Suuri paneelikeskustelu

Yhdistyksemme perinteikäs keskustelutilaisuus järjestettiin tänä vuonna lauantaina 11.11. kirjastotalo Metsossa. Tapahtuma tuotti jälleen kerran karvaan pettymyksen paikalle raahautuneille remonttireiskoille: sisäseinän sinänsä kiinnostavien lautavuorausten sijaan paneelikeskustelussa turistiin valtiokirkon asemasta ja uskonnonvapauskomitean työskentelystä.

Hyvin valvotun ja - dramaattinen tauko - kosteahkon yön jälkeen myös allekirjoittanut sai hivutettua habituksensa juhlapaikalle. Salamannopea silmäys edessäni velloneeseen yleisömereen osoitti tilaisuuden vetäneen paikalle noin kahdenkymmenen lajitoverin innostuneen rykelmän. Enemmänkin olisin paikalle väkeä toivonut, oltiinhan tapahtumaa saatu puffattua muun muassa Tampereen Radiossa samaisena päivänä Liisa Lahdenmäen haastattelun kera. Ilahduttavaa kuitenkin oli, että yhdistyksemme jäseniä oli soluttautunut väenpaljouteen useampi yksilö.

Värikkäiden vaiheiden jälkeen yleisön pällisteltäviksi oltiin saatu edustava otos erilaisia keskustelutaitoisia kansalaisia: nuorisotyönjohtaja Timo Takala Tampereen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntakuntayhtymästä, teologian ylioppilas Samuli Suonpää, pastori Ari Männistö Tampereen vapaakirkkoseurakunnasta ja tietenkin yhdistyksemme oma edustaja, jo kertaalleen mainittu Liisa Lahdenmäki (tähän kohtaan mahtipontinen fanfaari rytmikkäällä aplodeerauksella lisättynä!). Puhetta johti Niina Kiviaho, joka paukutteli nuijaa kirjoituspöytään oikein sujuvasti.

Lyhyiden panelistien esittelyiden ja avauspuheenvuorojen jälkeen päästiin itse asiaan. Keskustelusta syntyikin sellainen ajatusten virta, että heikompaa olisi vuorenvarmasti vähintäänkin hirvittänyt. Hautuumaa-asioita kaiveltiin, subjektiivisia totuuksia uskonasioista ilmoille ladeltiin ja sivuttiinpa järki vs. usko -aihealuettakin. Mitään mullistavaa tarinoinnissa ei mielestäni tullut esille: lähinnä keskityttiin puolustamaan omia näkemyksiä vastapuolten ankarilta offensiiveilta ja vastailemaan yleisön puolelta sinkoilleisiin arvuutuksiin.

Paikalla nuokkuneeseen meikäläiseen teki positiivisen vaikutuksen panelistien korkea taso. Veikeistä pahvisista Nalle Puh -mukeista limonaadia siemailleet hemmot ja hemmottaret pystyivät pitämään keskustelun kaikesta huolimatta tiukasti asialinjalla, sortumatta räikeään keskinäiseen nokitteluun ja ylilyönteihin. Hyvä näin.

Sen sijaan yleisön taholta tahdottiin kommenteissa lipsua aika ajoin rempseästikin annetun otsakkeen ulkopuolelle ja näin ajauduttiin hetkittäin hieman liian korkealentoiseen jaaritteluun, joka tuppaa olemaan kaltaiselleni yksinkertaiselle miehelle yksinkertaisesti liian intellektuellia. Hyvään keskustelutilaisuuteen pätee näemmä sama sääntö kuin hyvään rock -musiikkiinkin: "Keep it Simple and Stupid."

Miikka Pelkonen

Seuraava juttu: Jumala ja joulupukki