Kuinkahan leveä esineen 'tuoli' pitää olla, jotta se onkin 'sohva'? Yhdentekevää, mutta entä jos sohvalla istuminen olisikin synti ja tuolilla istuminen ei? Rajanveto on mielenkiintoista, ja uskontojen osalta se kenties paljastaa jotain.
Kristittyjen mukaan kristityt pääsevät taivaaseen ja ateistit eivät. Epämääräinen on-olemassa-korkeampi-voima -usko ei myöskään riitä, vaan pitää uskoa Raamatun Jumalaan, Jeesuksen ylösnousemukseen yms. Mutta missä menee raja? Lapsikaste vastaan aikuiskaste? Kolminaisuusoppi? Ilmeisesti täytyy olla olemassa minimaalinen riittävä usko, joka vielä takaa taivaspaikan mutta josta ei voi enää tinkiä yhtään.
Joku voisi esittää tähän esimerkiksi uskontunnustuksen Katekismuksesta. Mutta entä jos "Jeesus" korvattaisiin nimellä "Taavetti"? Pääsisikö taivaaseen uskomalla lujasti, että Taavetti syntyi neitsyt Mariasta? Tai jos uskoisi, että Jeesus nousi kuolleista toisena eikä kolmantena päivänä?
Oikea uskohan saadaan tietysti lukemalla Raamattua. Tai ei saada, vaan kuuntelemalla pappia, mutta unohdetaan tämä yksityiskohta hetkeksi. Ajatellaanpa, että mies haaksirikkoutuu saarelle, ja rantaan ajautuu kirstu, jossa on Raamattu. Millainen Raamatun pitäisi olla, jotta sen avulla voisi pelastua?
Ensinnäkin on tietysti täydellisyys. Kirkkoraamatun 66 kirjaa arvatenkin riittävät evankelis-luterilaisten mielestä. Entä jos puuttuisi palanen, sanotaan vaikka Nahumin kirjan loppuosa? Jokin minimiraja tässäkin lienee, riittäisikö esim. pelkkä Uusi Testamentti? Asiaa vielä monimutkaistaa se, että roomalaiskatolisten Raamatussa on kymmenen apokryfikirjaa, joita kirkkoraamattu ei sisällä. Sitäpaitsi mistä sen tietää vaikka 300-luvulla kaanonia vahvistettaessa olisi jätetty juuri ne tarpeelliset kirjat pois.
Toiseksi suomennokset. Kelpaako Jehovan todistajien käyttämä Uuden maailman käännös? Ellei, niin miksei? Mistä sen tietää kumpi on oikea käännös, ellei osaa hepreaa? Entä jos minä painattaisin Raamatun, jossa "Jeesus" onkin "Taavetti"? Paljonko pitää muokata Herran sanaa, jotta sitä lukemalla ei enää pääse taivaaseen?
Kuulemma jokaisella rippileirillä papilta kysytään pääsevätkö vauvana kuolleet taivaaseen. Olipa vastaus kumpi vain, niin jälleen voi pohtia yhtä rajaa: milloin ihminen on riittävän vanha tulemaan uskoon, ja milloin pitää viimeistään tulla uskoon jotta pääsee taivaaseen? Ja onko ikärajoissa eroa uskonnollisten ja ei-uskonnollisten perheiden lapsilla?
Useimmat uskovat myöntävät tapahtuneen evoluution tosiasiaksi. Apinat eivät kai pääse taivaaseen, mutta oliko joillakin olennoilla puoli sielua, vai kasvattivatko apinat ensimmäiset ihmiset? Entä jos ihmisen sukusoluun siirretään yksittäinen apinan geeni, tai jos lehmän sukusoluun siirretään ihmisen insuliinin tuotannosta vastaava geeni? Biotekniikan kehittyessä voidaan joutua hakemaan rajaa siihenkin, mikä on ihminen.
Edelleen esimerkiksi mielisairaalapotilaat muodostavat yhden rajapaikan. Joku voi vaikkapa uskoa aivan kristillisen uskon mukaan, mutta myöhemmin mielisairaana ääritapauksessa kuvitella olevansa itse Jeesus. Vielä kehitysvammoja ja aivovaurioita on eriasteisia, aina jatkuvaa laitoshoitoa vaativista rajatapauksiin, joiden luokittelu "normaaliksi" tai kehitysvammaiseksi riippuu luokittelijasta. Kuka on riittävän "normaali" uskomaan kristillisen opin mukaisesti ja onko minimaalisen riittävän uskon raja joillakin ihmisillä alempana?
Seuraava juttu: Terveisiä kristitylle