Viime
päivinä suomalainen yhteiskunta on ottanut jättiläisharppauksia
kohti suvaitsevaisuutta ja tasapuolisuutta. Suomen puolustusvoimat
suostuivat viimein myöntämään uskonnottomien oikeudet. Myös Tarja
Halosen valinta presidentiksi tietää jonkinasteista asennemuutosta
pois yltiökonservatiivisesta koti, uskonto, isänmaa -ajattelusta.
Suomen puolustusvoimien pääesikunta on viimein suostunut hyväksymään, että kirkkoon kuulumattoman varusmiehen ei tarvitse osallistua vakaumuksensa vastaisiin palvontamenoihin. Eli kun kristityt ottavat osaa esimerkiksi kenttäjumalanpalvelukseen, pakanalle on joko järjestettävä uskonnotonta ohjelmaa tai hänet on vapautettava kokonaan palveluksesta toimituksen ajaksi.
Kyseessä on varsin mullistava uudistus. Jos niinkin suuri yhteiskunnallinen elin kuin puolustusvoimat myöntää tasa-arvoisen kohtelun uskonnottomalle, on pian odotettavissa asenteen yleistyminen muuallakin.
Tarja
Halosen valinta Suomen presidentiksi lienee suomalaisen politiikan
kaikkien aikojen humaanein tapaus. Ensimmäistä kertaa maan johtajalla ei
ole kytkentää kirkkoon ja sen moraaliseen painolastiin. On suorastaan
herkullinen asetelma, että presidentti ajaa seksuaalista
tasa-arvoisuutta. Kristillinen moraali ei ole koskaan suvainnut kunnolla
edes puhuttavan yhteiskunnan seksuaalisista vähemmistöistä.
Ei Esko Ahokaan mikään kristillisten hyveiden perikuva ole, mutta kristillisten hänen puolelleen asettuminen asetti miehen puun ja kuoren väliin. Hänestä tehtiin suvaitsematon aivan väkisin.
Kristittyjen äänitorvi, uskova ex-missi Anne Pohtamo petasi hienosti tunkkaisilla mielipiteillään voiton suvaitsevaisuudelle. Hänen mukaansa Halonen on liian liberaali, eihän häntä voi hyvällä tahdollakaan kuvata koti, uskonto, isänmaa -ajattelun mannekiiniksi. Pohtamon mielestä "presidentiksi tuli ihminen, jolla on suorastaan Raamatun vastaisia mielipiteitä". Oli jo korkea aikakin.
Tosin Pohtamo ei suostu myöntämään arvojensa tappiota aivan heti. "Tietenkin kristityt nyt rukoilevat, että Tarja Halonen tekisi työssään oikeita ratkaisuja", hän heitti vaali-iltana. Voinemme olla turvallisin mielin; ovathan kristityt rukoilleet jo pari tuhatta vuotta maailmanrauhaakin, tuloksetta.
Seuraava juttu: 23.4.1945, mikä viikonpäivä?