Hautausmaat kunnallisiksi

Valtiolta kirkko saa yrittäjiltä ja yhteisöiltä perityistä yhteisöverosta joka vuosi satoja miljoonia markkoja, esimerkiksi vuonna 1998 noin 800 miljoonaa. Monien mielestä on epäoikeudenmukaista, että yhteisöverosta annetaan osa kirkolle, koska sitä maksavat myös sellaiset yritykset, joiden omistajat eivät kuulu kirkkoon.

Kirkon johto perustelee yhteisöverorahojen saantia mm. hautausmaiden ja hautaustoimen hoitamisella. Esittipä Aamulehdessä käydyssä keskustelussa (AL 24.12.99) eräs teologian ylioppilas tosi syvällä paatoksella, että yhteisöveroa kirkolle kannattaa maksaa jo siksi, että "kirkossa julistetaan Sanaa, joka johdattaa ihmisiä uskomaan ... Jeesuksen sijaishyvitykseen, jolla hän lunasti ihmiset synnin orjuudesta".

Mutta valitettavasti on niin, että yhä useampi suomalainen on toista mieltä. Näitä kirkkoon kuulumattomia ja uskonnottomia kansalaisia on jo liki 700.000. Kun hautausmaat muualla Euroopassa ovat pääsääntöisesti kunnallisia, ehkä Suomessakin kannattaisi tarkastella näitä asioita muiltakin kuin ev. lut. seurakuntien kannalta. Kirkkohan haluaa, vaikka hautaustoimen nettokulut ovatkin yli 300 miljoonaa markkaa, pitää sen yksinoikeutenaan. Syynä on se, että lapsikasteen tavoin hautaustoimi on hyvä valtti maksavien jäsenten seurakunnassa pysymisessä.

Ihmisten syntyessä yhteiskunta tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden turvalliseen synnytykseen. Ihmisen varttuessa yhteiskunta mahdollistaa peruskoulutuksen. Ihmisen sairastuessa yhteiskunta antaa tilaisuuden pätevään sairaanhoitoon. Joten, kun ihminen kuolee, olisi luonnollista, että yhteiskunta tarjoaisi mahdollisuuden myös hautaukseen. Siis yhteiskunnan tulisi huolehtia kuolleista niin kuin se huolehtii vastasyntyneistäkin. Sillä onhan hautaustoimi yhteiskunnallinen, ennen kaikkea terveydenhuollollinen tehtävä, joka luontevasti kuuluu kunnalle.

Pitää myös huomata, että hautausmaan ylläpitäminen ja hautaus ovat eri asioita. Hautausmaan ylläpitäminen sopii hyvin kunnan tehtäviin. Kuolleen omaiset puolestaan taas saavat hoitaa itse hautaamisen. Hautaus voi olla uskonnollinen siihen liittyvine riitteineen tai uskonnoton riippuen vainajan vakaumuksesta. Tällöin siis itse hautaus ei ole yhteiskunnallinen tehtävä.

Kunnallisen, tunnustuksettoman hautausmaan aikaansaamisen tärkein peruste on, että uskontokunnista riippumaton kunnan ylläpitämä hautausmaa pystyy parhaiten turvaamaan uskonnonvapauden toteutumisen. Nimittäin perustuslain suomaan uskonnonvapauteen kuuluu myös vapaus uskonnosta. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen on niin halutessaan voitava elämässä ja kuolemassa olla asioimatta uskontokuntien kanssa.

Kunnallisen hautausmaan on oltava kaikille avoin vaihtoehto. Kaikille kansalaisryhmille taataan näin mahdollisuus vakaumuksensa mukaiseen hautaukseen. Suomen moniarvoistuessa tarve saada kaikille avoimet hautausmaat tulee yhä tärkeämmäksi. Maahan muuttaa jatkuvasti uskonnottomia ja monia eri uskontoja edustavia ihmisiä, jotka eivät halua käyttää ev. lut. hautausmaita.

Hautaustoimen tulisi siis olla yhteiskunnallinen tehtävä, jota demokraattisesti valittu paikallisviranomainen (kunta) hoitaa. Se takaa eri kansalaisryhmien tasapuolisen kohtelun turvaten uskonnonvapauden toteutumisen.

Teuvo Kantola

Linkkivinkki: Liitto on ottanut kantaa tuhkan sirotteluun.

Seuraava juttu: Kymmenen sanaa kriittisestä ajattelusta