Ensimmäisen ristisanatehtävän laativat joskus muinoin otaksuttavasti roomalaiset kiinnittämällä kaksi lankkua ristikkäin toisiinsa. Pidemmän pystypuun yläosaan jätettiin tila ristisanalle ja sen alle lyötiin elävä äijä nauloilla ristiin rastiin kiinni vinkiksi. Ristisanatehtävä juntattiin maahan pystyyn kansan pohdittavaksi.
No, jokuhan äkkäsi jo kohta, että ratkaisu on tietenkin INRI, ja saman tien se sitten paikalleen kirjoitettiin. Näin oli ensimmäinen ristisanatehtävä suoritettu ja jopa vinkkimies itse totesi ikään kuin hämmästyneenä katseensa ylös luoden: "Totisesti, totisesti, se on täytetty!"
Kovin paljon kirjallisia vaatimuksia ei siis ensimmäisiin tehtäviin asetettu, ja ajanvietteet olivat tuolloin muutenkin vähissä. Ihmisille näytti riittävän jurottaminen nuotion ääressä synkkiä tuumaillen.
- Helvettiin tässä mennään, jos usko horjuu, vaikka Jumala on tipotiessään, totesi eräs fundamentalistinen paimentolainen kerran nuotiolla, ja muut läsnäolijat peesasivat häntä päitään nyökytellen näkymättömän Herran pelossa.
Syystä ajanvietteet tuohon aikaan liittyivät, eivät niinkään ristisana- vaan ristiriitatehtävien ratkomiseen ja ne eivät tietenkään olleet helppoja.
Esimerkiksi pakinoitsija Salomon kirjoitteli innokkaasti sananlaskuja ihmisten huviksi, ja siinähän sitä vierähti tunti poikineen kaikenmaailman pähkäilyjä puntaroidessa.
Pakinoitsija Salomon kirjoittaa Raamatun 1992 uuden suomennoksen Sananlaskujen kirjassa 26:4 seuraavasti: "Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettet itsekin saisi tyhmän nimeä." Toisaalta seuraava jae 26:5 lyö äimäksi: "Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettei hän kuvittelisi olevansa viisas."
Pakinoitsija Salomon ei tunnu tietävän, mitä tyhmän kanssa tekisi, sillä jos vastaa, saa itsekin tyhmän leiman, mutta kuitenkin tyhmälle on vastattava, jottei tuo pääsisi kerskumaan. Vau! Ei ihme, että Salomon piti itseään viisaana. Lukijoilla täytyi olla samanlaiset fiilikset kuin fysiologi Ivan Pavlovin testipiskeillä. Toisaalta samanlaiset tuntemukset näyttävät olevan myös nykypäivän uskovaisilla ristiriitatehtäviensä parissa.
Pakinoitsija Salomon väittää vuoden 1992 uudessa suomennoksessa Sananlaskujen kirjassa 8:31 Herran sanovan: "Maan kiekko oli leikkikalunani..." Herra on näemmä urheilumiehiä ja harrasti nuoruudessaan maakiekkoilua. Myöhemmin hän lienee siirtynyt golfiin, koska peliväline on pyöristynyt. Vai onko?Melkoinen ristiriitatehtävä, koska planeettamme oli Raamatun nykyaikaistajille kiekko edelleen vielä 1990-luvulla. Ristiriitatehtävän ratkaisun täytyy siis olla se, että kiekko on oikeastaan pallo, kun sitä katsoo sopivalta kantilta. Siksi maa näyttää pallolta myös avaruusaluksesta katsottuna ja olemme vain saaneet vaikutelman kuin asuisimme pallolla, vaikka kiekkohan tämä viisaasti ajateltuna toki on, salomon soikoon!
Ristiriitatehtävän tarjoaa myös muinainen kauppa-akti, joka osoittaa Daavidin joko hyväksi bisnesmieheksi tai sitten ei. 1. Aik. 21:25 "Daavid maksoi maasta Araunalle kuusisataa kultasekeliä" ja 2. Sam. 24:24 "Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä."
Tärkeintä on, että Daavid joka tapauksessa maksoi jotain ja sentään valuutta pysyi samana. Raamatun nykyaikaistajat olisivat tietysti voineet laittaa Daavidin maksamaan euroillakin. Ja härät olisi voinut vaihtaa Valmet-traktoreiksi, mutta ehkä ne tehdään seuraavassa nykyaikaistuksessa.
Seuraava juttu: Atte Ateisti ja pastori Pyhätosi