Ortodoksien metropoliitta Ambrosius on tehnyt vapaa-ajattelijoiden kantilta katsottuna ainakin yhden kiitosta ansaitsevan teon. Hän valitsi tämän vuoden Tieto-Finlandia -palkinnon saajaksi avaruustähtitieteen professorin Esko Valtaojan kirjallaan Kotona maailmankaikkeudessa. Kirja käsittelee rohkeasti uskontoa ja filosofiaa sivuavia kysymyksiä samalla kun se esittelee kansantajuisesti tähtitieteen ja biologian perustietoja.
Pyhissä kirjoissa ja ilmoituksissa määriteltyihin jumaliin Valtaoja ei usko. "Minusta on selvää, että nykyinen tietomme maailmankaikkeudesta ja elämästä on yllin kyllin riittävä osoittamaan että perinteisten uskontojen jumalilla ei ole ollut osuutta asiaan." Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan 93 prosenttia myös sen maan fyysikoista ja tähtitieteilijöistä on Valtaojan kanssa samaa mieltä eli he eivät usko perinteiseen persoonalliseen Jumalaan. Ja jenkithän kaikkiaan ovat länsimaiden uskonnollisimpia ihmisiä.
Kysymykseen onko Jumala olemassa, Valtaoja vastaa, että kielteistä kantaa eli ateismia voi perustella sillä että "tieteen edistyminen jättää korkeammalle olennolle yhä vähemmän pelivaraa ja todennäköisesti tulee lopulta tekemään hänet täysin tarpeettomaksi." Professori Valtaoja kirjoittaa myös: "Jos valitset uskontojen supermarketista jonkun tietyn jumalan ja koetat tieteen avulla todistaa että juuri hän on se ainoa oikea Luoja, olet hakkaamassa päätäsi seinään." On siinä ollut metropoliitalla ihmettelemistä!
Vielä muutama lainaus kirjasta:
"Perinteiset uskontomme ovat nopeasti rapautumassa, kun tiedon kasvun myötä yhä useampi 'ikuinen' totuus on ruvennut näyttämään ellei suorastaan epätodelta niin ainakin jotenkin kovin pieneltä ja nurkkakuntaiselta."
"Mitä enemmän ihmisellä on tieteellistä koulutusta, sitä vähemmän hän yleensä tuntee vetoa perinteiseen uskonnollisuuteen."
"Lähetyssaarnaajat tuhosivat - ja tuhoavat edelleen - alkuperäiskansojen kulttuureja lopullisesti, peruuttamattomasti."
Kirjassaan Valtaoja käsittelee ansiokkaasti myös evoluutiota ja koko elämän historiaa maapallolla. Siinä luomisuskovaiset saavat kyytiä. "Kreationistiset höpinät kuusi tuhatta vuotta vanhasta maailmankaikkeudesta ja vedenpaisumuksesta voi huoletta kuitata säälivällä hymyllä." "Evoluutio etenee sattumanvaraisesti, vailla päämäärää, eikä kerran valitulta tieltä voi kääntyä takaisin."
Ufoista kirjoittamista Valtanen piti tuskastuttavana puuhana. Ei aiheen hankaluuden vuoksi, vaan siksi, että se tuntuu turhauttavalta ja sivujen haaskaukselta. "Elämme avaruusaikaa, ja ufot ovat avaruusajan mytologiaa kuten maahiset ja metsän henget olivat eräkävijä- ja viljelyskulttuurin ajan mytologiaa." Mitä tähtitiede sitten voi ufoista sanoa. Ei paljoakaan, sillä kyseessä ovat vain ihmisten kertomukset, joissa myyttinen puoli on ilmeinen. Astronomia ei ole kertomuksia analysoiva tiede.
Vaikka Valtaoja ei usko ufoihin, hän silti pitää todennäköisenä (kuten suuri osa maailman tähtitieteilijöistä), että jossain maailmankaikkeudessa on elämää. "Viisikymmentä vuotta tähtitieteellistä tutkimusta on tehnyt elämän maailmankaikkeudessa yhä todennäköisemmältä tuntuvaksi mahdollisuudeksi, kun taas viisikymmentä vuotta ufoaikaa ei ole tuottanut yhtään kiistatonta todistetta etiäisten vierailuista."
Voinemme vapaa-ajattelijoina olla samaa mieltä professori Valtaojan kanssa myös siitä, että olipa kyse mistä tahansa, todistamisen taakka on aina väitteen esittäjällä, ei kuulijalla eikä lukijalla. Jumaliin, astrologiaan, telepatiaan, ennalta näkemiseen, taikavarpuihin, homeopatiaan ja grafologiaan saa jokainen vapaasti uskoa, mutta niitä on turha tulla väittämään tosiksi.
Vihreä Lanka -lehden viime vuoden viimeisessä numerossa (51-52/2001) oli professori Esko Valtaojan haastattelu. Sen oli tehnyt Vesa Sisättö. Juttu oli kirjoitettu ennen metropoliitta Ambrosiuksen tekemää tämän vuoden Tieto-Finlandia -palkintoratkaisua. Päätoimittaja Jyrki Rääkän luvalla lainaan tähän muutamia kysymyksiä ja professori Valtaojan vastuksia niihin.
Onko muualla maailmankaikkeudessa älyllistä elämää?
Aika yleinen käsitys on, että älytöntä elämää olisi lähes kaikkialla, missä se on mahdollista, mutta äly olisi harvinaista. Maapallolle elämä ilmaantui lähes heti, kun pintalämpötila laski alle 100 asteen neljä miljardia vuotta sitten. Sen sijaan älyn kehittyminen kesti hirvittävän kauan
Uskotko ufoihin?
En usko. Taivaalla kyllä näkyy kaikenlaista, ja osaa havainnoista ei pysty selittämään tähtitieteilijäkään. Mutta ulkoavaruuden olentojen aluksia ne eivät ole. Kyllä ne tekisivät jotain muutakin kuin välkkyisivät taivaanrannassa.
Kansanrunouden tutkijat ja sosiologit huomaavat ufotarinat heti uskomustarinoiksi. Ennen ihmiset näkivät riihitonttuja, nyt ufoja.
Millainen maailmankuvasi on?
Tutkijan maailmankuva on rationaalinen, työssäni ei ole apua irrationaalisista uskomuksista. Minulle on turha tulla kaupittelemaan uskontoa tai ideologiaa, oli sitten kyse mormoneista, vihreistä tai marxilaisista. Vaadin aina todistusaineistoa, eikä myyteillä ole sellaista.
Uskon, että maailmassa on jotain mystistä tekeillä, mutta kukaan ei tiedä, mitä se on. Kyseessä ovat asiat, jotka ovat niin kaukana tieteemme tämän hetken tasosta, että niitä voi yhtä hyvin pitää mystisinä.
Voiko tiede selittää kaiken?
Tiede pystyy ehkä selittämään joskus, miten kaikki sai alkunsa ja toimii. Riittääkö se? "Miksi" on vaikea kysymys. Voi tietysti vastata siihen, miksi maailmankaikkeus on, koska Jumala loi sen. Mutta sitten voi kysyä, miksi Jumala on olemassa. Ei miksi-kysymykseen ole vastausta.
Onko Jumalalle mitään osuutta maailmankaikkeudesta?
Tiede ei ole löytänyt todisteita, että korkeimpia voimia olisi olemassa, muttei myöskään kyennyt aukottomasti todistamaan, ettei niitä ole. Tiede ei toisaalta tarvitse korkeampia voimia. Usko Jumalaan jää henkilökohtaisen maailmankuvan varaan. Mutta uskon, että tiede saa aikaan enemmän hyvää kuin ideologia. Tämän syksyn (v. 2001) aikana on voinut huomata, mitä seuraa, jos kaikkea perustellaan uskolla.
Mikä oli 20. vuosisadan tärkein tieteellinen keksintö?
Olemme saaneet selville maailmankaikkeuden rakenteen ja historian. Kosmos ei ole aina ollut olemassa, kuten vielä 100 vuotta sitten luultiin. Nyt tiedetään raamit. Näyttämö, jolla olemme. Se on tärkeä rakennusaine maailmankuvallemme.
Mitä odotat tieteen selvittävän tulevaisuudessa?
Suuri kysymys on, mikä on ihmisen tajunta, tietoisuus - sielu, jos sitä sanaa halutaan käyttää. Tiedämme jo, mikä maailmankaikkeuden pistää tikittämään, mutta meidän on vielä selvitettävä, mikä panee meidät tikittämään. Ja se on kovempi juttu. Vastauksen saamiseen voi mennä sata tai tuhat vuotta.
Onko humanististen tieteiden ja luonnontieteiden välillä sovittamaton ristiriita?
Ei ole. Humanistisissa tieteissä on enemmän reuna-alueita, joissa mennään huuhaan puolelle. Kovissa tieteissä on helpompi erottaa tosi tieto ja hömppä. Jossain määrin humanistisilla tieteillä on suurempi arvo. Ne luovat uutta, jota ei aiemmin ollut. Kovat tieteet vain selvittävät, mitä on. Me olemme tällaisia löytöretkeilijöitä.
Seuraava juttu: Tajunnan virtaa