uskovaisilla on tapana väittää, että ihminen luonnostaan kaipaa ja tarvitsee uskontoa. Että pitää olla joku Jumala, johon voi viimeisessäkin hädässä luottaa ja jolta aina voi saada apua. Jopa piispan suulla (Huovinen) on väitetty yleismaailmallisena näkemyksenä, että ihminen on uskonnollinen olento.
Mutta kun se ei se ole totta.
Vain epävarman ja tietämättömän ihmisen voidaan väittää olevan uskonnollinen. Hänkin sen tähden, että hänet on opetettu pelkäämään kuviteltuja uhkia. Vain uskontoon kiinni kasvaminen tai siihen kasvattaminen voi tehdä ihmisestä uskonnollisen olennon. Sellaiset ihmiset eivät edes ymmärrä yrittää irrottautua siitä. Mutta eihän voi olla oikein, että ihmisten elämä perustuisi valheeseen! Vaikka kuinka sinnikkäästi uskoo ja ohjeiden mukaan toimii, se ei muuta uskon väittämiä tosiksi, kun ne todellisuudessa ovat pelkkiä kuvitelmia.
Ihmiselämä on elämisen arvoinen sellaisenaan ilman harhauskoa kuolemanjälkeisestä elämästä. Elämän tavoitteet pitää yrittää saavuttaa todellisen, aistittavan elämän aikana. Elämän olosuhteet ja arvot pitää tehdä hyviksi ja kelvollisiksi todellisessa elämässä eikä niitä pidä vähätellä tai heikentää sillä verukkeella, että ne korvataan kuoleman jälkeisessä elämässä.
Kyllä ihmisille voidaan kehittää eettiset arvot ja ohjeet ilman uskontojakin
Jos ihmiskunta ei tuhoa itseään ympäristötuhoihin tai mielettömiin sotiin, niin varmaankin muutaman sadan vuoden päästä täällä ihmetellään, miten on voinut olla mahdollista, että tieteellisesti näinkin kehittyneessä ajassa taikauskona pidettävillä eri uskonnoilla oli niin suunnaton mahti ja niin paljon kannattajia.
Seuraava juttu: Jäsenistön kuulumisia