TeoriaTaivaalla loistavat tähdet Jumalan kunniaa. Eivät minulle, mutta monille muille kyllä. Tähdet ovat suunnattoman kaukana ja nyt näkemämme valo voi olla peräisin miljoonien vuosien takaa. Tämä on ongelma, jos sattuu uskomaan kuuden vuosituhannen ikäiseen maailmankaikkeuteen.
Ongelmaa ei tietysti ole, jos valon nopeus on joskus ollut kertaluokkia nykyistä suurempi. Barry Setterfield tutki valon nopeudesta 1600-luvulta alkaen tehtyjä mittauksia, ja julkaisi 1981 teorian vähenevästä valon nopeudesta.
TeoriaValon nopeus on mitattu vuodesta 1675 eteenpäin useita kertoja. Aiemmat mittaukset sisälsivät enemmän virheitä, ja sopivasti tuloksia valikoiden ja tulkiten voi väittää valon nopeuden olleen aiemmin suurempi. Setterfield sovitti mittaustuloksiin eräänlaisen eksponentiaalisen ("korkoa korolle kasvavan") käyrän. Tämä ei vielä riittänyt, vaan lisäksi ilman perusteita Setterfield totesi, että 1960-luvulla nopeus on vakiintunut, joten uusilla mittauksilla teoriaa ei voi todistaa vääräksi. Edelleen Setterfield osoitti, ettei ymmärrä tilastotieteen perusteita väittämällä sovittamansa käyrän r²-arvoksi lähes yhtä, vaikka yksikään mittauspiste ei ollut pisteisiin sovitetulla käyrällä ja r²:n arvo 1.0 tarkoittaa jokaisen pisteen olevan käyrällä.
Teoriaa kritisoitiin, kunhan ensin oli saatu nauru loppumaan. Setterfield vastasi kritiikkiin, mm. ylläolevan r²:n arvoksi annettiin peräti viisi eri lukua uusissa kirjoituksissa. Kreationistit olivat aluksi haltioissaan uudesta teoriasta, mutta lopulta 1988 Acts and Facts -lehdessä oli pakko julkaista artikkeli, jossa koko idea valon nopeuden vähenemisestä tyrmättiin. Loppulauseessa todettiin suunnilleen, että "luominen oli yliluonnollinen tapahtuma, jota ei voida koskaan selittää. Meidän täytyy vain uskoa, että Jumala loi valon matkalle." Silti edelleen saattaa joskus kreationisti turvautua tähänkin selitykseen joutuessaan ahtaalle, kun maailmankaikkeus näyttää liian vanhalta.
Mainittakoon vielä, että erään kreationistisen WWW-sivun mukaan pienikin muutos valon nopeudessa muuttaisi fysiikan perusteita, jolloin elämä ei olisi mahdollista. Siksi valon nopeuden juuri sopiva vakioarvo on selvä todiste maailmankaikkeuden älykkäästä Suunnittelijasta!
Evankelis-luterilaisen kirkon opin mukaan luomiskertomus on täysin symbolinen. Tämä on muutenkin yleisin tulkinta, mutta sen ja 6000 vuoden ikäisen maailmankaikkeuden väliin jää monta muuta tulkintaa.
Adventtikirkon perusopinkappaleissa sanotaan "Luomisviikko ei koskenut sitä taivasta, jossa Jumala on asunut kautta ikuisuuden. Raamatun alkuluvuissa mainittu 'taivas' luultavasti viittaa maapalloa lähinnä oleviin planeettoihin ja tähtiin." Tämä on tietysti yksi tapa kiertää ongelma. Toinen on venyttää päivän käsitettä ja viitata Pietarin toisen kirjeen kohtaan "Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta - -" Jotkut taas kertovat, että "maailma" ja eläinkunta on luotu monta kertaa, mutta Raamattuun on kirjattu vain viimeinen luominen - tämähän "selittää" ikävät fossiililöydöksetkin.
Lienee selvää, että mikään todiste ei saa kreationistia uskomaan vanhaan maailmankaikkeuteen ja evoluutioteoriaan - jos nimittäin Jumala on luonut valon "matkalle", niin Hän voi varmasti luoda vaikka vanhan näköisiä fossiileja niin halutessaan. Tämä vahva usko ei silti estä yrittämästä luonnontieteiden ja Raamatun yhteensovitusta, Setterfieldkin pohtii parhaillaan uutta teoriaa, jonka pitäisi selittää mm. punasiirtymä. Kreationismi on malliesimerkki siitä, miten vahvasti uskovat voivat tulkita kaiken omien ennakkokäsitystensä mukaan.
Linkkivinkit: Kirjoituksen lähteenä oli Talk.origins -arkiston juttu The Decay of c-decay. Kreationisti Lambert Dolphin on koonnut listan asiaan liittyvistä seittisivuista. Kreationistilinkkejä löytyy mm. (kristitty) Mikko Nummelinin sivulta Luonnontieteet vs. kreationismi.
Seuraava juttu: Järkevä ihminen