3 Ihminen ja luonto

3.1 Ihmisen asema luonnossa

Vapaa-ajattelijat korostavat, että ihminen on luonnon osa ja hänen tulevaisuutensa on sidoksissa koko biosfäärin tulevaisuuteen.

Maapallo ja sen elokehä eli biosfääri ovat syntyneet kosmisen, kemiallisen ja biologisen evoluution tuloksena. Evoluutiolla ei ole ollut eikä ole päämäärää eikä ehdotonta suuntaa. Elämän evoluutio on ollut ainutkertainen historiallinen tapahtumasarja.

Ihmisen kohdalla biologinen evoluutio mahdollisti kulttuurievoluution. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka on mukana kahdessa evoluutiossa: hän kehittyy biologisesti ja kulttuurisesti. Kulttuurievoluutio nojaa hankitun tiedon siirtoon sukupolvelta toiselle ja yksilöltä toiselle.

Yksilön psyykkinen rakenne muovautuu yksilökehityksen aikana. Yksilökehitys on tapahtumasarja, jossa kukin yksilö luo oman henkisen rakenteensa biologisten mekanismien avulla. Ihmisen sosiaalistuminen on vaiheittainen tapahtumasarja. Sen edellytyksenä on psyykkisen rakenteen kehitys ja toiminnalliset suhteet muihin yksilöihin ja esineelliseen ympäristöön. Kussakin kehitysvaiheessa vallitseva psyykkinen rakenne luo edellytykset ihmisen ulkoiselle toiminnalle. Samalla ulkoisten vuorovaikutusten kautta psyykkinen rakenne itsessään muotoutuu suhteessa kulloiseenkin ympäristöön. Näin ihmisen persoonallisuus rakentuu monimutkaisessa vuorovaikutusprosessissa.

Käsitys, että ihminen olisi vain perimän ja ympäristön tuote, on syvästi virheellinen. Sosiaalisella kehityksellä tosin on biologinen perusta. Samoin ympäristöllä ja sen vuorovaikutuksella biologisen varustuksen kanssa on merkittävä vaikutus yksilöön. Mutta kehityksen lopputuloksen määräytymisessä juuri yksilö itse on hyvin tärkeä tekijä. Yksilö ei ainoastaan reagoi sosiaaliseen ympäristöön ja aiheuta siinä reaktioita, vaan reagoidessaan aiheuttaa ympäristössään muutoksia. Edelleen yksilö muuttuu näin itse aiheuttamiensa muutosten vuoksi. Sosialisaatio perustuu siis vuorovaikutukseen. Ihmisen persoonallisuus kehittyy vauvaiästä alkaen aktiivisessa vuorovaikutussuhteessa eikä passiivisessa oppimisprosessissa.

Vapaa-ajattelijat kannattavat luonnontieteellisen ihmiskäsityksen perusteesejä, jotka ovat seuraavat:

1) Ihminen on luonnon osa. Elävä ihmisruumis koostuu samoista aineista kuin muukin elävä luonto. Ympäristötekijät vaikuttavat ihmiseen samoin kuin muuhunkin elävään luontoon. Kulttuurievoluutio ei ole vapauttanut ihmistä luonnosta.

2) Kaikki tajunnalliset olennot ovat biologisia olentoja. Psyykkistä toimintaa ei voi olla olemassa aineesta riippumattomana ja erillisenä. Psyykkisen toiminnan välttämätön edellytys on tietty aineen, energian ja informaation muodostuma, elävä eläin, jonka aivotoiminnat ovat erityisellä tavalla mutkikkaita. Sellaista, mitä kutsutaan "hengeksi" ei voi olla olemassa ilman aineellista, biologista kantajaa, elävää eliötä.

Kulttuuriin kuuluvia hengenelämän tuotteita voi tietysti olla olemassa eri tavoin tallentuneina, mutta kulttuuri on elävien ihmisten ylläpitämä ilmiö.

3) Ihmisen synty on seurausta luonnossa vallitsevista yleisistä lainalaisuuksista ja satunnaistapahtumista. Ihminen, kuten muutkin eliölajit, on kehittynyt luonnon kehityksen, evoluution, tuloksena. Lisäksi ihmiskunnassa vaikuttaa kulttuurievoluutio, jonka lainalaisuudet ovat erilaiset kuin biologisen evoluution.

4) Ihminen ja muut organismit ovat ilmiöitä, prosesseja, joilla on alku ja loppu. Koska ihminen on organismi, hän on alkanut ja hän loppuu eli kuolee. Ihmisen kuolema on luonnollinen seuraus hänen syntymästään. Vain ihmisen jälkeläiset ja hänen työnsä tulokset sekä muiden ihmisten muistikuvat hänestä voivat säilyä ihmisen kuoleman jälkeen jonkin aikaa. Ihmisyksilö itse on ainutkertainen ja loppuu. Ihmisen yksilölliset kokemukset alkavat hedelmöittymisen ja varhaislapsuuden välisenä aikana ja ne päättyvät kuolemaan. Ihminen on yhtä olematon kuolemansa jälkeen kuin hän oli ennen hedelmöitystä, jossa hänet saatettiin alkuun.

5) Ihminen on rakenteeltaan ja toiminnoiltaan yksi eläinlaji. Ihmisen erityispiirteinä on paitsi välineiden käyttö myös oppimis- ja kommunikaatiokyvyn erinomaisuus. Ihmisellä on mahdollisuus hyödyntää kirjoitettua historiaansa. Nämä ominaisuudet ovat tehneet mahdolliseksi yhteiskunnan synnyn.

Vapaa-ajattelijat korostavat, että ihmisen on luovuttava ristiriitaisesta suhtautumisestaan häntä ympäröivään luontoon. Ihmisen on todella tiedostettava olevansa osa luontoa.

Ollakseen järkevä ihmisen on seurattava biologisen luonnon lainalaisuuksia, ymmärrettävä, että hän on niistä riippuvainen. Elämä osana luontoa ja sopusoinnussa sen kanssa edellyttää lisää tietoa ekologisista syy-yhteyksistä. Sovellettaessa luonnontieteellistä tietämystä on toiminnan ohjenuorana oltava tieto siitä, että ihminen on luonnon osa eikä sen herra.

Tämä suhtautumistapa luontoon ei ole muuta kuin entistä järkiperäisempi suhde luontoon. Ihmiskunnan on toiminnassaan otettava huomioon luonnon syysuhteet aiempaa laajemmin ja perusteellisemmin. Ihmisen olemassaololla on omat luonnonehtonsa ja niiden tutkiminen ja selvittäminen on välttämätöntä.

On selvitettävä ihmisyksilöiden terveyden ja hyvinvoinnin ehdot ja on määriteltävä luonnon kestävää hyödyntämistä ohjaavat periaatteet. On myös selvitettävä mitä inhimillisiä toimintoja luonto ei ehdottomasti kestä. Ihmiskunnan on itse arvioitava tilanteensa, luotava sen tutkimista varten mittapuut ja vedettävä johtopäätökset.

3.2 Tiede ja järki

Tiede on uuden tiedon sellaista järjestelmällistä hankkimista, joka perustuu yhteisesti sovittujen menetelmien käyttöön ja tiedeyhteisön kriittiseen ja julkiseen keskusteluun. Tiede pyrkii todellisuutta koskevan informaation järjestelmälliseen tavoitteluun. Tieteen pyrkimyksenä on ymmärtää tämän informaation avulla maailma järkiperäisesti ja luoda tieteellinen maailmankuva. Tiede pyrkii kertomaan millainen maailma on, eikä siihen sisälly toimintasuosituksia eikä ohjeita tieteellisen tiedon hyväksikäytön tavoista.

Tiede tarjoaa julkisesti perusteltua kriittistä tietoa, joka on välttämätöntä ongelmien ratkaisemiseksi. Ihmiskunnan kohtalonkysymykset eivät ole selvitettävissä ilman luotettavaa tietoa luonnon, ihmisen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta.

Vapaa-ajattelijat korostavat, että tieteellinen menetelmä, vaikka sekin on epätäydellinen, on kuitenkin luotettavin tunnettu tapa maailman ymmärtämiseksi. Vapaa-ajattelijat eivät kannata skientismiä eli tieteisuskoa, joka julistaa järjen ja tieteen voivan helposti ratkaista kaikki inhimilliset ongelmat. Tiede ei ratkaise arvokysymyksiä eikä ole mitään etukäteisiä takeita siitä, että tiede kykenee ratkaisemaan kaikki "maailman arvoitukset". Toistaiseksi ei kuitenkaan tunneta parempaakaan menetelmää kuin tieteellinen menetelmä älyn kehittämiseksi ja olevaisen selvittämiseksi.

Vapaa-ajattelijat vastustavat ajattelemattomia pyrkimyksiä rajoittaa teknologisia ja tieteellisiä edistysaskeleita. Samalla kuitenkin vastustamme teknologian väärinkäyttöä. Lainsäädännöllä olisi estettävä tieteen sovellusten ja teknologisten keksintöjen väärinkäyttö estämättä kuitenkaan tieteellistä tutkimusta.

Vapaa-ajattelijat korostavat tieteellisen kasvatuksen merkitystä maailmassa, jossa mystiikka, okkultismi, uskonnollinen fundamentalismi ja näennäistieteet kukoistavat. Ilman kriittistä älyä ja järjen käyttöä inhimillisiä ongelmia ei voida ratkaista ja lisätä ihmisen hyvinvointia ja parantaa elämänlaatua.

Vapaa-ajattelijat yhtyvät Bertrand Russellin toteamukseen, ettei tiedon kasvu sellaisenaan riitä takaamaan aitoa edistystä, vaikka se onkin yksi edistyksen edellytyksistä. Tarvitaan myös elämän päämääriä koskevaa viisauden kasvua. Tarvitaan keskustelua arvoista ja päämääristä, jotka edistävät luonnon ja ihmisen hyvinvointia.

Kaikki kansalaiset ottavat vastuun tiedon soveltamisesta asettaessaan ne päämäärät, joihin tiedon avulla pyritään. Tieteen sovellukset kytkeytyvät monin sitein taloudellisiin ja poliittisiin etuihin yhteiskunnassa. Siksi on oltava valpas, etteivät erilaiset ryhmäedut pääse hämärtämään päämääriä ja estämään niiden saavuttamista.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä tieteellisen tutkimuksen on oltava vapaata todellisuutta koskevan informaation tavoittelua. Tutkimustiedon soveltamisessa tarvitaan monitieteellistä asennoitumista ja tarkastelua, tieteen haitallisten sovellusten vastustamista sekä inhimillisten ja edistyksellisten arvojen puolustamista. Tarvitaan myös arvopäämäärien asettelua ja rationaalista keskustelua tieteen soveltamista ja teknologiaa ohjaavista arvopäämääristä.

Luonnon ja ihmisen hyvinvointia edistävät arvopäämäärät on nostettava ohjaamaan tieteellisen tiedon soveltamista ja teknologian kehitystä. Tiede ja teknologia voivat tuoda suuria hyötyjä ihmiskunnalle, kunhan niiden saavutuksia käytetään harkiten ja tuntien luonnon asettamat reunaehdot.

3.3 Tekniikka ja ihmisen vastuu

Tekniikalla tarkoitetaan kaikkea ihmisen harjoittamaa luonnon hyväksikäyttöä ja siinä tarvittavia välineitä sekä menetelmiä. Tekniikkaa esiintyy myös joillakin eläimillä. Jo alkukantaisella ihmisellä on merkkejä tekniikasta. Ihmisen kehittyessä syntyi teknologia eli tieto tekniikasta ja sen antama kyky suunnitella ja valmistaa uusia välineitä luonnon hallitsemiseksi.

Tekniikkaa ei pidä sekoittaa tieteeseen. Alkukantainen tekniikka ei edellyttänyt tieteellisesti hankittua todellisuustietoa, vaan perustui arkikokemukseen. Vasta myöhemmin, tieteen synnyttyä ja kehityttyä, alkoi teknologian ja tieteen vuorovaikutus. Merkittävä osa nykyisestä tekniikasta on sellaista, ettei sitä olisi voinut syntyä ilman fysiikan ja kemian alalla tapahtuneita edistysaskeleita. Tekniikan kehitys taas vaikuttaa yhä enemmän perustutkimukseen. Tieteen edistyvyys on riippuvainen tekniikan tarjoamista instrumenteista. Tekniikan kehitys puolestaan antaa haasteita ja luo ongelmia tieteelliselle perustutkimukselle.

Tieteellisen perustutkimuksen ja tekniikan väliin sijoittuvat niin sanotut soveltavat tieteet. Ne etsivät jonkin erityisen sovellusalueen kannalta käyttökelpoista ja hyödyllistä tietoa.

Vapaa-ajattelijat katsovat, että nykyinen tieteen kritiikki samaistaa virheellisesti tieteen ja tekniikan sekä perustutkimukseen kuuluvan totuuden tavoittelun ja tekniikkaan ja soveltaviin tieteisiin kuuluvan tiedon soveltamisen.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä tieteeseen liittyvien ongelmien ydin ei ole sitoutuminen tieteeseen rationaalisen tiedonhankinnan muotona. Tiede tarjoaa julkisesti perusteltua kriittistä tietoa, joka on välttämätön ongelmien ratkaisemiseksi. Ihmiskunnan kohtalokysymykset eivät ole selvitettävissä ilman luotettavaa tietoa luonnon, ihmisen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta.

Tieteen arvopohjaan ja sovellutuksiin sekä tieteellisiin menetelmiin kohdistuvaa kritiikkiä ja eettistä keskustelua vapaa-ajattelijat sen sijaan pitävät tärkeänä. Periaatteessa tiede pyrkii vain kertomaan, millainen maailma on, mutta käytännössä perustutkimukseenkin liittyy paljon eettisiä ongelmia.

Tutkimusta tehdään konkreettisessa yhteiskunnassa, mikä asettaa tutkimukselle taloudelliset ja poliittiset puitteet. Millään yhteiskunnalla ei ole todellisuudessa koskaan ole varaa tutkia kaikkea, joten ensimmäinen eettinen valinta on sen päättäminen, mihin voimavaroja suunnataan ja kuinka paljon. Tällöin ei perustutkimuksessakaan voida lähteä pelkästään totuuden tavoittelun päämäärästä, vaan on pakko pohtia jo etukäteen, onko saatavasta tiedosta hyötyä ja miten sitä voidaan soveltaa. Vapaa-ajattelijoiden mielestä yhteiskunnassa tarvitaan rationaalista keskustelua voimavarojen jakamista, tieteen soveltamista ja teknologiaa ohjaavista arvopäämääristä. Korostamme, että kriittisyyden tulee leimata niin perustutkimusta, soveltavaa tutkimusta kuin tekniikan käyttöä. Luonnonvarojen käyttöä ja teknologiaa leimannutta fysikaalista ajattelua on täydennettävä biologisella tietämyksellä ja asennoitumisella. Nämä korostavat ihmistä luonnon osana ja antavat tietoa ihmisen ja koko elämän olemassaolon luonnonehdoista. Luonnon syysuhteet on otettava huomioon entistä paremmin. Kasvatuksen ja valistuksen kautta ihmisten arvopäämääriin olisi vaikutettava siten, että ihmiset ymmärtäisivät luonnon asettamat reunaehdot.

[Alkuun] [1.Johdanto] [2.Tavoitteena sekulaari yhteiskunta] [3.Ihminen ja luonto] [4.Humanistinen etiikka]